sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Walldesign-herkut




Walldesign on kahden naisen perustama nettikauppa, joka myy julisteita ja postikortteja. Tässä mun seinälleni päätyvät ihanuudet. Kylläpä taas mustavalkoinen silmä tykkää. ;)


Ehkä vielä muutama postikortti näistä...





keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Taimenta ja silakkaa

Kotikotona eli vanhemmilla laitetaan tosi usein ruuaksi kalaa. Sitä tulee pihaamme suoraan mereltä. Soittavat kala-autosta ja kertovat, mitä on tarjolla. Jos sanomme joo, ajavat pihaan varttia myöhemmin. Helppoa, eikö. Olen viime aikoina hieman vierastanut kaupan kalaa, josta osa on tehoviljelty keinoja kaihtamatta ties missä. Siksi nämä tämän päivän taimenet ja silakat sekä eilisen siika ovat aivan upeaa luomuherkkua. Kaveriksi saaristolaisleipää, salaattia ja valkoviiniä. Ja perhe. Oi!





Isä savustaa kalan leppätikuilla. Ja tuossa alla olevassa pöntössä.





Ja sillä välin, kun isi savustaa, mulla on aikaa peilailla itseäni sen uudesta moottoripyörästä. Äitin tossut jalassa. :)

 








NAM. :)




maanantai 24. kesäkuuta 2013

Uusi ruokailuryhmä


Tässä se nyt vihdoin on. On ollut jo kuukauden päivät, mutta laiskuus sentään. ;) Myin siis suuren lasipöytäni kylmän kolinan vuoksi Huudossa ja ostin samaa kautta tämän pienen, sympaattisen koivuryhmän. Kaanin tuolitkin muuten menivät helposti uudelle omistajalle yhdellä osta heti -huudahduksella. Silja sydän nettihuutokaupat.

Tykkään ryhmässä erityisesti noista kuvioleikkauksista jaloissa. Ne olivatkin yksi kriteeri etsinnässä. Toinen oli pöydän pieni, vain metrin halkaisija, ja kolmas juuri se, että pöydässä on neljä jalkaa yhden sijaan. Pyöreän pöydän siis halusin. Ja pinnatuolit.
 
Nyt mulla mahtuu ruokapöytä keittiön puolelle, uskomatonta! Oikeastihan seinä keittiön ja muun kodin väliltä on purettu, mutta mua ilahduttaa ajatus siitä, että olisin vanhassakin huonejärjestyksessä saanut sen pois olohuoneesta. Tosiasiassa voi hyvin olla, että pöytä kyllä kohta siirtyy taas entiselle ruokailupaikalle toiseen päähän residenssiä. Mulla on nimittäin ikävä keittiödivaaniani, joka on aika surullisen näköinen tuolla olohuoneessa.

Ihmeekseni olen pystynyt katselemaan kylmien sävyjen valtaamassa kodissani todella hyvin tuota kellertävää puunsävyä. Alkaakohan maku muuttua, vai tarvitsenko yhden säännön rikkovan elementin antamaan särmää sisustukselle? Pohdinta jatkukoon. Minä, mustan, valkean ja harmaan rakastaja, olen kyllä viime aikoina yllättänyt itseni ihailemasta esimerkiksi konjakinsävyistä nahkaa. Hmm! :)







Joskus pöydällä on kukkia, mutta useammin se näyttää kyllä aikas pitkälle tältä. ;)






perjantai 21. kesäkuuta 2013

Jossain kaukana

Terkkuja juhannushulinoista täältä jostain, kaukaiselta saarelta.
 Mutta kai Stockmannin näyteikkunassa vielä lentelee näitä mahtavia perhosia? 
Riemullista keskikesää!









keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Laatikoita

Mulla on tuollaisia reilunkokoisia, puisia viinilaatikoita. Sain nämä hienoudet Alkossa työskentelevältä kaverilta jokin aika sitten. Kiitos ja sydän! Nyt on mietinnässä, mitä niistä teen. Vähän olen kehitellyt ajatusta kuultovalkeiksi lakatuista avohyllyistä seinälle, koska vain yhdessä laatikossa on ehjä kansi. Toinen pohdinnan kohde on, milloin mahtaa neito takapuolensa sohvalta nostaa ja homman hoitaa. On saattanut pikkuisen tossa laiskottaa... ;)
















Mitä te näistä kotiinne tekisitte?


