Päivänvalolla

Pyh, aivan yliarvostettua tuo lisävalon ottaminen avuksi kuviin. Jos jaksaisi, kaivaisi kaapista, mutta. Väsyttää. Meillä on lähinnä nukuttu tämä ja viime viikko. Olemme olleet vuorotellen kipeänä, ja suosikkiharrastus tuntuukin olleen sohvalle nukahtaminen. Olen katsellut sohvannurkassa nököttäen joulun suosikkielokuvani Love Actually ja Holiday, ja kuunnellut viimeisen soundtrackilta pääsävelmää ehkä hieman liikaa. Töiden jälkeen olen jaksanut juuri ja juuri korjata kokeet ja mennä nukkuman. Reipasta.

Tokyon joulumyyjäisistä kävin sentään hakemassa pari lahjaa. Itselle tietysti. Esimerkiksi nuo viimeisen kuvan pienet messinkilautaset. Proloque Shopista löysin kullanväriset metallilankavalot ja HM Homesta kulta-harmaita joulupalloja. Huonekuuseen askartelin virkeänä hetkenä pallonauhan messinginsävyisestä rautalangasta ja pakettitarroista. Toinen nauha syntyi raidallisista paperipilleistä, jotka leikkasin pätkiksi ja pujotin metallilankaan. Esmeralda's-Essin mulle lahjoittama, kauan etsimäni kultamaljakko viihtyy kuusen vieressä. Harakka harakan tuntee. Kunhan ihan kohta tulee pimeä, sytytän kynttilän enkeli-, eiku lintuhäkkikelloon, joka ei kilise, mutta pyörii kyllä. Toivottavasti se kuitenkin kiljaisee, jos unohdan kastella Muotoseikan Viljan tuomaa kukkasta.

Hassua, että väsystä huolimatta joulu on tullut meille. Kai se sitten halusi. Tulkaahan hei takaisin illalla. Laitan pari kuvaa ikkunan talvikoruista sekä eteisen uutuudesta. Nyt joulukorttimetsälle käyttämään tämä puolivirkeä hetki.

 

Kuvasuttua ja tökkinettiä

 

Terveiset kuvasotkusta! Eilen se sitten iski oikein huolella meillekin. Blogger-suttu. On jopa alkuperäisessä koossaan omaan silmään tarkat kuvat, mutta siirsipä ne png:nä tai jpeg:inä, käyttipä ne alkuperäisessä koossaan ennen haluttuun kokoon muuttamista tai mitä näitä kikkoja nyt onkaan, tarkkaa tulosta ei saa siirtymään blogin puolelle. Olisi ollut kirjoitettuna sovittu yhteistyöpostaus, mutta kuvat ovat sen näköisiä, etten haluaisi niitä julkaista. Ei kellään olisi uutta, tuoretta vinkkiä, jolla Bloggeria voisi silitellä myötäkarvaan? Tiedän jo sen siirry Wordpressiin -neuvon, ja alan pian olla suht valmis sitä noudattamaankin. :D

Näissä kuvissa on suurin osa Tampereen-tuliaisistani viime viikonlopulta. Ensiksikin Retromodernin Suvin meille blogimuijille kokoaman yhteistyökumppaneiden goodie bagin herkullinen sisältö. Muutaman yllätyskassin saaneena voin sanoa, että nyt kyllä tuli semmoinen voittajakassi, ettei meinaa käsittää. Tykkään kaikesta. Minä, nirsoista nirsoin! Noukin jämäkkä kangaskassi on käynyt jo muutaman maitokauppareissun. Blossan vuosikertaglögi on niin hurmaavassa pullossa, että kerkesin päivää ennen lahjakassin saamista ostaa pullollisen itse. Mia Höytö Cosmetics -silmänympärysvoiteen pakkaus on miellyttänyt tänä vuonna kosmetiikkasilmääni eniten. Ja tuo söpö Heijastinkaupan mustavalkoinen Tatti. Juuri kun pääsin valittamasta, etten löydä heijastimiani mistään.

Kuvissa komeilee myös löytö omalta Mansen Blogikirppiksen myyntipöydältäni, eli messinginsävyinen lampunkanta valkealla johdolla. Oli se jonkin aikaa myynnissä, mutta sitten huomasin Omanan osastolla hienoja lamppuja, ja vielä pisteeksi virkkeen loppuun neonkeltaiset kengännauhat naapurin myyntipöydässä. Niinpä mulla on nyt tuollainen ihan uusi, hauska valaisin. Tadaa!

