Lunta ja saippuaa

Eihän tästä päivästä ole kuin kaksi kuukautta. Hups. Paree laittaa nämä kuvat tänne vielä kun maassa on edes jossain päin Suomea lunta. Tai no, onhan sitä kai vielä. Meillä vain ei täällä uskoisi.

Keksin mielestäni huipun joululahjan veljen porukan nuorimmille. Kulutimme tapaninpäivän valoisat hetket saippuakuplahommissa. Pihalla tietty, ja valkeaa taustaa vasten. Helppo oli kuvata juu, eikä tullut yhtään kylmä, ei. Joku toinen olisi saattanut säästää nämä riemut kesään, mutta hönttihän se on, joka kesäleluja joululahjaksi antaa. ;)

Oli siinä ihmisen paras ystävä ihmeissään, kun ensin kuonon ulottuvilla oli jotain jännää, ja yhtäkkiä ei ollutkaan. Taisi sen turkissa, samoin kuin jokaisen pihalla olleen takissa, olla muutama saippualäiskä leikin loputtua.

Tapojeni mukaan en osaa rajoittaa, joten tässä ne about sataviiskytä kivointa kuvaa.

Kuplat jäätyivät ja räjähtivät suht vauhdilla. No, olihan sitä pakkasta.

Aikamoinen battle siitä tuli, kun jokainen esitteli vuorollaan parhaat temppunsa. Tosin aika vähällä harjoittelulla, kerta kun oli kaikille ensimmäinen. Turha kai tässä heittäytyä vaatimattomaksi, oltiin ihan pro. ;)

Haa, minäkin.

Kun sankon pohjalla alkoi olla saippuaista jääsohjoa, luovutimme 
ja siirryimme pulkkamäkeen kastelemaan mun housut illan junamatkaa varten. :D

Aivan kahvilla

Kai se alkaa olla terveen merkki, että kykenee edes jonkin sorttiseen aivotoimintaan. Viimeiset kolme päivää olen suurin piirtein vain nukkunut. Vielä on olo linnun annoksen syönninkin jälkeen ällö, ja pieni lämpö on on päällä, mutta päätä ei enää särje ja olo on pirteämpi. Hesarin luin, revin irti varsin mieltä ylentävän jutun, jossa neuvotaan, miten varautua fiksusti hyvissä ajoin omaan kuolemaansa, joka kuitenkin aina jotenkin yllättää, ja melkein tyhjensin matkalaukun. Kuten kuvista näkyy. Tämänpäiväistä huuhailuani taitaa silti kuvailla suht pätevästi tuo loman alun brunssikokemuksesta jäänyt kuitti. Että pienellä varauksella mun kanssa tänään, tyypit. Olipa muuten baarilla osuva nimi, sanoo asiakas, mutta tekee sen kaikella rakkaudella. :) 

Sohvan ovat vallanneet mun lukemisteni lisäksi loman kuitit, jotka voisi ihan vaikka tosi piankin käydä läpi. Vink. Ja hei, kirsikanoksat tulivat Söderin kojulta kotiin asti uuden emäntänsä paluukuntoon nähden hyvinkin ehjinä. Kukkia! ♡

Onneksi ostin laivatuliaiseni jo menomatkalla. Eipä olisi muuten mitään tuotukaan. 

Miosta löysin kolme tyynynpäällistä, yksi pinkki jo sohvalla. Älä sano mitään, Laura. ;)

Tämän keväisen kukkalähetyksen saattelemana toivotan onnellista tiistaita. 

Taidan alkaa harkita päiväunia. Onhan tää nyt kuitenkin raskasta, sohvalla pötköttely. Pus!

Tuliaisia Tukholmasta

Riemulla on hintansa, sanoi ystävä äsken, kun moikkasimme vain ovenraosta, ettei tauti tarttuisi. Täällä sitä siis maksellaan hintaa hienosta lomamatkasta naapurin pääkaupunkiin. Tukholma oli oma, kaunis itsensä. Ruotsinlaiva myös sama vanha. Siksi ensi kerralla kyllä taas lennetään. 

Ensimmäisenä päivänä kävin pakollista sisustuskauppalistaa läpi. Täytyyhän sitä, kun tuonne pääsee. Illalla uiskentelimme onnellisina hotellimme katolla span uima-altaassa, kuten Instagramista jo näkyikin. Kiitos hotellivinkistä, Homevialaura!

Toisena päivänä tutustuimme Fotografiskan Herb Ritts -näyttelyyn. Varsinkin nuo kuvat maailmantähdistä vuosien varrelta olivat kiinnostavia. Monet sieltä täältä tuttujakin.

Alimmaisen kuvan ostin mukaani julisteena. Uuteen kotiin.

Haa, tällä kertaa tuo Fotografiskan kahvilan tarjotin ei ollut tyhjä.

Loppupäivän kiertelimme hurmaavaa Södermalmia. Korkkasin myös perinteen tuo kukkia Tukholmasta ostamalla kirsikanoksia. Hyvin tulivat hytissä hammasmukissa.

Alimmaisissa, puhelimella näpätyissä kuvissa poseeraa allas, jossa nautimme Tukholman-illastamme. Aamulla molempia niiskutti ja karhisti kurkusta. Mutta paras oli vielä tulossa. Söin alkuillasta laivalla runsaasti katkarapuja sisältävän, kylmän annoksen. Toki nautin alkuruokapöydänkin herkkuja, mutta jotenkin mieleni tekee syyttää rapusia. Loppuilta kului nimittäin aktiivisesti yökkäillen. Mikään ei pysynyt sisällä ennen aamua, varsinkaan, kun puolilta öin alkoi maailmanlopun merenkäynti. En jaksanut miehen tavoin miettiä, kaatuuko laiva, sillä se oli totta vie sillä hetkellä pienimmästä päästä murheitani. Olo oli aivan hirveä. No, enpä taatusti ollut ainoa, joka vietti yön pää pytyssä, ilman ruokareaktiotakin.

Eilinen meni vielä lähes kirjaimellisesti pidätellen ruokaa sisällä, ja edelleen heikottaa. Kun tämä flunssakin nyt hyökkäsi molemmilla oikein toden teolla päälle, saa matkan antimista nauttia ihan koko rahalla. Selkä on jo ikävän kipeä makaamisesta, joten päätin särkylääkkeen voimin nousta hetkeksi istuvaan asentoon ja kirjoittaa tämän. Onneksi ei sentään enää yökötä. Mikähän herkkämaha musta muuten on tullut, kun tuntuu, että nykyään niin helposti oireilen? Vai oonko vain alkanut vetää puoleeni pahatapaisia mereneläviä?

No mut hei, terveiset reissusta! Jatkan täällä tehonesteytystä ja päiväunia. Jos kykenen, heitän väliin testiksi huomista työpäivää ajatellen pikaisen kauppareissun. Ensi kerralla tosiaan Tukholmaan lentokoneella. Paitsi että mites sitten käy sen juuri niin hienosti alkaneen kukkapuskaperinteeni?