Muuttaisitko pienempään?

Katsokaapa Lauran ja Jannen uutta kaupunkikotia. Rohkeaa porukkaa tämä pariskunta. Kahdeksankymmenen neliön asunto vaihtui tänä vuonna puolta pienempään ekologisuuden nimissä, ja uudet neliöt on sisustettu tilaa ovelasti huijaten. Suurempi kuin neliönsä, ehdottomasti. Remontissa tehtiin luovia ratkaisuja ja viilattiin paikkoja vimosen päälle en-osaa-edes-arvata-kuinka-monen työtunnin verran.

Sänky- ja säilytyskoroke olohuoneessa, mikrosementillä päällystetyt kylppärin kaakeliseinät sekä tasaisiksi levytettyjen väliovien sisältä esiin kaivetut vanhat peiliovet - siinäpä muutama huippujuttu tässä kodissa. Lisääkin voisi mainita, vaikkeivät tällä kertaa kuviin päässeetkään. Siis vaikkapa upean ja toimivan uuden keittiön sekä ulko-oven kauniin kuviolasin.  Otan niistä kuvia ensi viikon mummokerhossa. Se hauskuus kun on taas kesätauon jälkeen alkanut.

Moottoriajoneuvosukat tulossa! 
Ettei vain pyörisi mummonkehvelin mielessä mahdollinen kyyti sivuvaunussa. ;)

Kuinka monta mummoa tarvitaan kerimään vyyhti villalankaa?

Öö, niin monta kuin talossa on? :D 

Miltä teistä tuntuisi puolittaa kotinne neliömäärä? Multa ei taitaisi enää onnistua, vaikka vielä puoli vuotta sitten se oli todellisuutta. Onneksi Lauralla ja Jannella on yksiönsä lisäksi toinen koti maalla.

Heihei kauniille kodille

 

Flow-etkot ja vanhan kodin heippaheit samaan aikaan Kallion kulmilla. Mikä loistava brunssi-idea! Pari viikkoa sitten kokoonnuimme ihailemaan vielä kerran arkkitehtikaverin pistämättömällä maulla sisustettua yksiötä, joka on nyt käynyt pieneksi asukasmäärän tuplaannuttua. Elokuun valon tulviessa ikkunoista tuli mieleen kaikki ne juhlat, joissa olen tässä osoitteessa maljan (jos toisenkin) nostanut.

Suuri erkkeri-ikkuna talon kulmassa on tietenkin se tämän asunnon juttu, mutta vähintäänkin saman verran kodissa on saanut ihailla kunnon harppauksen sisustuslehtiä edellä menevää, kekseliästä näkemystä siitä, mikä on ajan henki tilankäytössä ja viihtyisyyden luomisessa. Oikeastaan kaveri on tainnut pyrkiä ajattomuuteen, mutta sattuipahan nyt myymään asuntonsa kesänä, jona esimerkiksi vaneri keittiönovissa on aikas kuuma juttu.

Oli ihanaa nähdä kummallisen hiljaisen kesän jälkeen niin monia tuttuja. Enää ei niin haitannut, vaikka Flow-lippujen osto jätettiin meillä liian myöhäiseksi. Tilalle tuli alkuilta Suomenlinnan auringossa. Illallisseuraksi Brondaan saimme ystävät Tampereen suunnalta, joten täydellinen päivähän siitä tuli.

Kiitos hauskoista päiväjuhlista, ja onnea yhteisen kodin etsintään. Tiedän jo nyt, miten viihtyisä siitä tulee. ♥

 

Heippa, Lauran koti

Niin monet kirkkokaffet ja yhtä hartaat skumpat on nautittu tässä residenssissä. Kuunneltu jo iäisyys sitten vartin yli kymmeneen pysähtyneen seinäkellon raksuttamattomuutta ja taivasteltu maailman menoa. Vaikka tiedän, että Lauralle pääsee edelleenkin mummokerhoilemaan ja ihan muutenkin vain, ei se tule melkoisen suurella varmuudella tapahtumaan enää koskaan tässä asunnossa. Siitä snift. Laura ja Janne muuttavat tuota pikaa uuteen kotiinsa, upeasti remontoituun, kauniiseen asuntovanhukseen, jonka näkemistä odotan innolla. Tässä kuitenkin ennen sitä hyvästini vanhalle kodillenne, murut. Hyvä paikka. ♥

Tämän kodin viimeisessä mummokerhossa syötiin noin upeaa mustikkapiirakkaa. Sen loihti tietysti Mari, herkkusuiden äiti ja pelastus. Siellä myös valmistui näin hieno, valmiiksi makkaralla oleva sukka. Arvannette toki, ettei se(kään) syntynyt mun kätösissäni, vaan taitavan Päivin. Puran varmaan tuon ylempänä näkyneen, harmaan viltin alunkin kohta toistamiseen. Onneksi olen sentään kerran saanut yhden kerhotyön valmiiksi.

Onnea sinne uuteen, ihanaan kotiinne, sateenkaaret ja serpentiinit! Luvassa on huokaileva tupatarkastus mitä pikimmin. :)

P.S. Voisiko nuo hallista olohuoneeseen vievät, hurmaavat lasiovet jotenkin ottaa mukaan sinne uuteen? Kun ei niitä kukaan kuitenkaan tuolla koskaan sulje. Hyvä perustelu? :D

Koti täynnä yksityiskohtia + arvonnan voittaja

Terveisiä koepinojen keskeltä! Eilen meni puolille öin kirjoitelmia lukiessa, joten vasta nyt ehdin arpomaan Diamond Lights -kisan voittajaa. Katselkaa te lottokoneen raksuttaessa kuvia kauniin kodin yksityiskohdista. Olimme viikonloppuna miehen veljen synttäreillä. Aika lailla samanlainen maku veljen vaimolla kuin allekirjoittaneella, eikö? Tuli vähän riehuttua kameran kanssa. 

Tässä kodissa joka nurkka on mietitty viimeisen päälle, vaikka tavaroiden paikat saattavatkin vaihtua tiuhaan. Kodin kekseliäs ja toimelias emäntä on tehnyt itse vanerilevystä tuon mustan ruokapöydän. Pukkijalat alle, ja toimii. Mun suosikkijuttuni tässä kodissa, ehdottomasti. Tosin heti toisena tulee tuo alempana näkyvä, vanha, lasiovinen kaappi. Ai että. Ja oli muuten huippuidea koristella ruokapöytä mustikanvarvuilla. Kiitos isäntäväelle, oli kivaa. :) Joskus vielä kuvaan koko kodin tänne näytille.

Arvonta on suoritettu. Onnettaren suosikki on tänään, tadaa: Sanna/SisustusCOCO. Onnittelut, keittiösuunnittelijani! Soitellaan. Myös niistä sokkeleista. ;)