sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ähkystä yksinkertaisuuteen






Riemastuin Rautakeskon, WallVisionin ja Metsä Boardin tarjoamasta mahdollisuudesta saada olohuoneemme seinälle jotakin itse ideoitua. Ilokseni pääsin lokakuisen tapetti-illan seurauksena mukaan #unelmatapetti -designkilpailuun. Mallin suunnittelu ei kuitenkaan, yllätys yllätys, ole mikään pieni juttu, varsinkaan, kun miettii sitä, kuinka kauan tapetin oletetaan omalla seinällä silmää ihastuttavan.

Hankin aina kaiken rullalta ja pakalta, muiden jo suunnittelemana, sillä mun on vaikea sietää silmissäni mitään itse tekemääni. Todellinen DIY-ihme siis. ;) Kuten olen aiemminkin maininnut, en ole oikeastaan koskaan tyytyväinen remonttijälkeeni, ja lahjoitan lähes poikkeuksetta kaikki käsityöni pois. Aina nimittäin jää jotain, minkä olisi voinut tehdä toisin, paremmin, mutta ei enää kyseisessä jutussa voi. Liekö tämä se käsityönopettajan tyttären syndrooma. Mene ja tiedä, mutta huomasin taas kuvioita piirrellessäni, että hienot ideani eivät enää valmiina näyttäneetkään tippaakaan siltä, millaisiksi ne päässäni olin visioinut. Ehkä juuri tästä syystä en ole ammatiltani mikään suunnittelija. Niin no, mitä nyt suunnittelen opetusta päivittäin. Teen kaiken sisustuksessa yrityksen, erehdyksen ja sattuman kautta, en niinkään tiukkojen suunnitelmien. Vaikka olen huono sisustuskompromisseissa, monessa asiassa joudun taipumaan tosiseikkojen edessä.

Yllä ovat ensimmäisen suunnitelmani versiot. Salmiakkikuvio se vain on ja pysyy mun silmissäni kauniin symmetrisenä, mutta en taida kuitenkaan haluta sitä seinilleni aivan noin suurta määrää. Kuvassa ei siis ole koko seinä, vaan kuvio, joka olisi toistunut koko seinän mitalta suunnilleen tässä näkyvään nähden tuplakokoisena. Mallailin tunteja ohjelman avulla kokoja ja muotoja. Muokkasin paperiruuduilla ja -palloilla ketjujen symmetriaa olohuoneen lattialla. Ei, ei vain tullut kauppoja. Sävyäkään en olisi osannut päättää. 

Seuraavaksi lähdin lähestymään salmiakkiteemaa hieman eri suunnasta. Olisin kuitenkin tarvinnut toteutukseen ehdottomasti muitakin kuin mustan, valkean ja harmaan sävyjä, jotka kilpailussa ovat valittavissa. Alla on nyt siis kuva koko seinästä. Puolet ruutua ja raitaa, loput tyhjää. Ei kun eteenpäin, mutta siitäpä juttu alkoi lopulta hahmottua. Liika on liikaa, ja toistuva kuvio varsinkin. 





Kaipuu yksinkertaisuuteen tuli lähes uniin, ja eräänä päivänä tajusinkin tahtovani pelkkiä viivoja. Piirsin suunnitelmani Notebook-ohjelmalla, jota käytän töissä, sillä en ehtinyt kiireisen marraskuun keskellä ottaa haltuun mitään itselle uutta ohjelmaa. 

Tällainen olohuoneemme seinästä tulee. Eripaksuisia ja -pituisia mustia ja valkoisia, suoria viivoja harmaalla pohjalla. On katkoviivaa ja katkeamatonta. Kaikki viivat ovat vinossa ja osa ristikkäin. Kuin huomaamatta se aluksi suunnittelun keskiössä ollut salmiakkikuviokin muodostuu nyt sinne tänne risteämäkohtiin. 






On sellainen olo, että tästä tulee juuri sopiva televisioseinä. Seinälle tulee myös joukko tauluja. Uskon, että mustalla ja messinginsävyllä kehystetyt taulut ja printit tulevat hienosti esille harmaalta pohjalta, ja epäsymmetrinen kuvio rikkoo sopivasti toivottavasti mahdollisimman suorassa olevien kehysten järjestystä. Palailen näissä merkeissä, kun tapetti on seinällä.


