maanantai 23. marraskuuta 2015

Päivä ja ilta Helsingissä






Mikäs tässä kipeänä ollessa pah ja mur ja haha, kun voi muistella mennyttä kesää Männäviikkojen piikkiin. Kävin lääkärissä. Tein ohjeet sijaiselle huomiseksi. En voi maata, kun yskittää heti hurjasti. Pakko siis istua. Sama se sitten hengata tässä keittiön tiskillä, kun sohvalla tulee alaselkä kipeäksi. Eikös sairaslomalaisillakin oo lupa blogata, jos on tylsää ja odottelee vain töihinpääsyä? Ei tämä rasita. Katselen vain näitä kesäkuvia ja höpötän särkylääkehöyryissäni. Voi tuota valoa.






Silloin tällöin törmää onnekseen riemullisen ajelehtimisen päivään. Joskus on tuuria se, että kameran on jättänyt kotiin, ja toisinaan taas saa into piukassa kuvaamalla aikaan ilolla muisteltavan ruututarinan. 

Pride-lauantaina kesäkuun lopussa lähdimme miehen kanssa käymään kaupungilla, sillä ei ollut suurempia suunnitelmia. Lämmintä ei tainnut olla koko kesäkuussa, mutta tämä päivä oli aurikoinen aamusta iltaan saakka. Ehdotin, että voisimme mennä lounaalle Hernesaaren Birgittaan, koska toinen ei ollut käynyt. Menimme. Jälleen kerran kannatti. 


















Matkamme jatkui massut pullollaan walk the horse -kävelylle ensin merenrantaan ja siitä Ullanlinnan kautta keskustaan. Joka paikka oli kukassa. Istahdimme hetkeksi terassille, ja pelkäsimme jo missanneemme kulkueen. Onneksi ehdimme nähdä häntäpään juhlijat heidän kääntyessään Stockan kulmalta etelään.






Käväisimme kotona laittamassa päivällistä ja puhaltamassa hetkisen. Koska ilta oli kirkas, lähdimme kävelylle Munkkiniemenrantaan. Terassipiipahdukselle ennen unia. Luonto antoi parastaan. Että tuota vihreää onkin ikävä.






























Todistimme matkalla jännittävän kohtaamisen. Kani lähti tilanteesta.






Kalastajatorpalla oli porukkaa iltauinnilla. Pidimme uskalikoille peukkuja.















Yömyssyjen jälkeen kipittelimme kotiin muutaman kilometrin matkan. Piti vallan kehua onnistunutta hengailupäivää. Mitään kummallista ei oikeastaan tapahtunut, mutta siinähän se juju monesti onkin. 

Mites ne puolen vuoden aikana kuvakirjastoon jääneet kuvat ja luonnoksiin jämähtäneet postaukset? Jos tunnet piston sydämessäsi, anna mennä ja kerro juttusi nyt. Sillä siitä päästään, ja Männäviikot antavat anteeksi. Uskallatteko mukaan, Call It Home, Voikukkapelto, Viiskulma ja Design Wash?



10 kommenttia:

  1. Kiitos kesäkuvista :) Melkoinen ero tämän hetkiseen todellisuuteen...ulkona -15 astetta eli hrrrrrr, ei ole nahka tottunut vielä pakkasiin ! Mutta tykkään silti kylmästä enemmän kuin vesi-ja räntäsateista.

    Taisi moni muukin kesällä hehkuttaa Birgitassa käyntiä, burgeri ainakin näyttää niin herkulta ! Nälkä tuli. Täytyypäa alkaa huutelemaan ruokaa tuolta henk.kohtaiselta avustajalta. Joko sulla on sellainen hommattuna ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä. :) Voi apua, miten kylmä teillä siellä jo on! Totta, pakkanen voittaa kyllä loskap****n koska vain.

      Hei hei hei, miten mä en oo tajunnu tuota henkilökohtaista avustajaa lainkaan! Höntti nainen! Tämä korjataan asap! ;D

      Poista
  2. Voi miten tuli ikävä kesää <3
    Pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kesä tulee joka vuosi uudelleen. :) Kiitos Outi, yritän, että huominen olisi viimeinen sairaspäivä.

      Poista
  3. Oi joi mitä kuvia! Pikaista paranemista sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. <3 Eikö ookin kiva muistella näillä säillä pikkuisen kesää? :)

      Poista
  4. Otetaan haaste vastaan❤ eiköhän niitä aiheita löydy😃 Ja muita juttuja pian😉...
    T. Kati

    VastaaPoista
  5. Kiitos haasteesta! <3 Jospa pian rohkenen (ja kerkiän) postaamaan arkistojen kätköstä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, Tiina. Jännää, mitähän sieltä mahtaa tulla. :)

      Poista

Kiva saada postia. :)