tiistai 29. heinäkuuta 2014

Heti alkaa mulle





Illalla auringon viime säteissä se näytti niin söpöltä ja vaarattomalta.




Ketale kotiutui yllättävän nopeasti. Nyt se jo pomoilee tuolla. 
On alkanut jopa siirtyä ulko-oven suuntaan. Apua, mitä mä menin hankkimaan? ;)






Täpäkkä täti tuo mun uusi Hay:n Hee Lounge Chair. Tuloksia odotellessa...


On muuten huippuhyvä istua!


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Viileään


Puistossa. Kirjoittaisiko? Nää. Ei tänäänkään. No mitähän lukisi? Josko tuota suolapaketin kylkeä? :D Piti ostaa matkalta suolaa eväiden kaveriksi, kun ei siinä yhdessä muuten niin ihanassa, hunajaisessa vuohenjuustojutussa oo ikinä tarpeeksi vastapainoa makealle.




Nyt taas kotona. Jääkahvilasi poskeen painettuna moi! Olo on ollut ikävä jo useamman päivän. Mun kropalle ei sovi tää 30 astetta ulkona ja 35 sisällä. Pää on kuin halolla hakattu, eikä lähistöllä pauhaava tuuletin auta asiaa. Siitä menee niska jumiin. Hiki valuu jo pelkästään paikallaan ollessa. Hankkimani ilmastointilaitteen palautin sen käyttöhankaluuksien vuoksi, ja nyt pyörii ihan perinteinen propelli, toki sillä lisällä, että tarvittaessa laite puhaltaa myös kylmää vesihöyryä.

Tietokoneella en ole jaksanut istua sen vertaa, että olisin saanut laitettua kuvia ihanista kesäreissuista. Koti- ja sisustusaiheesta ei ole kehuttavampaa sanottavaa juuri nyt, mutta hei, tällä viikolla voisi sentään vihdoin olla toivoa saada ne uudet ikkunat, joiden piti olla ekan lupauksen mukaan kesäkuun alussa paikoillaan. ;) Ai niin, ja onhan maaliskuussa tilattu huonekalupaketti sentään kuulemma jo matkalla, haha. Joten hei, ehkä sittenkin jotain sisustusjuttuakin tulossa.




Suomalainen saa luvalla hokea suurimman osan vuodesta sitä v-alkuista rumaa sanaa kylmyyden ja pimeyden vuoksi, mutta kuumasta ei ole oikeutta valittaa. Minä, joka kestän vinkumatta muun säähän ja vuodenaikoihin liittyvän paitsi hellerajan roisin ylityksen no, valokuvia ei oo kiva ottaa pimeällä, olenkin saanut myrkkyä päälleni siitä, että kehtaan päästää suustani ainoastaan omakohtaista ja kuitenkin käsittääkseni suht maltillista ja perusteltua kritiikkiä tätä autuasta ilmaintilaa kohtaan. Minun siis täytyy ymmärtäväisesti kuunnella lähes ympärivuotista, itseään toistavaa naukumista meidän vuodenaikojemme muuttumattomista ominaispiirteistä, mutta avattuani nyt kaksi kertaa suuni tästä kesäaiheesta olen saanut hyvin konkreettisesti kokea olevani helleihmisille liikaa. ;)

Ulkona on kodin huonon ilmanvaihdon vuoksi tällä hetkellä kaikkein paras olla, joten olen pakannut kuumimman kellonajan jälkeen mukaani kasan tarvittavaa tavaraa ja suunnannut puistojen varjoihin voimaan paremmin. Iltayhdeksän jälkeen lenkkikin on jo tuntunut hyvältä. Saati sitten yöloikoilu Taivaskalliolla viltillä seurassa. Voittaa terassijuhlinnan anytime. No, on sitäkin tietysti tullut harrastettua. Yritetty luonnollisesti katsokaas kaikin tavoin olla kodin kuumasta pois. ;) Tosin voin kertoa, ettei tuo viimeinen auta päänsärkyyn. Vink!

Eilen lähdin etsimään hyvää oloa vanhoille kulmilleni, Tähtitorninmäelle Ullanlinnaan. Siellähän on se vilvoittava suihkulähde pikkuruisessa lammessa. Ensin piti tietysti astua sen yhden puun piikkiin. Sen, jonka alla pidimme monta vuotta sitten hienon pikniksunnuntain isolla porukalla. Piikki meni naps vain läpi lenkkarista, mutta osui onneksi varpaiden väliin.

















