Vain hyvikset lähettävät mustajuurta

Mitä tapahtuu, kun kourallinen ruuasta ja viinistä innostuneita ja siitä kirjoittavia ihmisiä 

kutsutaan viini-iltaan, ja mukaan pääsee vahingossa livahtamaan myös yksi sisustusbloggaaja?

 

No, sisustusbloggaaja tietysti innostuu kauniista kattauksesta ja päätyy kuvaamaan annosten sijaan himoissaan ruokasalin tuolien puuta. Heippa hei, minä se täällä. Pullojen kuvaaminen onkin sitten sisustusihmiselle haastavampaa. Viini-illassa epätarkoista kuvista voi toki syyttää ainoastaan, niin no, kameraa.

Viinimaan ystävällisestä kutsusta pääsin viime viikolla maistelemaan Larochen viinejä ja Pekka Terävän valmistamaa menua Olo-ravintolan Creative Kitcheniin. Ammattikuvaajan ohella jokainen vieras kaivoi kassistaan järkkärin tai taskustaan puhelimen ja ahdisteli parhaansa mukaan kameralla seitsemän ruokalajin illallista taiteilevaa huippukokkia. Pisteet Pekalle - hän näytteli hienosti henkilöä, joka ei ole moksiskaan kymmenestä silmäparista, jotka seuraavat hänen jokaista pinsetin heilautustaan linssin läpi.

Ruoka oli ihanaa. Aterian kantavana ajatuksena oli tarjota perinteisten kotiruokien ainekset hieman totutusta poikkeavassa muodossa. Tarjolla oli Pekan versiot vorschmackista, lohilaatikosta ja uuniomenista, ja lisäksi saimme ainakin mustajuurta juustoisella valkokastikkeella, possua, sieniä ja juureksia sekä grillattua maa-artisokkaa, rapeaa ohraa ja Kitkan muikun mätiä. Jos jokin tuolla listallani meni väärin, ei se mitään. Pääasia, että kaikki oli superhyvää. Kupit lähes nuoltiin. Ja kyllä, Larochen viiniasiantuntija Thibault de Lartigue oli valinnut varsin mainioita chablis'ta täydentämään makuja. 

Homma meni näin: Seurasimme terävinä haha, sori Pekkaa ja kuvasimme, kun hän valmisti yhden ruokalajin kerrallaan. Sen jälkeen kuuntelimme haarukat jo valmiina, kun Thibault kertoi ruualle valitun viinin ominaisuuksista. Lopuksi nautimme annoksen kyytipoikineen. Ja ei kun sama uusiksi vielä kuusi kertaa. Juomaa ei maisteltu pikkusormi pystyssä, ja kaltaiseni viiniamatöörikin sopi joukkoon. Aika meni tuosta noin vain, ja jotenkin porukkaa nauratti suht paljon siinä keskustelun lomassa. Ei ollut sattunut tosikkoja mukaan, ja onneksi ihan kaikkia juttuja ei käännetty ranskalaiselle.

Kyllä oli Pekalla kiitollinen yleisö. Kaikki kupit syötiin tyhjiksi, mitä nyt itse pääruokaa taisi hieman jäädä niiden viiden alkuruuan jälkeen. Pekka istahti töidensä päälle juttelemaan pöytään, ja #kokkibändäri t Nata ja Alisa saivat asiaankuuluvasti ikuistettua itsensä idolinsa seurassa. Olipa raukea ja pullea olo kävellessäni bändäreiden kanssa asemalle.

 

Eilen kotiin tultuani soi ovikello. Viime aikoina oven avaaminen on ollut hieman jännittävää, mutta uskaltauduin, ja kyllä kannatti. Pekkahan se oli lähettänyt viinimaalaisten kanssa samassa pussissa mustajuurta ja ohjeen viime viikolla syömäämme annokseen. Kiitokset vielä virkistävästä illasta Viinimaan väelle ja Ravintola Oloon!