Tapahtuipa juhannuksena Riiassa

Varoituksen sananen: Muutama reissukuva tulossa taas. ;)

Vietimme juhannusaaton ja -päivän Latviassa. Juhannuspäivä kului lähes kokonaan Jūrmalassa. Aaton katselimme Riian menoa, mutta sateinen sää jarrutteli nähtävyyksien ihastelua. Kaatosade ajoi naisporukkamme kauppakeskukseen useammaksi tunniksi, ja siinä samalla menivät kattoterassisuunnitelmat, joihin matkaoppaassa kannustettiin. Onneksi aurinko innostui sentään pariin otteeseen hetkeksi mukaan menoon, että pääsimme ihailemaan kaupunkia myös ikkunoiden ulkopuolelle.

Kahvilan ikkunalaudalta voi napata luettavaa croissantin ja aamulatten kaveriksi. 

Iloksemme paikallisissa viinikaupoissa saa halutessaan myös nauttia lasillisen tai pullollisen. 
Tällä kertaa kohotimme maljat juhannukselle.

Muut naiset täydensivät sadepäivänä puvustoaan, mutta itselläni ostokset rajoittuivat Latvian ylpeyden, Mádaran, luomuhoitoaineeseen. Otin kyllä paluumatkalla lentokentällä muita hieman kiinni. ;) Unikkokimppu mun oli kuitenkin saatava. Vuokrasimme kauniin asunnon oleskelumme ajaksi, joten pitihän "kotona" sentään maljakko täyttää. :) Harmi, että asunto oli sisustettu vähemmän silmää hivelevästi, ettekä sen vuoksi näe niitä kauniita kattoparruja, korkeita huoneita ja suuria ullakkokerroksen ikkunoita. Mutta tilaa oli reippaasti, ja sängytkin olivat oikein kelvolliset.

Viimeiselle illalle olimme varanneet pöydän paljon kehutusta slow food -ravintola Vincentsistä ajatuksella "Suomessa ei ikinä tulisi mentyä noin hienoon paikkaan". Ravintola lunastikin suurimmalta osin odotuksemme. Kauniit ja herkulliset alku- ja jälkiruoat ovat tämän muun muassa molekyyligastronomiaan hurahtaneen lähiruokaravintolan parasta osaamista. Kolmen ruokalajin aterian aikana pöytään kannettiin talon leipävalikoiman lisäksi kolme keittiön tervehdystä, ja kotiinviemisiksi jokainen sai vielä pienen herkkurasian. Sisustuskuvat jäivät ottamatta, mutta niitä voi halutessaan kurkkia ravintolan nettisivuilta.

Haukipulla. Tonnikalatartar. Avokado-cannellonit raputäytteellä. Nam.

Alku- ja pääruokien välissä suuta neutraloivat hiilihappojäässä tekaistut mansikka-raparperisorbetit.

Muut söivät risottoa luuytimen kera, itse maistoin strutsia.

Jälkkärinä oli muun muassa tätä tiramisua. Lehtikultaa ei annoksissa säästelty.

Loppuun vielä kuvia kaupungin huikeasta arkkitehtuurista. Näiden toinen toistaan kauniimpien vanhojen talojen jono vain jatkui ja jatkui kilometrikaupalla joka suuntaan. Huokasimme useamman kerran toivoessamme, että Helsingissäkin olisi enemmän tätä. Pidän peukkuja sen puolesta, että latvialaiset korjaisivat ränsistyneen uuteen loistoonsa, eivätkä purkaisi vanhaa kauneutta pois, kuten valitettavan monesti näkee tapahtuvan.

Riian-matkaajan kannattaa käydä myös torilla, joka sijaitsee rautatieaseman vieressä olevissa vanhoissa zeppeliinihalleissa ja niiden ympärillä. Mikä ihmisvilinä, ja mitä kaikkea sieltä saakaan. Paitsi kuvia. Niitä en uskaltanut ottaa luettuani matkaoppaasta tarpeeksi pelotteluja kuvaajille kiukustuvista torimyyjistä. Mutta kyseessä on todellakin näkemisen arvoinen paikka, pelkästään jo upeiden vihannes- ja kukkakojujen vuoksi. Kihisin ja sihisin, kun en voinut kuvata. Ensi kerralla otan kyllä mukaan jonkun 007-salakameran. ;)

Menkää Riikaan, jos ette ole käyneet. Ja menkää, vaikka olisittekin jo olleet. Kertakaikkisen ihana paikka.

Jo pieni maisemanvaihdos lataa mieltä kummasti. Reissusta palasi hymyilevä ja hyvinvoiva porukka. Minä vaihdoin arjen aikana kassiin uudet tavarat ja suuntasin viikonlopuksi Lauran Tyynelään. Mutta siitä ensi kerralla. :)

Jūrmalan rannoilla

Karkasimme naisporukalla Latviaan viettämään juhannusta. Perinteinen ahdistus liittyen keskikesän juhlan viettoon (mökki? kaupunki? kotikoti? seura?) sai kyytiä, kun tuuletti päätään paikassa, jossa juhannus oli vasta tulossa. Pääkohteemme Riian menosta enemmän seuraavassa postauksessa, mutta ensin biitsille, mars.

Jos lisäisi kymmenkunta astetta lämpötilaan, olisi kunnon etelänlomalla. Juhannus Riiassa oli kylmä ja suhteellisen sateinen, mutta lauantain reissulla läheiseen rantakohteeseen, Jūrmalaan, aurinko antoi välillä ihan kunnon näytteen kesästä. Riiasta on 35 minuutin paikallisjunamatka (n. 25 km) Majoriin, joka lienee kuhisevine kävelykatuineen ja kauneushoitoloineen keskeisin turistirysä Latvian ranta- ja spa-helmessä, 12 pikku kylän muodostamassa Jūrmalan kaupungissa. 

Jos täältä vaikka kesämökin ostaisi... Toinen toistaan söpömpiä puutaloja oli vieri vieressä matkalla asemalta rannalle. Välillä törmäsi tenniskenttään, pyöräilykisaan tai villinä ja vapaana viilettävään kissaan. Ihmisiä ei ollut vielä liikaa, vaikka latvialaisten suosikkijuhla juhannus olikin aivan ovella. Maanantai ja tiistai olivat tänä vuonna heidän juhannuslomapäivänsä, juhlaa kun vietetään Latviassa aina 23.-24.6.

Leikin kesää pääosin itsekseni muutaman tunnin visiitillämme, sillä tytöt olivat varanneet hemmotteluhoidot kylpylästä. Itse olisin toivonut manikyyriä ja pedikyyriä, mutta ne oli varattu loppuun kyseiseltä päivältä, kun tämä höppänä vihdoin heräsi todellisuuteen juhannusviikon alussa. Nooh, kyllä aurinkoisella rannalla kestää kavereita odotella. Kävelin, kuvasin ja nautin auringosta, joka punastutti dekolteen. Terassilla istuin kuohuviinin verran, ja annoin siinä muita odotellessani nuoren, söpön baarimikon jututtaa. Ihan ystävällisyyttäni, luonnollisesti. :)

Hyvä myyntipuhe, ostan! :D

Uimarantaa Jūrmalassa on vaatimattomat 32,8 km.

Oli siellä tuollaisiakin pilviä, mutta onneksi ne pitivät mölyt mahassaan.

Kyllä kiitos, palaan näille rannoille joskus bikinit mukanani. Ja varaan hoidot ajoissa. ;) 

Iloista tulevaa viikonloppua!