 
Sieltä se varjoinenkin lukupaikka sitten aurinkokuvien jälkeen löytyi. Rauhaa ja kauneutta. Viileä olo. Kotiin tultua piti etsiä vielä toinenkin kolo ulkoa, kun kirja piti saada luettua loppuun ennen iltalenkkiä.




Tallinnan-tuliaisesta, ihanasta nahkanauhasta ranteessa, tuli mieleen, että kyllähän mä jo aloitin kirjoittamaan tarinaa kesän parhaasta reissusta. Saa nähdä, toisiko tämä päivä takaisin innon jatkaa. Pus!

P.S. Paketti tuli! :)


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Blogikaverit = ♥




Voihan helle! Maito juoksettui aamulla vaahdottimessa. Kesti päänsärkyyn saakka, että sain haettua uutta. Mutta nyt oon taas elämäni kunnossa saatuani aamukahvini. Aivan kuin nämä vauhdikkaat lomaviikot meinaisivat imeä musta mehut. Viime viikollakin kunnon annokset Tallinnaa ja Helsinkiä. Yö- ja päiväelämää. Vanhaksikohan sitä... No EI nyt sentään! :D Kiva reissata, ja huippua, kun käy vieraita.



Iloinen tehopakkaus Johanna Koti Aurorassa -blogista pyörähti viikonloppuvierailulla mun luona, ja hauskaahan sitä sitten riittikin. Tuli hihityksen ja juttelun lomassa muun muassa kierrettyä Helsingin sisustusliikkeet keskustan ja Design Districtin alueelta, pyörittyä Finnair Sky Wheelissä, tutkittua Suomenlinnaa ja käytyä Kiasman Marimekko-näyttelyssä. Maailmanpyörän lisäksi myös Tornin Ateljee Bar esitteli meille maisemia yläilmoista, ja tietty herkut maistuivat hieman joka välissä. Kiasmasta täytyy tehdä oma juttunsa, mutta nyt esittelen Johannan a.k.a. Joulupukin ;) tuliaiset. Kylläpä riemastuin. Iso säkillinen kaikkea ihanaa, mulle! Jee!




Makusiirappia, hilloa ja Anna Nygård Designin mintunvärinen purkki.




Sain myös Johannan itse valmistamaa koivukuorintaa vartalolle.
 Mikä väri! Ei kun saunavuoroa varaamaan. :)






Uusi purkki istuu huippuhienosti mun mintunmustalle ikkunalaudalleni. 
Kiitos, ihana Johanna! Nähdään taas pian.





torstai 17. heinäkuuta 2014

Lonnan saarelta Street Gastroon






















Innokas kotiseutumatkailijoiden ryhmämme lähti viime viikon maanantaina retkelle kohteenaan Helsigin edustalla sijaitseva, ennen muun muassa Venäjän armeijan merimiinavarastona toiminut Lonnan saari. Tarkoituksena oli syödä lounasta aurinkoisen lomapäivän kunniaksi ja tutkia vasta yleisölle avautunut saarikohde mahdollisia tulevia riemureissuja varten. Ei kun vain JT-Linen Suomenlinnaan vievän vesibussin L-vuoron kyytiin, joka lähtee kauppatorilta kerran tunnissa ja jättää Lonnaan himoitsevat kyydistään ennen Suokkiin jatkamistaan. 

Pääsimme pikkuruiselle saarelle ongelmitta, mitä nyt lastenrattaita oli hieman haastava työntää saaren sepelillä. Vanhat miinakiskot tantereessa eivät myöskään suuremmin asiaa auttaneet, mutta hienot olivat. Kaunis saari ja ihana terassi, mutta aika paljon oli vielä korjaus- ja rakennusvaiheessa. Ei siis oikein ollut mahdollisuutta esimerkiksi lähteä juuri minkään sortin kävelylle saarella. Suuria suunnitelmia saaren käytölle näyttää kyllä olevan esimerkiksi juhlapaikkana, ja viikonloppuisin siellä jo kuulemma tanssitaan pikkutunneille. 

Me nälkäiset (ja muut onnettomat lautasta pois jääneet) emme valitettavasti saaneet lounasta, sillä ravintola oli kiinni. Seuraava lautta tuli vasta tunnin kuluttua, joten onneksi kahvila sentään oli auki. Ja pikkuisimmalla oli hedelmiä eväänä. Muuten olisi saattanut harmittaa.