Otan siis ilolla vastaan Blogger-vinkkejä. Ja tietty joku ihana voisi myös tulla ja korjata meidän talon nettiyhteyden, joka katkesi sopivasti eilen illalla juuri, kun olin painamassa enteriä tämän postauksen kohdalla. Hih, eihän tässä vielä oikeastaan ongelmaa ennen sitä ollutkaan. :D No jaa, mitäs yhteydellä, kun kuvistakaan ei tule kunnollisia. Bloggailun sijaan oon valmistanut kukkoa viinissä, käynyt itserakkausmessuilla vai mitkä ne nyt oli, sushilla ja lenkillä. Ja onneksi ihana ystäväinen muistutti tänään reissullamme mahdollisuudesta lainata puhelimen nettiyhteyttä tietokoneelle. ♥ Ensi viikolla toivon mukaan kunnossa ovat taas sekä netti että kuvat. Rauhallista sunnuntai-iltaa! Nyt kynttilät palamaan.

Vääksyn viemää

Viimeinen lomaviikko. Pitäiskö tehdä muutakin kuin viedä 300 tavaraa kirpputorille? Joo. Koska Vilja suositteli Hollolan Fasettia ja Anna Vanhan Vääksyn kanavanrantaa ja sisustusputiikkeja, ei tarvinnut suunnitella reissua itse. Kiitos naiset! Fasetista on räpsy Instagramissa, ja nämä kuvat ovat Vääksystä. Juuri sopiva päiväreissun kohde täältä pääkaupungista käsin, kun ajomatkaa on moottoritietä pitkin reilu tunti suuntaansa. Olipa kiva torstai. Kanavan ympäristö oli kauniin vihreää, ja nouseva silta missä vain on aina yhtä jännittävä juttu. Lapsesta asti olen niitä ihaillut, eikä tarvinnut pettyä nytkään. Ruoka oli hyvää ja palvelu kaikkialla ystävällistä.

Ranskalaisen Kyläkaupan öljypullot houkuttelivat, mutta tyydyin mansikka-päärynämehuun.

Sisustus- ja lifestylekauppoja Vääksyssä on pieneksi paikaksi todellakin riittämiin, ja niiden tyyli vaihtelee selvästi vallalla olevasta maalaisromantiikasta tyylikkääseen tanskalaiseen. Alla olevat kuvat otin kauniista Zoom Designista. Kylläpä vääksyläisiä hemmotellaan! :)

Ostimme Zoomista keittiöön maton, ja sain myös pussin uudelle puhelimelle.

Vanhan Vääksyn muihin ostosmahdollisuuksiin voi tutustua täällä. Samalta sivulta pääsee linkkien kautta lukemaan paikasta muutenkin. Iloista ja aurinkoista viikonloppua! Viimeinen lauantai mulle ennen töiden alkua, mutta hyvin joutaa jo takaisin sorvin ääreen. :)

Timanttihaave todeksi

Katsokaa, siinä se vihdoin on. ♡

Ai että tuli jännät paikat, kun töistä lähtiessäni luin meilit. Sunnuntaina Bukowskis Market teki todeksi timanttihaaveeni, kun huusin Ruotsista Bertoian Diamond Chair -tuolin. Mustan, tietenkin. Yllätyksekseni lähetys oli haettavissa Vantaalta jo tänään. Seikkailunhalustani (lue: päättömästä hönttöilystäni) seurasi kahden tunnin sekoilu busseilla, mutta ehdinpäs perille kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Kotimatkan tein suosiolla taksilla. 

Tuoli vaikuttaa olevan suht iäkäs, mutta hyväkuntoinen. Olen iloinen, etten ehtinyt luovuttaa ja hankkia uutta. Kuluneen, punaisen istuinpäällisen poistin jo, mutta alakuvassa näkyy vielä tahrana muumioitunut hämähäkki, jota en hennonut heti alkaa irrottaa. ;)

On tämä elämä tänä keväänä aikamoista pitkäaikaisten toiveiden toteuttamista. Tämä ihana koti tuon sohvalla päikkäreillä olevan murun kanssa, ja mahdollisuus laittaa asuntoa oman mielensä mukaiseksi. Onnea tämä, sanon minä.

Huomiselle on luvassa reissu Tampereen suuntaan pyöreille synttäreille, ja illalla vielä Sunrise Avenuen jäähallikonsertti. Saattaa sunnuntaina olla väsy. Mutta sittenhän voi vaikka vain maata sohvalla ihailemassa timanttia. Hyvää viikonloppua kivat! 

P.S. Osallistuithan jo synttäriarvontaan?

