maanantai 30. syyskuuta 2013

Huvituksia

Terveiset viikonlopun retkeltä. Ensin sitä miettii, että taitaa olla järki kortilla, kun lupautuu lähtemään risteilylle, ja vielä matkustamaan Helsingistä Turkuun sitä varten. Mutta kun alus on uusi Viking Grace, risteily svengaava Flame Jazz Cruise, ja Turussa on yksi vauvakin vielä kokonaan tapaamatta, ei ajatus enää niin hullulta vaikutakaan. 
  
 


Jopa nukkuvan vauvan kädestä oli tässä tapauksessa haastavaa saada kuva. Vauhtia ja riemua riitti kuin äidillään. Oli hienoa nähdä tämä pieni ihme, sen onnellinen äiti ja toinenkin ihana ystävä. Hih, kylläpä oli aikamoinen vauvakuume sillä toisella, jonka omat lapset ovat jo hippusen isompia. Ja minä siinä vieressä, että häh. :)




Välitankkaus ja kymmenen naisen reissuporukan kokoontuminen tapahtui Pub Niskassa peltileivän äärellä. Vielä nostalginen lasillinen Apteekissa, ja satamaan.




Risteilyn pääesiintyjät olivat Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana sekä Dalindèo. Live-jazz soi joka puolella, ja teemallisen notkahduksen tunsi vain karaokebaarin läpi oikaistessaan. Kylläpä meidän kelpasi. :) 










Samppanjabaarin valaisin oli jännittävä pallokasa, ja tuolit hohtivat kilpaa valkeiden sunnuntaikasvojen kanssa... No ei! ;)  Matka oli nimetty jo aikaa sitten pilke silmäkulmassa aikuisten risteilyksi, joten sekoilua tai ylilyöntejä ei (tietenkään! ;) nähty. Vähän kotimatkalla naurattikin (tai siis väsyneellä junamatkalla nauratti kyllä liikaakin, ja ihan tasan tarkkaan aivan kaikki), ettei vanhojen aikojen rymyreissuista ollut tässä sivistyneellä tyylillä läpi viedyssä matkassa tietoakaan. Toisaalta en nähnyt yhtään huonokuntoista matkustajaa, vaikka muutaman vastaantulijan lähtöriemu satamassa olisikin saattanut jotain sen sorttista ennustaa. Jazz-kansa vaikutti vallan sivistyneeltä porukalta. Ihan hyvä, ettemme itsekään aiheuttaneet pahennusta ennen kuin siellä junassa paluumatkalla, kun piti kertoa vielä ne viimeiset väsyneet vitsit ja nauraa itsemme uneen.






Arkkitehti oli pitänyt huolen siitä, että upeita merimaisemia saattoi seurailla myös ollessaan selin ikkunaan. 

Tottahan uusi design-Grace on tyylikkäämpi kuin muut Suomesta liikennöivät risteilijät, mutta Helsingin yökerhoissa viime vuosina poikenneelle sen sisustusmaailma on varmasti aika tuttua. Vaan eipä haissut se pinttynyt tupakka. Ihanaa.






Sunnuntaisamppanjan jälkeen, ennen viimeistä konserttia, piipahdimme tuliaisostoksille. Tai reilu tunti kai siellä valtavassa kaupassa meni. Alla saaliini, luomiväriä ja suihkugeeliä. Kylläpä osui Philosophyn tuotteen nimi. :)








Kyllä taas pidentyi elämä menneen viikonlopun nauruilla. Kiitos, te ihanat, aikuiset naiset! ;)


lauantai 28. syyskuuta 2013

Sisustuskeiju sekoaa

"Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää (syksyiseen) sisustukseen omaan kotiisi. Kerro toiveesi!"