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Apua, näen lasini kahtena


Menin taannoin uusimaan silmälasini. Sain kahdet yksien hinnalla, ja olivatpa vielä yhteensä puolet halvemmat kuin viimeksi pari vuotta sitten hankkimani yhdet. Mihin tämä maailma on menossa? ;) 

En siinä samalla vielä tajunnut jättää vanhoja laseja keräykseen, mutta siivotessani tässä loman alettua löysin kahdetkin entiset, jotka voisi toimittaa kiertoon optikkoliikkeen kautta. Hienoa, että voi ainakin kuvitella, että niistä on vielä joskus jollekin toiselle iloa ja hyötyä. Kokosin vanhat ja uudet lasit kuviin verratakseni mennyttä ja nykyistä.


Kerää koko sarja.

Vanhat vaaleat



Uudet tummat



Ovat sitten nykyään suurempia pinta-alaltaan nuo linssit. Tosi uusi tieto... :D Kummasti sitä itsekin kaikesta ei-hipsteriydestään huolimatta joutui isommat ottamaan. Ku ei ne muutamat kokoelmissa vielä olevat matalat vaan enää niin ku mitenkään sopineet. ;)


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kaunista turhuutta?

Ostin Framalta tämän Eric Thernerin suunnitteleman Diamond Lights -kaunokaisen. Lätkäisin keittiöön. No eipä valaise ei. Kai sen järjellänsä tiesi, mutta halusi silti kaunista kotiinsa. Ei vain tämän kokoisessa lukaalissa ole noita lampunpaikkoja ylen määrin. Aina täytyy valita joko eteinen, keittiö tai olohuone. Ei siis mitään "laitanpa kivaksi yksityiskohdaksi ikkunan eteen". ;) Katsotaan, mitä teen talvella. Silloin lienee nimittäin pakko vaihtaa valaisevampaan versioon. No, onneksi kaunis musta johto kuparikannalla käy varmasti tulevaankin valaisimeen. Parempi vain nyt sitten nauttia  kesän aikana lampun kauneudesta koko rahalla. :D









Yrittää, yrittää, mutta ei millään riitä. Voi kaunokaista.





torstai 13. kesäkuuta 2013

Matkaseuraa



Junateema tänään, koska tälläkin hetkellä istun vaunussa. Valtion rautateillä matkustaessani varaan nykyään yhä useammin paikkani kahden hengen työskentelyhytistä. Vanhan ajan paperitöihin nämä sopet eivät mielestäni sovellu, sillä pöydät ovat pienet ja sijaitsevat liian kaukana istuimista. Helpommin korjaan kokeita perusvaunun taittuvalla pöydällä. Ekoluokan kaksikerrosvaunujen välitasanteilla sijaitsevat loosit ovat kuitenkin osoittautuneet mitä mainioimmiksi paikoiksi tavata upeita, tuiki tuntemattomia ihmisiä. Päivä paranee silmissä, kun juttelee uuden tuttavuuden kanssa. Ihan mistä vain. Yhteisiä aiheita löytyy vaikkapa ammateista, harrastuksista, elämän käännekohdista, ihmiskohtaloista tai matkan tarkoituksesta. Joskus juttu alkaa heti ovesta sisään astuessa, toisinaan taas ollaan ensin omiin ajatuksiin vajonneina hetkinen tai pidempikin aika. Ja toki ollaan hiljaa, jos jompi kumpi niin tahtoo.

Viime viikonloppuna keskustelu alkoi tarjoiluvaunun tullessa paikalle kolmen vartin kuluttua matkaan lähdöstä. Kuin yhdestä suusta molemmat naiset tilasivat valkoviiniä. Näitä kuvassa olevia, silmääni viehättäviä, muovisia viinipulloja (ja siis ylipäätään valkoviiniä) oli kuitenkin vain yksi jäljellä, ja mitä mukavin vaunuseurani tarjoutui antamaan viimeisen minulle. Siitäpä juttu sitten polveili sympaattisessa hengessä ja hymyillen matkan loppuun saakka. Olo oli kevyt ja rauhallinen sen kaiken keskittyneen kuuntelemisen sekä ymmärryksen ja myötäelämisen tunteen edessä, jonka puolin ja toisin aistimme. Molemmille oli vapauttavaa saada puhua asiansa ihmiselle, jonka nimeä ei tiedä nyt eikä ehkä koskaan, ja joka ei tunne eikä tuomitse. Ihmiselle, joka katsoo suoraan kohti ilman sitä yhteisen kokemuksen suodatinta, joka tutulla tai ystävällä on. Siinä pystyy luonnollisesti näkemään toisen ja hänen asiansa huomattavasti objektiivisemmin kuin tuttujen kesken pohdiskellessa. Näin keskustelu antaa uusia suuntia mielessä pyörivien asioiden lähestymiseen. 

