perjantai 1. marraskuuta 2013

Niitä päiviä

Viikonloppufiilis heti aamusta. Hurjasta rupeamasta selvitty, koko työyhteisö huokaa helpotuksesta. Pomokin tarjoaa karkkia. Päivä sujuu kyynelehtien, sillä olen jostain syystä niin herkillä mielin, että itku meinaa puskea silmään pienimmästäkin. Lapset ovat välillä liikkiksen totisia, välillä saman verran liian vallattomia. Ja minä aina että snift. (Välihuomautuksena mainittakoon, että tässä työssä pikkupojan hymy sulattaa sydämen päivittäin, mutta ei sentään joka kerta kyynelehditytä.) Kotimatkalla, tänä junakatkopäivänäkin, bussikuski jaksaa odottaa papan pääsevän istumaan ennen kuin lähtee liikkeelle. Itku sentään. Sitten se ylisöpö nuorimies kysyy hymy korvissa ja pilke silmissä, miten pääsisi keskustaan. Kun sanon, että jäät vain mun pysäkillä mun kaa, niin neuvon vaihdon siitä eteenpäin, se sanoo, että vahtaan sit sua koko matkan sinne, että älä ihmettele. Huoh. :)

Mutta sitten tulee koti. Suunnitelmia viikonlopun varalle on paljon seinien sisällä itsekseen, mutta äkkiä muut mahdollisuudet katoavat. Jäljelle jää pöh. Ilta kuluu vainelämöidessä, boksia tyhjentäessä ja turhanpäiväistelyssä. Onneksi sentään eilisen tilipäivän kunniaksi sai käydä tsekkaamassa uuden kauppakeskus Kaaren kotimatkalla. Taisin ennakoida sinisen moodini. Tuossa piristysostokset, joista Diorin geelilakka oli listalla.




Graafiset kuviot roosa-harmaassa huivissa, klassiset pilkut sinisessä, läpikuultavassa paitapuserossa. Kaiken muun alla viime viikonloppuna ostettu, räikyvän rempseä huivi, josta ei tietenkään saa kunnon kuvaa. Pitänee ottaa talvella pari asuotosta. Julkaista täälläkin, jos sen ns. kotibloggaajalta kestätte. Mulla on lempilook hankittuna, pitkästä aikaa. Milloinkahan olen viimeksi ollut talvitakkityytyväinen...






Kelpaa sormustella kotihousuissa. :) "Melkein" kultakaupasta ostin tämän parin, joka sujahtaa limittäin ja henkii vanhahopeamaisella gun metallillaan menneiden aikojen tunnelmaa. Tuleviin ylipukeutumispikkujouluihin mukaan, ehdottomasti.

Jospa huominen toisi jotain uutta. Yrityksenä on nostaa ompelukone pöydälle. Tuloksia odotellessa, pus!


7 kommenttia:

  1. Voi pöh ja pah noita päiviä. Äsyttävää, mutta niitä välillä tulee. Toivottavasti tänään toimii joku muu, kun sininenmoodi. Mitäs meinasit ommella?

    ps. toi Diorin lakka on kerännyt mun kaveripiirissä kehuja. Kuulema on ja pysyy.

    VastaaPoista
  2. Kerään sohvalla energiaa etsiä kaapista aamupalaa. Hyvin menee siis, mitäs se kello onkaan. ;) Mut ompelukoneen nostan pöydälle seuraavaksi. Tarkoituksena olisi muuttaa muutaman pussin käyttötarkoitusta, kun en niitä pusseina tarvitse. Yksinkertaista väsäämistä, nothing grand. Heti kun saan valmiiksi, näytän. :)

    VastaaPoista
  3. Onnistuiko? Mä täällä jo odottelen ;)

    Iisiä sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Laura-ihanuus sun kanssas! Ei ihan vielä oo näytettävää. ;) Päädyin sen sijaan levittämään kaikki kirpparikamat ja vähän muutakin lattialle ja pöydille. Jee... Tää on nyt virallisesti tämmöinen tihruviikonloppu. Mut löysin sun haasteeseen keväällä tehtyjä koruja laatikosta. :) Yritän nyt poistua talosta, katsotaan sitten, onko intoa johonkin. Möh. :)

      Poista
    2. Tihruviikonloppu :D Kiva sana. Kuvaava.
      Tää on joo ollut vähän tällainen. Koko viikko.

      Mahtavaa, että löytyi koruja haasteeseen. Jee jee jee!

      Mihin kirpparille meinasit mennä myymään?

      Poista
    3. Ensi viikko olkoon parempi, meillä kaikilla. :)

      Yritän Mellunmäkeen Mellukirppikselle, joka oli viime helmikuussa oikein positiivinen yllätys myynnin suhteen.

      Kokeilen väsätä muutaman korun lisää, sovitaan sitten toimituksesta. :)

      Poista
    4. Aaa. Siellä en ookkaan käynyt. Täytyy tutustua paikkaan.

      Kiva hei ja laita ihmeessä blogiin myös, että osallistut, jos haluat että jaan linkkiä.

      Parempaa ensi viikkoa joo ja kuulemisiin taas :)

      Poista

Kiva saada postia. :)