Keiju on lennellyt jakamassa yllätyksiään jos kenelle bloggaajalle viime aikoina. Mun kotiini ei mahdu mitään. Tai no ehkä juuri ja juuri änkemällä lattialle se toisen eilen ostama vuoden blogimatto, Annon Pandora. Mutta voihan keiju sentään. Mulla olisi monta sisustusasioitakin edistävää kodinkone- ja elektroniikkatoivetta. Yritän kyllä ovelasti ujuttaa ne sille siivekkäälle. ;)



Jos perustelee tarpeeksi hyvin, meneeköhän läpi? Hayn Hee -tuoli varmasti menee, samoin Tom Dixonin Etch-lyhty kullanvärisenä. Samoin tuo Pandora-matto. Sitten voi keiju alkaa yskiä, mutta ei auta. Dualitin blenderi kaipaisi mutteripannun tilalle saman sarjan espressokonetta. Kyllähän siinä jaksaa kotiaan paremmin laittaa, kun saa kofeiinia nopeasti koneistoon. Ja onhan se hienon näköinenkin. Ni. Kaunis sisustuksellinen elementti, mutta samalla hurjan tarpeellinen juttu mulle olisi myös tuo Bosen langaton kaiutin valkealla nahkakuorella. Mä soitan tällä hetkellä musiikkini tietokoneelta. Have mercy, dear fairy! :) Eniten tämä aloitteleva blogiharrastaja kuitenkin tarvitsisi järjestelmäkameran, jolla päästä harrastuksessaan eteenpäin. Ja seuraava rahareikä varmaan olisi sitten valokuvauskurssi. 


Keiju pitelee vatsaansa kaksinkerroin. Sen kasvot punertavat vienosti, ja se kähisee jotain. En ihan saa selvää, mutta tulkitsen tuon myöntymisen merkiksi. Kyllähän nämä kaikki jotenkin kotiin ja sisustukseen liittyvät! :D

Ai miten niin vaikea asiakas? Rahaahan meni vain... noin 1300 euroa ennen valokuvausjuttuja. Loput voi upottaa siihen kameraan ja kuvauskurssiin. Ja muuten vielä ulkoiseen kovalevyyn. Kuvia alkaa kertyä.

Kohta tapaan ensimmäistä kertaa erään pikkuisen, ja illalla kutsuvat tyylikäs Viking Grace ja jazz.

Hyvää mieltä viikonloppuunne!

torstai 26. syyskuuta 2013

Paperia ja personal shoppereita


Taisin luvata Leenalle postausta sekaisin menneen sisustuskeijun vierailusta, mutta sitten tulikin reissu Ikean paperikauppaa ihmettelemään. Kirjaan keijun sekoilut viikonloppuna, mikäli reissuiltani ehdin. Tulossa ovat kuitenkin. :)




Ikea, tuo herkkuparatiisi. Tässä kaikki jätskikastikkeet sekaisin, ja latte kauniin viimeistellyllä pintakuviolla. Hyvvää oli, ja kyllä, tuon kanssa tarvitsi lautasliinaa.




Koeistuimme ohimennen Arild-sohvan. Ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka mulla jo sarjaa kotona on. Teeveestä ei tullut mitään. Latisti hieman katselukokemusta.




Toinen oli, että pitääkö niistä rumimmistakin ottaa kuvia. No pitää. Tule kanssani herra jeesus. Mikä esine.




Tulihan se paperiosastokin sitten lopulta vastaan. Tämmöisiä iloisuuksia toin kotiin. 
Ja kuvasin tietysti hämärässä puhelimella.
















Ihanan positiivisen torstain kruunasi kunnon väsymyshepuli ihmisten ilmoilla, ja hihittelyä ei millään meinannut saada loppumaan. Tuli sitten vielä se virhe tehtyä, että piipahdimme Kodin Ykköseen. Ja siellä kohtasin uuden ystäväni Anan. Ihan itse hänet ristin. Riemuhan siitä ratkesi. Anteeksi Luhta ja suunnittelija, joka varmaan ihan vakavissaan... Sorry, repesin taas. Se niistä tulevista, hienoista blogiyhteistöistä.






Ana my precious



Ja sitten hervottoman illan kohokohta (Rakkaus-Ana jäi kuitenkin valitettavasti toiseksi). 40 pinnan alennuskuponki lähti samalta seisomalta käyttöön, kun tämä personal shopper esitteli tuolle sankarille vuoden blogimaton, Annon Pandoran. Omaan asuntooni ihanuus ei yksinkertaisesti mahdu, mutta kuinka nerokasta onkaan soluttaa se toisen kotiin ja käydä sitä siellä alvariinsa ihailemassa. Suorastaan äärettömän fiksua, sanoisin. ;) 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tehotyttöpäivä


UNICEF-polun varrella oli töpöhäntä!



