Mikäs tässä kipeänä ollessa pah ja mur ja haha, kun voi muistella mennyttä kesää Männäviikkojen piikkiin. Kävin lääkärissä. Tein ohjeet sijaiselle huomiseksi. En voi maata, kun yskittää heti hurjasti. Pakko siis istua. Sama se sitten hengata tässä keittiön tiskillä, kun sohvalla tulee alaselkä kipeäksi. Eikös sairaslomalaisillakin oo lupa blogata, jos on tylsää ja odottelee vain töihinpääsyä? Ei tämä rasita. Katselen vain näitä kesäkuvia ja höpötän särkylääkehöyryissäni. Voi tuota valoa.
Silloin tällöin törmää onnekseen riemullisen ajelehtimisen päivään. Joskus on tuuria se, että kameran on jättänyt kotiin, ja toisinaan taas saa into piukassa kuvaamalla aikaan ilolla muisteltavan ruututarinan.
Pride-lauantaina kesäkuun lopussa lähdimme miehen kanssa käymään kaupungilla, sillä ei ollut suurempia suunnitelmia. Lämmintä ei tainnut olla koko kesäkuussa, mutta tämä päivä oli aurikoinen aamusta iltaan saakka. Ehdotin, että voisimme mennä lounaalle Hernesaaren Birgittaan, koska toinen ei ollut käynyt. Menimme. Jälleen kerran kannatti.
Matkamme jatkui massut pullollaan walk the horse -kävelylle ensin merenrantaan ja siitä Ullanlinnan kautta keskustaan. Joka paikka oli kukassa. Istahdimme hetkeksi terassille, ja pelkäsimme jo missanneemme kulkueen. Onneksi ehdimme nähdä häntäpään juhlijat heidän kääntyessään Stockan kulmalta etelään.
Käväisimme kotona laittamassa päivällistä ja puhaltamassa hetkisen. Koska ilta oli kirkas, lähdimme kävelylle Munkkiniemenrantaan. Terassipiipahdukselle ennen unia. Luonto antoi parastaan. Että tuota vihreää onkin ikävä.
Todistimme matkalla jännittävän kohtaamisen. Kani lähti tilanteesta.
Kalastajatorpalla oli porukkaa iltauinnilla. Pidimme uskalikoille peukkuja.
Yömyssyjen jälkeen kipittelimme kotiin muutaman
kilometrin matkan. Piti vallan kehua onnistunutta hengailupäivää. Mitään
kummallista ei oikeastaan tapahtunut, mutta siinähän se juju monesti
onkin.
Mites ne
puolen vuoden aikana kuvakirjastoon jääneet kuvat ja luonnoksiin
jämähtäneet postaukset? Jos tunnet piston sydämessäsi, anna mennä ja
kerro juttusi nyt. Sillä siitä päästään, ja Männäviikot antavat
anteeksi. Uskallatteko mukaan, Call It Home, Voikukkapelto, Viiskulma ja Design Wash?
Kiitos kesäkuvista :) Melkoinen ero tämän hetkiseen todellisuuteen...ulkona -15 astetta eli hrrrrrr, ei ole nahka tottunut vielä pakkasiin ! Mutta tykkään silti kylmästä enemmän kuin vesi-ja räntäsateista.
VastaaPoistaTaisi moni muukin kesällä hehkuttaa Birgitassa käyntiä, burgeri ainakin näyttää niin herkulta ! Nälkä tuli. Täytyypäa alkaa huutelemaan ruokaa tuolta henk.kohtaiselta avustajalta. Joko sulla on sellainen hommattuna ? :D
Olepa hyvä. :) Voi apua, miten kylmä teillä siellä jo on! Totta, pakkanen voittaa kyllä loskap****n koska vain.
PoistaHei hei hei, miten mä en oo tajunnu tuota henkilökohtaista avustajaa lainkaan! Höntti nainen! Tämä korjataan asap! ;D
Voi miten tuli ikävä kesää <3
VastaaPoistaPikaista paranemista sinulle.
Onneksi kesä tulee joka vuosi uudelleen. :) Kiitos Outi, yritän, että huominen olisi viimeinen sairaspäivä.
PoistaOi joi mitä kuvia! Pikaista paranemista sinne! <3
VastaaPoistaKiitos Katja. <3 Eikö ookin kiva muistella näillä säillä pikkuisen kesää? :)
PoistaOtetaan haaste vastaan❤ eiköhän niitä aiheita löydy😃 Ja muita juttuja pian😉...
VastaaPoistaT. Kati
Hyvä Kati! :) Odottelen innolla. <3
PoistaKiitos haasteesta! <3 Jospa pian rohkenen (ja kerkiän) postaamaan arkistojen kätköstä jotain.
VastaaPoistaOlepa hyvä, Tiina. Jännää, mitähän sieltä mahtaa tulla. :)
Poista