Uutta eteisessä ja ikkunassa

Hämärä päivä vaihtui pimeäksi illaksi. Ehtoon ratoksi kone tökkii. Ihmettelee varmaan, miten kiusaan sitä tänään näin paljon, kun sen ei ole viikkoon tarvinnut kestää hipelöintiäni. Tuli kuitenkin luvattua nämä iltakuvatkin, joten täältä pesee. 

Eteisessä on uusi hylly. Vihdoinkin on paikka sekä pipoille ja hanskoille että avaimille sun muille ovesta astuessa käsistä laskettaville jutuille. Keskihyllyillä on tilaa luvussa oleville lehdille ja kirjoille, ja näköjään esimerkiksi viikolla kaupasta kannetulle lahjapaperille. Ylhäällä taas on toivomani kauniiden esineiden vitriini. Koko komeuden alla on viinilaatikko keräyspaperille. Kyllä nyt kelpaa.

 

Alakuvissa keimailee yksi olohuoneen ikkunoista talvikoruissaan. Ostin Tokyon myyjäisistä siimaan solmittuja metallikolmioita, mutta vaihdoin kotona siiman kullanväriseen metallilankaan. Lisäksi ikkuna sai kuusen lailla oman pallonauhansa. Messingin kimallusta ei voi estää.

Koti on kaaoksessa, sillä tavarat ovat parin viikon ajan jääneet niille sijoilleen, joille ne on ohi mennessään heittänyt. Onneksi sentään pesukoneet pyörivät. Meillä on ehkä vielä toivoa. 

Just. Poltin kieleni riisipuuroa maistellessani. Mutta ai vitsi, oli se sen arvoista. Jatkamme herkuttelua ja yritämme parantua huomiseksi. Edessä on automatkaa kerrakseen sukusynttäreiden merkeissä. Tuttujen blogien lukeminen taitaa olla niitä lääkkeistä parhaita. Rauhallista iltaa!

Koti toisen silmin

Terkut aamukahvilta. Katselen välittäjän ottamia kuvia kodista, ja tekee mieli kysyä, kenes asunnossa sitä oikein ollaan. Aina sama juttu, kun joku toinen esittelee kuvallisen näkemyksensä itselle liiankin tutusta aiheesta. Kappas, kuvakulmia on muitakin kuin ne omat suosikit. Hei, yllättävän kivaltahan se näyttää. 

Huvittavaa, että kodin pohjakuva, joka piti laittaa sivupalkkiin näkyviin jo blogin aloittaessani, näkyy täällä ensimmäisen kerran vasta nyt, kun olen muuttamassa pois. Minä mitään saamaton ole. No ei, täytyy vain muistuttaa itseään asioista alkamalla taas tehdä mulle niin rakkaita to do -listoja, jotka olen Helsingin-vuosina lähes kokonaan unohtanut. Vitsit sitä tunnetta, kun saa viivata yli tehdyn asian, pienen tai suuren. Töissä se on lempijuttujani. Siksiköhän kotona on pidetty viime aikoina taukoa? Aloitankin heti uudelleen. Uuden kodin pintaremonttia ja muuttoa varten taitaa tarvita jo aika mittavan listan. Katselkaa te kotikuvia. Täällä mä vielä toistaiseksi asun. Kaunista sunnuntaita! :)

 Kuvat: Iris Leskinen

Paperia, joo!

Ikeassa tietävät, millaiset joulupaperit, lahjapakkaukset ja pakettikortit tahdon. Tinasotamiehiä, kettuja ja lampaita. Voi kyllä. Nyt kun vielä olisi lahjoja, joita paketoida. Terveisin lahjakortti-ihminen.

Miten tästä kirkkaudesta mitään kuvaa saa? Tai tuosta tuossa alla? Eteisen kattokruunu lähti tänään. Uusien omistajien mukana takaisin vanhoille kotikulmilleen Ullanlinnaan. Siellä sen kelpaa, paraatipaikalla yli kolmen metrin huonekorkeudessa. Snift.

Vielä jäi "muutama" tavara hinnoiteltavaksi myös Lanttilan kirpputorikeikkaa varten, joten nyt pyrstö ylös penkistä. Huomenna viihdyttävät hurmaavat Seminaarinmäen mieslaulajat ja ylihuomenna kamerakurssi, joten tänään pitäisi jotain syntyä, mikäli meinaa perjantaina viedä tavarat. Miten aina voi käydä niin, että sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen varattu myyntipöytä pääsee yllättämään? ;) Ai miten niin muka jo marraskuun loppupuoli?

Eteisen kaunis

Flawless-julisteen lisäksi kotia kaunistaa toinenkin uutukainen, Paolo Roversin juliste Secrets-valokuvanäyttelystä. Mikä katse. Pimeällä liikuessani ohitan neidon silmät kiinni, ettei mene yöunet. ;) Olisin mielelläni nähnyt itse näyttelynkin Tukholman Fotografiskassa, mutta on juliste tyhjää parempi, kun ei tullut lähdettyä oikeaan aikaan reissuun. 

Matka Ruotsiin kyllä kutittelee mielessä, ja kesälomalla voisin tänä vuonna matkailla hyvillä mielin pelkästään naapurimaissa. Ihania paikkoja täällä, ihan meidän lähellä. Mulla on menossa rakastan Pohjoismaita -kausi. ♥