Millaisen tapetin sinä suunnittelisit kotiisi?


Yhteistyössä K-rauta, Rautia, WallVision ja Metsä Board

Taitaa se mut tuntea






Huomenta! Sain taannoin Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Lauralta haasteen, jossa pyydetään selvittämään, kuinka kartalla se samassa taloudessa asuva kaksilahkeinen on minusta. Että tunteeko. Meillä alkaa näin vihkimisen kynnyksellä olla korkea aika selvittää nämä tärkeät asiat.

Parempi valita sopiva tilanne kysymyksille. Miten musta tuntuu, että aamupalan rauhoittama, samalla Hesaria lukeva mies on fiksumpi valinta kuin se perjantainen, hieman hilpeämpi tyyppi, joka tuli työkaverin läksiäisistä. 


Tapahtuipa keittiösaarekkeen ääressä aamupalalla:


T: Ai mitä, blogiin? En ala.

S: Kyllä Jannekin alkoi.

T: Mmm.


1. JOS SILJA KATSOO TELKKARIA, SIELLÄ TODENNÄKÖISESTI PYÖRII..

T: Tota, toi Criminal Minds.

S: Me kyllä yleensä katotaan yhdessä telkkaria.

T: Ai niin, mietin vaan, että jos sä yksin. Tai pitäiskö muuten sanoa Greyn anatomia. Paras olis tietenkin Breaking Bad, jos haluais katu-uskottavan vaihtoehdon. Langalla olis vielä katu-uskottavampi, mutta sitä sä et kato.

S: Tämä selvä.


2. MINKÄ KASTIKKEEN HÄN VALITSEE SALAATTIINSA?

T: Agavesiirapin.

S: Oikein.


3. MIKÄ ON HÄNEN INHOKKIRUOKANSA?

T: Kaikki, missä on paljon sipulia ja jauhelihaa.

S: Taas tiesit. Hienosti.


4. MENETTE ULOS ILLALLISELLE JA DRINKEILLE. SILJA TILAA..

T: Aluksi skumppaa, ruuan kanssa valkoviiniä.

S: Entä ruuaksi?

T: Pastaa tai kanaa.

S: Kanaa?! Millon oon tilannut kanaa?

T: No ehkä ei kanaa. Kasvisruokaa? Vai tilaatkohan sä aina sitäkään? Ei me kyllä hirveesti olla käyty viime aikoina. Pastaa sä kyllä aika usein.

S: Okei. Entäs ne burgerit?

T: Niin joo.


5. MIKÄ ON SILJAN KENGÄNKOKO?

T: Onkohan se kolmekasi. 38-39.

S: Hyvä. 39. 


6. JOS HÄN KERÄILISI JOTAIN, SE LUULTAVASTI OLISI..

T: (Juo ensin kahvia.) Lasia.

S: Oujea, niin se muuten varmaan olisi.


7. MITÄ HÄN VOISI SYÖDÄ PÄIVITTÄIN KYLLÄSTYMÄTTÄ?

T: Kinkkupastaa.

S: Ookei. Kiva. 


8. MINKÄLAISTA MUSIIKKIA SILJA KUUNTELEE?

T: Miten sen ny kauniisti sanois... Erilaista ku minä. Melodista.

S: (Huokaus)


9. MINKÄLAISISTA ELOKUVISTA HÄN PITÄÄ?

T: Tommosista romanttisista, romcomeista.

S: (Mites ne draamat?)


10. MINKÄ VÄRISET SILMÄT HÄNELLÄ ON?

T: Siniset.

S: Hyvä. Onko ne pelkästään siniset?

T: No meinasin sanoa, että sinivihreät.

S: Ne ne on.






11. KUKA ON HÄNEN PARAS YSTÄVÄNSÄ?

T: Paras? Mitä tohon nyt voi sanoo?

S: Hyvä, oikea vastaus.

T: Ei, niitä on niin monta, ettei voi eikä viitsi vastata yhtä.

S:


12. ASIA JOTA USEIN TEET, JOSTA HÄN EI PIDÄ?

T: Niitä on varmaan useampia... Torkutan kelloa.

