Ähkystä yksinkertaisuuteen

Riemastuin Rautakeskon, WallVisionin ja Metsä Boardin tarjoamasta mahdollisuudesta saada olohuoneemme seinälle jotakin itse ideoitua. Ilokseni pääsin lokakuisen tapetti-illan seurauksena mukaan #unelmatapetti -designkilpailuun. Mallin suunnittelu ei kuitenkaan, yllätys yllätys, ole mikään pieni juttu, varsinkaan, kun miettii sitä, kuinka kauan tapetin oletetaan omalla seinällä silmää ihastuttavan.

Hankin aina kaiken rullalta ja pakalta, muiden jo suunnittelemana, sillä mun on vaikea sietää silmissäni mitään itse tekemääni. Todellinen DIY-ihme siis. ;) Kuten olen aiemminkin maininnut, en ole oikeastaan koskaan tyytyväinen remonttijälkeeni, ja lahjoitan lähes poikkeuksetta kaikki käsityöni pois. Aina nimittäin jää jotain, minkä olisi voinut tehdä toisin, paremmin, mutta ei enää kyseisessä jutussa voi. Liekö tämä se käsityönopettajan tyttären syndrooma. Mene ja tiedä, mutta huomasin taas kuvioita piirrellessäni, että hienot ideani eivät enää valmiina näyttäneetkään tippaakaan siltä, millaisiksi ne päässäni olin visioinut. Ehkä juuri tästä syystä en ole ammatiltani mikään suunnittelija. Niin no, mitä nyt suunnittelen opetusta päivittäin. Teen kaiken sisustuksessa yrityksen, erehdyksen ja sattuman kautta, en niinkään tiukkojen suunnitelmien. Vaikka olen huono sisustuskompromisseissa, monessa asiassa joudun taipumaan tosiseikkojen edessä.

Yllä ovat ensimmäisen suunnitelmani versiot. Salmiakkikuvio se vain on ja pysyy mun silmissäni kauniin symmetrisenä, mutta en taida kuitenkaan haluta sitä seinilleni aivan noin suurta määrää. Kuvassa ei siis ole koko seinä, vaan kuvio, joka olisi toistunut koko seinän mitalta suunnilleen tässä näkyvään nähden tuplakokoisena. Mallailin tunteja ohjelman avulla kokoja ja muotoja. Muokkasin paperiruuduilla ja -palloilla ketjujen symmetriaa olohuoneen lattialla. Ei, ei vain tullut kauppoja. Sävyäkään en olisi osannut päättää. 

Seuraavaksi lähdin lähestymään salmiakkiteemaa hieman eri suunnasta. Olisin kuitenkin tarvinnut toteutukseen ehdottomasti muitakin kuin mustan, valkean ja harmaan sävyjä, jotka kilpailussa ovat valittavissa. Alla on nyt siis kuva koko seinästä. Puolet ruutua ja raitaa, loput tyhjää. Ei kun eteenpäin, mutta siitäpä juttu alkoi lopulta hahmottua. Liika on liikaa, ja toistuva kuvio varsinkin. 

Kaipuu yksinkertaisuuteen tuli lähes uniin, ja eräänä päivänä tajusinkin tahtovani pelkkiä viivoja. Piirsin suunnitelmani Notebook-ohjelmalla, jota käytän töissä, sillä en ehtinyt kiireisen marraskuun keskellä ottaa haltuun mitään itselle uutta ohjelmaa. 

Tällainen olohuoneemme seinästä tulee. Eripaksuisia ja -pituisia mustia ja valkoisia, suoria viivoja harmaalla pohjalla. On katkoviivaa ja katkeamatonta. Kaikki viivat ovat vinossa ja osa ristikkäin. Kuin huomaamatta se aluksi suunnittelun keskiössä ollut salmiakkikuviokin muodostuu nyt sinne tänne risteämäkohtiin. 

On sellainen olo, että tästä tulee juuri sopiva televisioseinä. Seinälle tulee myös joukko tauluja. Uskon, että mustalla ja messinginsävyllä kehystetyt taulut ja printit tulevat hienosti esille harmaalta pohjalta, ja epäsymmetrinen kuvio rikkoo sopivasti toivottavasti mahdollisimman suorassa olevien kehysten järjestystä. Palailen näissä merkeissä, kun tapetti on seinällä.

Millaisen tapetin sinä suunnittelisit kotiisi?

Yhteistyössä K-rauta, Rautia, WallVision ja Metsä Board