Kun saa viettää päivänsä parinsadan lapsen kanssa metsänreunaa kävellen ja juosten, nauraen ja high five -läpsyjä lyöden, on kotiin tullessaan raitisilmamyrkytyksen partaalla, päikkäreiden tarpeessa ja kuitenkin mystisen täynnä energiaa. 

Oonkin tässä vienyt roskat ja pullokassit, tuonut kaupasta ostokset, tiskannut, pessyt käsin villasukat, pipot ja lapaset, värjännyt pellavaa ja puuvillaa, imuroinut, järkännyt nurkkia, kerännyt kirpparikuormaa ja saanut huisin hyviä ideoita. Osasyyllinen hyvään oloon saattaa kuitenkin olla hieman tingitty energiansaanti.








Katsoin vihdoin viikonloppuna Prisma-dokumentin Syö, paastoa ja elä pitempään (nähtävissä Areenassa vielä kolme päivää), joka käsitteli muun muassa niin kutsuttua 5:2 -dieettiä. Netistä löytyy aiheesta artikkeli poikineen (esim. tämä Helsingin Sanomista), mutta lyhykäisyydessään siinä valitaan viikosta kaksi päivää (ei perättäistä), joina syödään normaalin sijasta vain 500 kcal.  Kuulemma tällainen "paastoaminen" saattaa lisätä terveyttä muutenkin kuin kiloja karsimalla. 

No minähän tästä jumahtaneine kesäkiloineni riemastuin. Oonpas höttöpää, kun ei ole tullut mieleen, että kyllähän parikin kevyttä päivää viikossa voi jo saada aikaan hyviä asioita. Hampaat irvessä pingottaminen kun on niin tylsää, että jää tekemättä. Parhaalta tässä systeemissä tuntuu se, ettei mahdollista ruokamielitekoaan tarvitse odottaa päivää pitempään, ja silti hyvät tulokset ovat mahdollisia. Hmm. Taidan tykätä tästä. ;)

Olen tällä viikolla kokeillut kaksi niukempaa vuorokautta. Hyvää mieltä, jaksamista ja voimaa on ollut kuin pienessä kylässä. Aina siihen saakka, kun on tullut se aika, kun voi taas syödä tavallisen aterian. Siinä vaiheessa olen heti lysähtänyt reporankana sohvalle ruuan voimasta. Taisivat dokkari ja lukemani artikkelit olla oikeilla jäljillä: Kun on hieman energiavajetta, on olo virkeämpi ja pää toimii terävämmin.

Humpsahtipa tänään siihen vajeesta kirkkaaseen mieleeni, että itse asiassa moni ikihoikka ja paino-ongelmaton ystäväni taitaa elääkin suunnilleen tällaisessa rytmissä. Itse en ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka sanovat, että ei ole tänään nälkä, tai ei tee mieli syödä mitään. Joillekin tuollainen on kuitenkin ihan tavallista. Ja sitten ne vain menevät ja syövät toisina päivinä hyvin kevyesti. Yksinkertaista. Niin, ja joku sitten taas on tällainen "aina ruoka-aikaan kotona" -kind of girl. Räyh.

Toisin kuin jotkut hommaa kokeilleet, en itse ole kärsinyt kalorivajeesta nälässä. En tuskaa odottanutkaan - paastoavathan toiset oikeasti, ja mä saan sentään vetää "viisisataa ruokaa". Ehkä kuitenkin suurin syy nälättömyyteen on, että olen vääntänyt sääntöjä oman ruokailurytmini mukaan. Koska yritän muutenkin rajoittaa iltasyömistä, aloitan kevyen vuorokauden illalla kuudelta, eli en siis ole koskaan koko valveillaoloaikaani vain 500 kalorilla. Hih, katsotaan, tehoaako tämä näin lainkaan. ;) En kaipaa teetä ja vettä kummempaa ennen nukkumaanmenoa. Herätessä onkin puolet vuorokaudesta kulunut, ja on edelleen ne 500 kaloria käytettävänä. Aamun aluksi rahkapohjainen marjapirtelö ja maitokahvi, lounaaksi puuro, välipalaksi hedelmä ja muutama pähkinä, kotiin tultua vihanneksia ja jotain pientä, jos on vielä varaa. Niillä vetää kuuteen asti tosi hyvin. Silloin alkaakin taas tavallinen vuorokausi, ja saa syödä iltaruuan.