Kuin ajatukseni lukien hän sanoi lähtiessään: 
"Kiitos sulle, ja hei, törmätään taas! Oho, voikohan noin sanoa?" 
Minä hymyilin ja vastasin, että kyllä voi, ja olis hirmu mukavaa. :)




Onkohan tämä hauska pullo jokin uutuus junassa? Ehkä vain taidan ottaa liian harvoin junamatkoillani lasillisen. Pitää lisätä tähän, että edellisellä kerralla söimme juttuseurani kanssa karkkia. Kyllä se siis ilman juomiakin onnistuu, tuo kahden toisilleen oudon suomalaisen kanssakäyminen. ;) Tosin aloittihan juuri tuo pullo tämänkertaisen keskustelun. :D

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kasvaa, kasvaa!



Hieman tuli epätarkka pikaräpsy Käpylän Mustassapekassa, mutta eiköhän tuosta kuitenkin huomaa, että on sitten basilika päässyt humpsahtamaan aikamoisiin mittoihin. Korkeimmat lehdet huitelevat valehtelematta yli puolessa metrissä ruukun pohjasta mitattuna. Olisipa ollut ihanaa ostaa tuollainen mukaansa (hinta 1,99), mutta juuri nyt mun hikimajassa (rakkaudella annettu nimi hyvin lämpöä varaavalle aurinkoasunnolleni) ei pysy hengissä kuin omistaja. Juuri ja juuri. ;)


Helsinki-päivä ja Late Night Shopping

Tänään on Helsinki-päivä, ja kaikenlaista huisia tapahtuu ympäri kaupunkia. Yhtenä mainitsemisen arvoisena meidän taloyhtiön kokous kuudelta. Juuri tänään. Huoh. Mutta porsaspa meneekin sen sijaan jo kolmelta, nimittäin konserttiin Kaisaniemeen. :) Piknik-viltti reippaasti mukaan, vaikka Ilmatieteen laitoksen kartta näyttääkin viileähköä ja pisaroita. Sitkeimmät kaverit plus mansikoita mukaan ja hymy korviin.

Muun kulttuurin lisäksi tänään voi ihailla taidetta ja designia sekä ostostella hurmaavissa kivijalkamyymälöissä normaalia myöhempään, kun Design District Helsingin Late Night Shopping valtaa Punavuoren, Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan.


Hurrataan se aurinko paistamaan koko päivän, joohan.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Facebookissa



Mintunmustaa on vihdoin Facebookissa. Julkaisen FB:ssä linkit blogipostauksiini, joten tykkäämällä sivusta julkaisut saa tästä lähtien kätevästi näkymään omissa FB:n uutisissa. Linkki Facebookiin näkyy pienenpienellä tuossa oikeassa sivupalkissa, ja samaan paikkaan pääset tästä. Tervetuloa! :)


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Musta leikkipuisto, jee!

Olen käynyt ihastelemassa tätä Ullanlinnan mustaa leikkipuistoa Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa jo useamman kerran. Hirveän hankala vain osua sinne sellaiseen aikaan, ettei lapsia kirmailisi joka suunnalta, kun yrittää kuvata. ;) Auringon paistaessa kuitenkin halusin paikan ikuistaa. Tänäänkin yksi äitirukka siirteli lastaan, etten osuisi kamerallani pienokaiseen. No, nyt on kuvat otettu. Tässä näin. Useampana päivänä, eri paisteissa, kuten näkyy. Leikkipuisto mun mieleen tämä Hagsin Ruotsissa valmistetuista vempeleistä koottu riemastus. Hämähäkkihäkkyrä on mun suosikki. :)