Palattuamme maihin lähdimme katse nälän sumentamana mutta samalla vallan himokkaana ;) väijymään pätevää ruokapaikkaa. Onneksi tuli mieleen Street Gastron kärry, joka päivysti viime kesänä Sofiankadun suunnilla. Ja kas, olivat vetäneet kärryn täksi kesäksi Bockin talon sisäpihan terassille. Ai että maistui Gastron lätty (täytetty leipä) hyvältä. Ja kylmä juoma, oi nam.















Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lonnan tarkastus tehty, kupu täynnä ja hameella suuri, chiliöljyinen tahra. Check. :) Kotimatkan sain vielä fiilistellä vanhassa ratikassa. Tämän pelin penkit oli vaihdettu uudempiin, mutta se ihan vanhin, puusisusteinen versiokin liikennöi ainakin vielä viime vuonna Käpylään. Hengästyi viimeisessä loivassa mäessä aina toden teolla, ja ihmettelen, ettei koskaan jouduttu työntämään. :) Toivottavasti senkin kyytiin on mahdollista osua vielä tänä kesänä.

Ai niin, meinasin unohtaa, että käväisin vain kotona, sillä menimme vielä elokuviin Kesäkino Engeliin. Kello 23, koska vasta silloin on tähän aikaan vuodesta tarpeeksi hämärää ulkoilmaleffalle.  

Että mä sitten rakastankin Helsingin kesää.


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kesän lempparipullo


"Itämeri elinkelpoiseksi pisara pisaralta", lukee DROPP-lähdevesipullojen kyljessä. DROPP lahjoittaa 100% voitostaan tulokselliseen itämerityöhön. Tykkään. Samalla ihailen kauniisti suunniteltua etikettiä ja kuplavesipullon mustaa korkkia. Ostan tätä aina Anton & Antonin ohi kulkiessani. Saa kyllä varmasti muualtakin.








Ugh. Pullohullu on jälleen kerran puhunut.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Samppanjapiristys

 Talo näyttää tältä.




 Puutarha taas tältä. :)




Ja tämän laatikon sisällä on pullo. ;)



Eilinen, reilun kolmen tunnin saarikävely Töölöstä Töölöö(see)n Lauttasaari-Kaskisaari-Lehtisaari-Kuusisaari -reittiä oli upean kesäinen. Yksi meistä pulahti välillä uimaankin. Kotiin tullessa oli tosi hyvä mieli. Ei edes ollut liian kuuma, vaikken ole saanut kylmää vesihöyryä puhaltavaa tuuletinhirviötäni vielä koottua. (Tänään muuten saan.) Edessä oli enää illan suuri koitos, Tallinnan-reissun varaaminen. Nopsa juttu, luulin, enkä syönyt vielä illallista, vain välipalaksi kaksi karkkilaatikkoa perhosia, etanoita ja sammakoita. 

Hotellin varaamiseen asti kaikki oli hyvin, mutta laivalippujen kanssa vääntäessä meni vähintäänkin päiväannos kärsivällisyyttä. Että onkin vaikeaa, kun on yksi lahjakortti ja lisäksi "ilmaisia" bonusmatkoja. Eri lähdöillä oltaisiin noilla lipuilla päästy perille. Lopulta hyvin edullinen reissu muuttuikin siis aika lailla normaalihintaiseksi, ja mukavana lisänä kahden ihmisen aikaa ja puhelinlaskua oli saatu tuhlattua kiitettävästi. Murh.

Kaiken tämän energian hassaaminen sai nälkäisen mielen vaatimaan kovaäänisesti ja ärräpäiden saattelemana Anton & Antonin puuroa, mutta sitäkin äänekkäämmin mua huuteli jääkaapista Moët & Chandon. Kuohuviiniä kun ei ollut, ja kuitenkin tilanne selvästi vaati piristäviä ketutuksenestokuplia. Siispä puuro tulelle, lusikointi suuhun, soitto naapuriin ja mars iltaretkelle hämärtyvään puutarhaan.















Ja sillähän se mieli parani. Istumalla rauhassa, juttelemalla, hengittämällä syvään. Kiitos maailma, että saa istua iltamyöhällä vihreällä kotipihalla, kauniisti hiljenevässä hämärässä. Kiitos naapuri. Kuohujuoman nauttiminen yksin vie lasista kuplat.