Aivan kahvilla

Kai se alkaa olla terveen merkki, että kykenee edes jonkin sorttiseen aivotoimintaan. Viimeiset kolme päivää olen suurin piirtein vain nukkunut. Vielä on olo linnun annoksen syönninkin jälkeen ällö, ja pieni lämpö on on päällä, mutta päätä ei enää särje ja olo on pirteämpi. Hesarin luin, revin irti varsin mieltä ylentävän jutun, jossa neuvotaan, miten varautua fiksusti hyvissä ajoin omaan kuolemaansa, joka kuitenkin aina jotenkin yllättää, ja melkein tyhjensin matkalaukun. Kuten kuvista näkyy. Tämänpäiväistä huuhailuani taitaa silti kuvailla suht pätevästi tuo loman alun brunssikokemuksesta jäänyt kuitti. Että pienellä varauksella mun kanssa tänään, tyypit. Olipa muuten baarilla osuva nimi, sanoo asiakas, mutta tekee sen kaikella rakkaudella. :) 

Sohvan ovat vallanneet mun lukemisteni lisäksi loman kuitit, jotka voisi ihan vaikka tosi piankin käydä läpi. Vink. Ja hei, kirsikanoksat tulivat Söderin kojulta kotiin asti uuden emäntänsä paluukuntoon nähden hyvinkin ehjinä. Kukkia! ♡

Onneksi ostin laivatuliaiseni jo menomatkalla. Eipä olisi muuten mitään tuotukaan. 

Miosta löysin kolme tyynynpäällistä, yksi pinkki jo sohvalla. Älä sano mitään, Laura. ;)

Tämän keväisen kukkalähetyksen saattelemana toivotan onnellista tiistaita. 

Taidan alkaa harkita päiväunia. Onhan tää nyt kuitenkin raskasta, sohvalla pötköttely. Pus!

Yllätys, messinkiä

Eilisellä kaupunkireissulla iski silmään messinki. Allekirjoittaneen tapauksessa tietenkin hyvin yllättäen, haha. Papershopissa en voinut ohittaa Paper + Cup Designin hurmaavia lyijykyniä. Ei muuten Johannan tytärkään. Samikset. HM Homesta taas löytyi herkkutarkoituksiin juuri sopiva valkoinen metallikulho, ulkopinnaltaan matta, sisältä hyvinkin hohtava. Kyllä kelpaa kirjoitella ja hyvyyksiä esille laittaa sitten siellä uudessa kodissa. Joka toivottavasti pian löytyy. Hui. Älkää kiltit kysykö juuri nyt aiheesta mitään. On liian jännää. Pyrin säilyttämään yöuneni, ja tulevalla viikolla täytyy yrittää keskittyä asuntojuttujen lisäksi työnhakuunkin. Onneksi työviikon päässä häämöttää talviloma.

Riemullista viikkoa 7, ihanat!

Mustaa talouspaperia, très chic

Silja onnistuneiden valokuvien valtakunnasta hei. Ihan tässä vain tiistai-iltanne 

riemuksi riensin kertomaan, että ostin Pariisista talouspaperia. Mustaa! ★

Tuossapa ne, pienet tuliaiseni. Itseltä itselle, luonnollisesti. Muihin matkatuliaisiin en oikein uskokaan, koska kuka nyt mitään tarvitsee, ja jokaisella on se oma makunsa. Sama juttu siis kuin muidenkin lahjojen suhteen. Olen huono hankkimaan toisille mieleisiä, joten koska itselleni tarpeeton tavara saa ihokarvani pystyyn, päädyn yleensä antamaan muillekin esineiden sijaan lahjakortteja, herkkuja tai aineettomia paketteja. Ellei mulle siis anneta mukaan ostoslistaa, tuon kavereille reissusta kauniit suklaalevyt ja siinä se.

En voinut vastustaa noita Rifle Paperin vihkoja, vaikka mulla on jo varmaan loppuelämäni tarpeiksi tyhjiä kirjasia. Täytyy alkaa neuloa enemmän, sanoisivat mummokerhossa. Tulisi vihon tarve, kun laskee kerroksia ja piirtää kuvioita. Joo joo, ihan just kohta alan.

Viisi eurolla. Kultaiset turistikrääsä-Eiffelit päätyvät ensi jouluna kuuseen tai oksalle kimaltamaan. #olipakko Alennusteknisistä syistä myös ensi vuoden joulukortit on nyt hankittu. Siellä oli aivan upeita. Kaksi juttua Mercistä näittekin jo aiemmin. Muuten ostinkin perinteisten Sephoran ja Chanelin lisäksi oikeastaan vain syötävää. Kauniissa pakkauksissa tietenkin. Oikeastaan tarkoittaa, että ehkä kuitenkin myös nautimme seuraavan karkkipäivän herkut Miss Étoilen rusettikulhosta, ja ensi joulun enkelikellossa kilisevätkin yllättävät siivekkäät. 

Siis vain pari pientä tuliaista. Ei oikeastaan juuri mitään. Köh. No, ainakaan noissa ei voi olla mitään tarpeetonta tai turhaa. Ni.