perjantai 31. tammikuuta 2014

Joulu, vihdoinkin


Myöhässähän tässä ei missään nimessä olla. ;) Onneksi vielä tammikuun puolella, joten vähän niin kuin ehdin vielä. Mulla jäi joulutunnelmat laittamatta blogiin, kun ensin oli niin vallan kivaa, ettei ollut aikaa, ja sitten yhtäkkiä ei ollutkaan enää yhtään kivaa. Tässä jouluiloa ennen tapaninpäivää. Halauksia asianosaisille.




Yllä oppilailta ja työkavereilta saamiani lahjoja




Kokkolassa shoppailimme armaan ystävän kanssa livemusiikin säestyksellä Legerassa. 
Tuli myös kurkistettua yöelämään.






Ja ei kun Vaasaan. Huomaa iloinen matkalainen, 
riemukkaasta edellisillasta virkistyneenä. ;)




Veljen perheen koti otti vastaan jouluisena.














Spa:n jalkahoidossa lyötiin ekana drinkki käteen. Oikea meininki!
  Portsari oli paikalla pitämässä liian innokkaat ihailijat loitolla. ;)






 Simpsakka jalkahoitajani oli aikamoinen räpsyripsi. 
Onneksi kumminkin vain yhden illan ajan.




Toisaalla nuori herra taiteili herkkuja. Kyllä meidän isojen kelpasi. Hoitoja ja namia!






Aatonaattona pienet olivat yötä pois, ja isommat pääsivät hyppimään pöydällä. Siis leipomaan saaristolaislimppuja ja askartelemaan. Yhden pienen mustan tehtävänä oli ilmeisesti syödä kuusta. Hmm.










Myy-koiruuden rakas ystävä Kettunenkin 
paketoitiin yhdeksi yöksi. Rankkaa on Kettusen elämä.






Mummokerhon jouluaskartelut päätyivät tänne, ja lisääkin syntyi. 
Joululahjat ripustettiin huoneisiin valmiiksi.










Muut muistamiset hoidettiin yön tunteina kunnialla paketteihin. Aattoaamun saunassa soi jouluinen a cappella, ja ennen pukin tuloa lilluin lasten kanssa vielä paljussa. Äiti kuvasi pulikointia liikaakin. Harmi vain, että juuri ne kuvat menivät mystisesti pilalle... ;) 

Kuin ihmeen kaupalla perinteisen sukkahousupukkimme trikoot saatiin taas pysymää ylhäällä lahjojen jakamisen ajan. Kärsivällisen muorin ystävällisellä avustuksella tietenkin. Naapuriin muuten tuli jonkin toisen pukin seurana ihka oikea po... meinasin jo kirjoittaa poro, mutta se olikin poni. ;) Ymmärrettävää kateutta se herätti luonnollisesti kumminkin, siellä ulkona yksin väristessään.








Joulupäivä oli perhepäivällisen jälkeen yhtä hattaraa ja vanhaa Seiska-peliä. Apua. 
Onneksi turhaa tietoa ei ollut tarttunut päähän liikaa. Voitin silti...




Hieman mennään vielä surutalon puolellekin. Kun murhe ja shokki vuorottelivat ennen uuttavuotta, tuli se sama ihana Kokkolan-ystävä meidän kotikotiin muru-tyttärensä ja herkkukassin kanssa. Mukana oli kunnon ruuan  lisäksi pienen synttäreiltä Arne Alligator -kakkua ja cake popseja. Oi.









keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Yhtä valaisinta piti toiveesta esitellä...




No kun se yks kiva Laura sanoi joskus jo ennen joulua, että haluaisi lisätietoa mun makuualkovin valaisimesta ihan vaikka omassa postauksessaan. Yritin tehdä työtä käskettyä, mutta mieli katosi ties minne. Kun nurkkauksessa on uusia tyynyjä ja sängynpäätykin on kasvanut korkeutta. Höh. Vaikea keskittyä.




On se valaisin tuolla nurkassa. Granitista ostin, tuollainen "rankemman työn valo" metallisine suojuksineen. Miksi noita lamppuja nyt kutsutaankaan. Noin, esitelty. :D No ei, näkyy se vielä tuossa alempana.








Mutta entäs mun tyynyhairahdus, johon viittasin muutama päivä sitten? Kuuset, punaset raidat, ja se yksi siellä lattialla. En tiedä, kehtaanko edes kertoa, mutta vahingossa tilasin tänään kolme uutta. Kun olivat hienoja, mustavalkoisia ja samassa pakkauksessa, ja tuli alennusta, ja... Ja ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotakin pehmeää! Ni!

Muistan kaukaisesti luvanneeni jotain sisustustyynyihin liittyvää, mutta jospa viimeaikaiset traumat voisivat jotenkin vaikka armahtaa mut. Hih ja hah, niin varmaan, virnistelisi mun suurin ja rakkain (ja ainoa :D) ihailijani, jos vielä täällä olisi.




Tuommoisen päädynlisänkin teippailin iltana muutamana. Ihan huvikseni vain. Printtailin kivoja ja hönttejä tekstejä ja laitoin äidin unikortin kavereiksi. Päälle vielä ystävältä saatu pääsky, niin näillä mennään. Ainakin helmikuu. :) Tässä alla olevassa kuvassa loistaa myös hauskasti tuo päätyseinä, jossa vain hyvin harvassa valossa näkyy Taika-maalin ja -lasyyrin kosketus. Ehkäpä tuo työvalo onkin just hyvä.













Jos katsoo tarkkaan ensimmäistä kuvaa, huomaa, 
että roikkuuhan siellä vaatetangolla tällainenkin.

Aika lailla tyhjentävä lampun esittely, eikö totta? Minusta joo.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Salmiakkia!






Suositussa sarjassamme Merkittäviä blogipäivityksiä 
katselemme tänään maan alle vievien aukkojen kansia.
 

Kesällä ei useinkaan huomaa näitä salmiakkikuvioita. En minä ainakaan. Jouduin ihailemaan tätä näkyä ohi kulkiessani muutaman kerran, ennen kuin tajusin, miksi nämä kannet näyttävät tällä hetkellä niin valloittavan houkuttelevilta. Lumi.

Tämän huikean huomioni kunniaksi ulos pääsee kasa omakuvia eräältä iloiselta illalta ennen joulua. Heidi oli suihkussa, eikä mulla ollut mitään tekemistä. Olin jo ihaillut kaunista kotia ja kammannut tukan iltaa varten. Netti ei toiminut. Vähemmästäkin teki mieli väännellä naamaa. Onneksi tylsyys ei kestänyt kauaa. Ties mitä kuvia täällä silloin olisi.




Virkeää iltaa!