keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lempivalaisimeni






Siellä se ojentelee jäseniään, meidän kotimme tärkein valaisin. Sain Call It Home -blogin Katilta kivan pyynnön osallistua Taloon.com -nettikaupan Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mikä meidän huushollin tärkein tähti valaistushommissa on. Flos 265 muutti uuteen kotiimme toukokuussa, ja jo kesän valolla se lunasti paikkansa. Koska loftimme katossa on spottikiskot, joiden tuikut valaisevat oikeastaan vain nimeksi, kohdevalaisimia sai hankkia oikein luvalla tähän kotiin. Ehdokkaita suosikkivalaisimeksi siis olisi ollut useampiakin, sillä ostin tietysti muuttorytäkässä kaikki lempparini. Kun kerrankin sai. Flos pesee kuitenkin kilpakumppaninsa käytännöllisyydellään. Ja toki se kerää pisteet siroudellaan ja kauneudellaankin.









Flos on sijoitettu niin, että se yltää huiman säteensä ansiosta luku- ja työkaveriksi niin sohvalle kuin ruokapöydällekin. Täydellistä. Ilman sitä emme olisi tulleet toimeen edes kesällä, saati sitten syksyn pimeinä iltoina. 

Sitten on se tuijotusefekti. Tärkeä ominaisuus sekin. Välillä jään vain katselemaan ja ihailemaan pitkäsäären mustaa eleganssia. Se hallitsee suvereenisti olohuonetta omista korkeuksistaan. Turha on kenenkään alkaa sille. Kaunis ja käytännöllinen - mitä muuta sitä voi vaatia? Suhteemme ei ole vielä hurjan pitkä, mutta povaan meille suuren määrän yhteisiä, hyviä vuosia. Tämä on rakkautta. Jälkipolville voimme miehen kanssa kertoa, että Flos on ensimmäinen yhteiseen kotiimme hankittu valaisin.









Olen saanut ihastuneita kommentteja uudessa kodissamme eniten ikkunoista. Toista sijaa pitää valaisinkaunottaremme. Mikä on lempivalaisimesi ja miksi se on sinulle tärkeä? Kerrothan ainakin sinä ihan blogissa asti, Ilona?

Mitä meiltä vielä puuttuu, on tunnelmavalaistus tulevan makuuhuoneen seinän ylälasien reunatasanteelle. Olipa hienosti selitetty. No, näette sitten. Ajattelin sinne lämpimänsävyistä led-nauhaa. Vaikka tällaista kuin tämä Highline strip pro.



Kuva: Taloon.com



Tämä postaus osallistuu Sisustusniksit -valaisinhaasteeseen, ja sitä voi tuota pikaa äänestää täällä.

 

lauantai 5. joulukuuta 2015

Uutta eteisessä ja ikkunassa








Hämärä päivä vaihtui pimeäksi illaksi. Ehtoon ratoksi kone tökkii. Ihmettelee varmaan, miten kiusaan sitä tänään näin paljon, kun sen ei ole viikkoon tarvinnut kestää hipelöintiäni. Tuli kuitenkin luvattua nämä iltakuvatkin, joten täältä pesee. 

Eteisessä on uusi hylly. Vihdoinkin on paikka sekä pipoille ja hanskoille että avaimille sun muille ovesta astuessa käsistä laskettaville jutuille. Keskihyllyillä on tilaa luvussa oleville lehdille ja kirjoille, ja näköjään esimerkiksi viikolla kaupasta kannetulle lahjapaperille. Ylhäällä taas on toivomani kauniiden esineiden vitriini. Koko komeuden alla on viinilaatikko keräyspaperille. Kyllä nyt kelpaa.
 
Alakuvissa keimailee yksi olohuoneen ikkunoista talvikoruissaan. Ostin Tokyon myyjäisistä siimaan solmittuja metallikolmioita, mutta vaihdoin kotona siiman kullanväriseen metallilankaan. Lisäksi ikkuna sai kuusen lailla oman pallonauhansa. Messingin kimallusta ei voi estää.









Koti on kaaoksessa, sillä tavarat ovat parin viikon ajan jääneet niille sijoilleen, joille ne on ohi mennessään heittänyt. Onneksi sentään pesukoneet pyörivät. Meillä on ehkä vielä toivoa. 

Just. Poltin kieleni riisipuuroa maistellessani. Mutta ai vitsi, oli se sen arvoista. Jatkamme herkuttelua ja yritämme parantua huomiseksi. Edessä on automatkaa kerrakseen sukusynttäreiden merkeissä. Tuttujen blogien lukeminen taitaa olla niitä lääkkeistä parhaita. Rauhallista iltaa!



Päivänvalolla
























Pyh, aivan yliarvostettua tuo lisävalon ottaminen avuksi kuviin. Jos jaksaisi, kaivaisi kaapista, mutta. Väsyttää. Meillä on lähinnä nukuttu tämä ja viime viikko. Olemme olleet vuorotellen kipeänä, ja suosikkiharrastus tuntuukin olleen sohvalle nukahtaminen. Olen katsellut sohvannurkassa nököttäen joulun suosikkielokuvani Love Actually ja Holiday, ja kuunnellut viimeisen soundtrackilta pääsävelmää ehkä hieman liikaa. Töiden jälkeen olen jaksanut juuri ja juuri korjata kokeet ja mennä nukkuman. Reipasta.

Tokyon joulumyyjäisistä kävin sentään hakemassa pari lahjaa. Itselle tietysti. Esimerkiksi nuo viimeisen kuvan pienet messinkilautaset. Proloque Shopista löysin kullanväriset metallilankavalot ja HM Homesta kulta-harmaita joulupalloja. Huonekuuseen askartelin virkeänä hetkenä pallonauhan messinginsävyisestä rautalangasta ja pakettitarroista. Toinen nauha syntyi raidallisista paperipilleistä, jotka leikkasin pätkiksi ja pujotin metallilankaan. Esmeralda's-Essin mulle lahjoittama, kauan etsimäni kultamaljakko viihtyy kuusen vieressä. Harakka harakan tuntee. Kunhan ihan kohta tulee pimeä, sytytän kynttilän enkeli-, eiku lintuhäkkikelloon, joka ei kilise, mutta pyörii kyllä. Toivottavasti se kuitenkin kiljaisee, jos unohdan kastella Muotoseikan Viljan tuomaa kukkasta.

Hassua, että väsystä huolimatta joulu on tullut meille. Kai se sitten halusi. Tulkaahan hei takaisin illalla. Laitan pari kuvaa ikkunan talvikoruista sekä eteisen uutuudesta. Nyt joulukorttimetsälle käyttämään tämä puolivirkeä hetki.