S: Oliko muita?

T: Mitähän niitä nyt vois sanoo. Leikkautan hiukset liian lyhyiksi.

S: No se on kyllä synti.


13. MISSÄ HÄN ON SYNTYNYT?

T: Raatavaaralla.

S: Rautavaara oikein. 


14. JOS LEIPOISIT HÄNELLE SYNTYMÄPÄIVÄKAKUN, MILLAINEN SE OLISI?

T: Aissaatana. Älä sitä kirjota, tää selkä. Ai jos minä leipoisin? Kyllä se varmaan olis kuitenkin mansikkakakku.

S: Nam. Hyväksyn. Tulisko kermavaahtoo?

T: Mmm. 


15. MINKÄ PARISSA HÄN MIELELLÄÄN VIETTÄÄ USEITA TUNTEJA?

T: Tietokoneen.

S: Ei lisättävää. Köh.


16. MITÄ HÄN OSAA ERITYISEN HYVIN?

T: Erityisen hyvin? On niin monta asiaa. Mitä tohon nyt sanois? (Juo kahvia, miettii.) Aika monta asiaa, mistä valita. Mitähän mä nyt sanoisin. Olla muksujen kanssa. Tähänhän ei pitäny laittaa mitään, mitä joutuu sensuroimaan.

S: Joo ei.


17. MIKÄ ON OUDOINTA RUOKAA MISTÄ HÄN PITÄÄ?

T: No outoo on se, ettet sä pidä sipulista. Mutta mikähän olis oudointa, mistä pidät... 

S: Sä et ainakaan oo niin tarkka ku mä siitä, että aina pitää olla suolaista ja makeaa yhdessä.

T: No ei se nyt niin outoa oo. Emmä keksi, onks sulla nyt mitään outoja mieltymyksiä. Tietysti kaikki, missä on bbq-kastiketta, on mun mielestä outoo. 


18. MITÄ KOLMEA ASIAA HÄN KANTAA AINA MUKANAAN?

T:  Puhelinta...

S: Ei varmaan avainta? ;)

T: Joo, avaimia ei aina. Ai kolme asiaa. Jotain laukkuu. Puhelin, laukku, ehostusvälineitä.

S: Ai ostosvälineitä?

T: Ehostusvälineitä, onk sulla aina?

S: No ei!

T: Ostoskassi on. Sanotaan se.


19. MIKÄ SAA HÄNET ÄRSYYNTYMÄÄN?

T: Jos asiat ei etene.

S: Niin ku mitkä?

T:  No mikä tahansa, jos se ei etene sun mieles mukaan.

S: Saattaa olla totta...


20. ENTÄS PIRISTYMÄÄN?

T: Se ku taputtaa takapuolelle. (Virnistää.)

S: Onko muuta?

T: No kyllähän sua monet asiat piristää. Mitä tässä nyt voi sanoo?

S: Mites kukkaset?

T: Ai niin joo! Sehän sua muuten ärsyttää, jos mennään kukkakaupan tai -tiskin ohi liian nopeesti!



Kiitos, reipas. Kertaakaan ei edes kysynyt, milloin tää tentti loppuu. Ehkä se oli se turvana ollut Hesari, joka auttoi. Taitaa se mut aika hyvin tuntea.


Johanna, sut on haastettu. :)


Pirteää sunnuntaita!


Muistutus: On vielä kaksi päivää aikaa äänestää Mintunmustaa tai muuta suosikkiasi  
Saleduck Interior Blogger Awards -kilpailussa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

#unelmatapetti


















Olin lokakuun lopussa mukana Rautakeskon, WallVisionin ja Metsä Boardin järjestämässä bloggaajien #unelmatapetti -illassa. Saimme tutustua ruotsalaisen Eco Wallpaperin uuteen mallistoon, josta nämä pressikuvat ovat. Suht häikäiseviä tapetteja, eikö? Maailman suurimman tapetinpohjapaperin valmistajan, Metsä Boardin, edustaja tarjosi kunnon tietopaketin Suomen metsistä ja niiden vastuullisesta käytöstä. Opin muun muassa, että jokaista metsistämme kaadettua puuta kohti istutetaan neljä uutta tainta. Sisustustrendeistä meille kertoi Rautakeskon sisustusasiantuntija.