Jos tää näin helppoa on, herkullinen tie mun terveyteen ja pitkään ikään on löydetty. ;D Enää tästä puuttuu, etteivät housut lakkaakaan kiristämästä, koska on vääntänyt säännöt päin puuta tai syö niinä normaalin ruuan päivinä tuplasti. We shall see.  Viikonlopun Turun-reissu kaikkine terveellisyyksineen, here I come. ;)





tiistai 24. syyskuuta 2013

Helmeilee






Välillä iskee helmikärpänen. Sisukas kaveri, joka laittaa väsäämään blingiä yötä myöten. Aloin helmikorujen tekemisen vuosi sitten helmihullun (siis helmipöllön) ystäväni innostamana. Olemme pitäneet helmeilyiltoja, joiden aikana sekä tilataan kiloittain helmiä ja tarvikkeita Kiinasta että tehdään vimmalla koruja.

Niin kiva kuin harrastus onkin (mitä nyt jumittaa niskaa), koin talvella kurjan vastoinkäymisen. Juuri, kun olin vääntänyt viime joulun lahjoiksi pihdeillä ja sinnillä kaksikymmentä kaula-, ranne- ja korvakorusettiä hopeoituun kuparilankaan, huomasin, että ihoni ei sovi yhteen langan kanssa. Hopeointi häviää hyvin nopeasti tekemistäni koruista, ja kupari tulee läpi tehden metalliosista punaisia. Tiedättehän rihkamakorut, jotka punertuvat alta aikayksikön? Kaverini korut onneksi pysyvät alkuperäisessä sävyssään. Harmistuin vietävästi, sillä olin alkanut innostua hommasta. Keväällä kuulin, että on olemassa laadukkaampaa hopealankaa, jonka ei pitäisi reagoida noin herkästi. Kuitenkin suurin innostus oli jo jotenkin laantunut, ja aloin miettiä, josko vain tekisin siimaan tai puuvillalankaan pujottelutöitä (vaikka jotain sisustukseen liittyvää, esim. joulukoristeita) tästä eteenpäin.

Vaikka harrastus on ollut hieman telakalla, avainnauhat ja muut kavereiden himoitsemat korut olen väsäillyt. Samalla olen testaillut eri lankojen soveltuvuutta pujottamisessa. Venymätön (yeah, right) siima ei sovellu ainakaan avainnauhaan, huomasin, kun sadat helmet lentelivät ympäri työpaikan lattiaa ensimmäisen kymmenen minuutin käytön jälkeen. ;) Toisaalta taas langan tulisi olla sen verran ohutta, että sen saa helmineulalla kohteesta läpi. Haastetta. Joskus täytyy valita helmet sen perusteella, mitkä mahtuvat valittuun nauhaan. Metallin ja pihtien kanssahan tätä ongelmaa ei juurikaan syntynyt.





















Työkaveri halusi sinisen nauhan. "Saa olla blingiäkin."





Onhan tätä materiaalia jonkin verran. Tuossa ei ole kaikki. :) Oon päättänyt, että vaikka harrastus ei pidemmän päälle jatkuisikaan, käytän vaikka väkisin nämä hankitut loppuun.
















Solmimiskokeilu paperinaruun. Avainnauhaa varten. 
Vain niillä helmillä, jotka mahtuivat läpi, tietty. Aika nätti kyllä.




Lopulta päädyin kuitenkin tekemään itselleni tällaisen avainnauhan.



 

 

Siivosin taas melkein torstaina. ;) Pisteet hyvästä maanitteluyrityksestä kuitenkin.




Mun tekemiä avainnauhoja käytetään näin. Opin aikoinaan H&M:n myyjiltä. Hirmu kätevä, kun avain yltää oveen helposti. Katsotaan, kuinka kauan tämä yksilö kestää. Pujotin itselle helmet nahkanauhaan, ja työkaverille paksuhkoon tekokuitupunokseen.

Tällä viikolla on ohjelmassa tehdä yhdelle pikkutytölle tämän elämän ehkä ensimmäinen koru. Tuskin se käyttöön tulee, mutta varmaan talteen kuitenkin. :)