Kuvat: Eco Wallpaper



Aikamoista unelmaa illasta seurasikin, sillä pääsin suunnittelemaan oman tapettimallini, joka päätyy seinällemme lähiaikoina ja osallistuu tammi-helmikuussa #unelmatapetti -designkilpailuun. Jee! Olipa aika jännää tuo suunnittelu. Rankkaa luomisen tuskaa on luvassa postauksen verran vielä tällä viikolla. ;)

Oletteko kuulleet ensi maanantaina 30.11. alkavasta #unelmatapetti -kisasta Instagramissa? Nyt etsitään kauneinta tapettia. Ota kuva vastaan tulevasta, mielestäsi ihanasta tapetista ja lataa se Insta-tilillesi varustettuna tägillä #unelmatapetti. Näin olet mukana kilpailussa, jossa arvotaan joka viikko 200 eurolla Eco-tapetteja. Lisäksi kuvasi näkyy kilpailun verkkosivulla. Kampanjan päätteeksi ensi vuoden toukokuussa arvotaan kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken 400 eurolla tapetteja. Kilpailukuvia voi ladata Instagramiin jo nyt. Ei kun katselemaan seiniä sillä silmällä.



Yhteistyössä K-rauta, Rautia, WallVision ja Metsä Board

tiistai 24. marraskuuta 2015

Männäviikkojen grande finale





Poppitytöllä oli heinäkuussa hurjan jännittävä AC/DC-ilta Hämeenlinnassa.



Ai että on kiva olo. Enkä nyt puhu edelleen suht ärsyttävänä jylläävästä flunssasta, vaan siitä, että olen saanut kahden viikon aikana tyhjennettyä varsin kiitettävästi kuvakirjastoani viimeisen puolen vuoden ajalta. Suuri määrä turhaa on mennyt roskakoriin, ja vaikka mitä on ilmestynyt tänne todisteena siitä, että paljon sattuu, tapahtuu ja kansioihin unohtuu. 

Haastan kaikki tätä kevyttä oloa kaipaavat mukaan Männäviikoille. Julkaise mieltä vaivaavat postauksesi luonnoksista. Näytä kivat kesäkuvasi, jotka ovat kiireiden vuoksi jääneet lataamatta blogiin. Vielä on mahdollisuus, sillä tässä haasteessa saa mennä ajassa puoli vuotta taaksepäin ja laittaa tulemaan kaiken, minkä kahden viikon aikana ehtii. Eikä nyt ole niin tarkkaa sen ajan kanssa. En tule puraisemaan, vaikka postailet kerran viikossa kuukauden ajan tai valitset jonkin muun itsellesi sopivan aikavälin. Kunhan saat haluamasi jutut sen yhden tai ne seitsemäntoista blogiin ja olon kevyemmäksi. Ehkäpä pursuilevat kuvakansiotkin siinä sivussa hieman tyhjenevät. Riemastuin, kun kerrankin tuli raivoisalla innolla raakattua roskiin tuhatpäin bloggaajan helmasyntejä, siis niitä kymmeniä kuvia samasta kohteesta. Ota haaste vastaan, jos siltä tuntuu, ja ilmoittele ihmeessä kommenttilaatikossa, että olet postannut. Tulemme sankoin joukoin ja kehujen kanssa lukemaan juttusi. Tästä siivousurakasta ansaitsee kunnon annoksen glooriaa.

Viimeinen männäviikkoiluni on aikamoinen sillisalaatti, sillä oma aikarajani tuli vastaan. Taisipa itse asetettu deadline sairastamisen vuoksi venyäkin viikolla, mutta menköön. En osaa päättää, mistä vielä kertoisin ja mitä jättäisin pois. Koska kuitenkin julistan haasteen nyt osaltani hoidetuksi, tässäpä juhlallisesti pikkuisen sitä sun tätä.


Körttiläismuseon punaiset portaat Etelä-Pohjanmaalla aiheuttivat riemua. 
Niin tekivät myös museon alakerrassa elokuussa vietetyt, ei läheskään yhtä körttiläiset häät.







 Saimme suuren vuoren ihania kihlalahjoja, vaikkemme edes järjestäneet juhlia.




 Heinäkuinen, hulvaton viikonloppu Tyynelässä Lauran, Niinan, Suvin ja Jonnan 
sekä miestemme kanssa olisi todellakin ansainnut aikanaan oman postauksensa.










Mökkeily saaristossa täytti kameran muistikorttia kiitettävästi. 
Hyvä, että muutama kuva viimein päätyy tännekin.












Kallioon louhittu Hotelli Mesikämmen hurmasi tunnelmallaan ja historiallaan. Ja huoneen parvekkeella.






Kamerakin taisi hikoilla loppukesän helteillä, kun tein 
Coffee Table Diaryn innostamana ensimmäistä kertaa kesärullia






Kaupan päälle saatte nähdä vielä nämä Krista Luoman vajaa kuukausi sitten ottamat jengikuvat 
Bloggers' Inspiration Day:sta. Kiitos seurasta, te kaikki hurmaavat, hullunhauskat naiset! 






 Siinä mun menneet. Missäs sun? :)



maanantai 23. marraskuuta 2015

Päivä ja ilta Helsingissä






Mikäs tässä kipeänä ollessa pah ja mur ja haha, kun voi muistella mennyttä kesää Männäviikkojen piikkiin. Kävin lääkärissä. Tein ohjeet sijaiselle huomiseksi. En voi maata, kun yskittää heti hurjasti. Pakko siis istua. Sama se sitten hengata tässä keittiön tiskillä, kun sohvalla tulee alaselkä kipeäksi. Eikös sairaslomalaisillakin oo lupa blogata, jos on tylsää ja odottelee vain töihinpääsyä? Ei tämä rasita. Katselen vain näitä kesäkuvia ja höpötän särkylääkehöyryissäni. Voi tuota valoa.






Silloin tällöin törmää onnekseen riemullisen ajelehtimisen päivään. Joskus on tuuria se, että kameran on jättänyt kotiin, ja toisinaan taas saa into piukassa kuvaamalla aikaan ilolla muisteltavan ruututarinan. 

Pride-lauantaina kesäkuun lopussa lähdimme miehen kanssa käymään kaupungilla, sillä ei ollut suurempia suunnitelmia. Lämmintä ei tainnut olla koko kesäkuussa, mutta tämä päivä oli aurikoinen aamusta iltaan saakka. Ehdotin, että voisimme mennä lounaalle Hernesaaren Birgittaan, koska toinen ei ollut käynyt. Menimme. Jälleen kerran kannatti. 


















Matkamme jatkui massut pullollaan walk the horse -kävelylle ensin merenrantaan ja siitä Ullanlinnan kautta keskustaan. Joka paikka oli kukassa. Istahdimme hetkeksi terassille, ja pelkäsimme jo missanneemme kulkueen. Onneksi ehdimme nähdä häntäpään juhlijat heidän kääntyessään Stockan kulmalta etelään.






Käväisimme kotona laittamassa päivällistä ja puhaltamassa hetkisen. Koska ilta oli kirkas, lähdimme kävelylle Munkkiniemenrantaan. Terassipiipahdukselle ennen unia. Luonto antoi parastaan. Että tuota vihreää onkin ikävä.






























Todistimme matkalla jännittävän kohtaamisen. Kani lähti tilanteesta.






Kalastajatorpalla oli porukkaa iltauinnilla. Pidimme uskalikoille peukkuja.















Yömyssyjen jälkeen kipittelimme kotiin muutaman kilometrin matkan. Piti vallan kehua onnistunutta hengailupäivää. Mitään kummallista ei oikeastaan tapahtunut, mutta siinähän se juju monesti onkin. 

Mites ne puolen vuoden aikana kuvakirjastoon jääneet kuvat ja luonnoksiin jämähtäneet postaukset? Jos tunnet piston sydämessäsi, anna mennä ja kerro juttusi nyt. Sillä siitä päästään, ja Männäviikot antavat anteeksi. Uskallatteko mukaan, Call It Home, Voikukkapelto, Viiskulma ja Design Wash?