Katsopas, miten kauniita vihreitä yrttejä! ;)

Vielä on valoköynnös keittiön katossa, mutta kunhan edistyn johdon kuorimisessa (tai jos kultainen pikkuveli huomenna vaikka vähän auttaa), tilalle tulee se uusi messinkikaunotar. 

Aurinkoinen hivelee talviunesta heräilevän hipiän lisäksi kotia. Tulee kysymättä sisään ja paljastaa huikean puhtaat nurkat ja ikkunat. Köh, tosi ihanaa, kiitti... Siirtääkseni huomion loitommas sotkusta kävin hakemassa yrtit kotipuutarhaani. Ei sitten ollut talvella hinkua yrtteillä, näköjään. Nyt ostin jopa yhden liikaa tuota "akvaariotani" ajatellen, kun niin houkuttelivat. Laitan noita joka ruokaan sitä vauhtia, ettei taida kasvajiksi olla, mutta säilyvätpähän hyvinä suuhun saakka. 

Viikko on täynnä pitkää iltaa, mutta palailen asiaan viikonlopun koittaessa. Voiskohan silloin ehtiä maalailemaan lisää tuoleja? Kalkkimaalipurkeissa on hentoa roosaa, lilaa, minttua ja harmaata... :) Pus!

Kalkkimaalitaivaassa

Terveisiä Töölöstä! Lauantain Insta-kuvat tätäkin kautta, olkaapa hyvät. Kylläpä oli ihmeellinen päivä Museokadun Måla & More -liikkeessä. Muun muassa Annie Sloan -kalkkimaaleja myyvän kaupan ihastuttava omistaja Christel Holmlund opetti mulle oman pinnatuolini käsittelyä kalkkimaalilla. Kyseessä oli Annie Sloan -jälleenmyyjien hyväntekeväisyyspäivä, ja oppi oli ilmaista. Aika tuntui pysähtyvän, ja liikkeessä vierähtikin suunnittelemani parituntisen sijaan neljä ja puoli tuntia, kun maalailin ja vahailin. Maalin kuivuessa sujahdin hetkiseksi vastapäiseen Anton & Antoniin huuhailemaan ja kahvia hakemaan, mutta muuten aika hujahti unenomaisten värisävyjen ja pintojen keskellä. Päädyimme juttelemaan oikeastaan kaikesta mahdollisesta muustakin kuin sisustuksesta ja eri maalaustekniikoista, joita kalkkimaalilla voi toteuttaa. Maalitaivaassa oli oudon huumaavaa, vaikka näissä ekomaaleissa ei ole käytetty liuottimia, eivätkä ne tuoksu juuri laikaan.

Rakastuin erityisesti ajatukseen, ettei huonekalua, seinää tai lattiaa tarvitse työstää ennakkoon mitenkään, vaan pohjatöiksi riittää maalin hankkiminen ja työtilan suojaaminen. Innostuin samalla valitsemaan värit muillekin pinnatuoleilleni - jokaiselle eri sävyn. Kyllä mun ruokailuryhmäni nyt tykkää. Uusi pöytäkin on muuten tilattu Tanskasta. Hay. ♥ Kuka haluaa vanhan? :)

Måla & More järjestää erilaisia maalauskursseja. Musta vähän tuntuu, etteivät mun tämän viikonlopun vierailuni liikkeessä todellakaan jää viimeisiksi. Huomenna haen tuolikaunokaiseni kotiin. Ei siis paranisi tänään mennä tyttöin kanssa liian myöhään kaupungilla. Ei voine kuitenkaan kieltäytyä ihanien naisten ulkoiluillasta, kun kuulemma nyt on kerta kaikkiaan ihan pakko lähteä. :D

Iloista iltaa ja hyviä kellonsiirtoja!

Ai niin, ja Earth Hour alkaa ihan just!

Selfie hell - uusi peili ;)

No, eihän noita nyt kehdannut enempää laittaa. Olipa lapsella jännää, kun sai räpsiä itsestään kuvia uuden valaisimen kyljen kautta. Myin olohuoneen katosta viime viikonloppuna kristallivalaisimen, joka näkyy esimerkiksi täällä. Harvoin on näkynyt, sillä ei ole ollut enää viime aikoina suuri suosikki. 30-vuotislahjan oli aika lähteä kiertoon, ovathan kolmevitoset jo ovella. Ajattelin muutoin pyöritellä huoneissa uuteen järjestykseen vanhoja valaisimiani, mutta jo ajat päivät harkitsemani Artekin A330S tuli nyt ruksittua ostoslistalta yli. Ja niin on hieno ja kaunis.

Kiitos taas Mummokerhon neulojille eilisistä nauruista. :) Viikonlopulle on suunnitelmissa huonekalumaalausta, aurinkoisessa säässä kirmaamista ja edelleen niitä pitkiä unia. Se yksi tuntihan tässä kyllä menetetään, mutta noin muuten. 

Ilmeisesti lukijaksi kirjautumisessa on nyt hankaluuksia, mutta onneksi aina voi tykkäillä Facebookissa päivitykset uutisvirtaansa ja sukeltaa Instagramin maailmaan. Riemua viikonloppuun! :) 

Turha nurkista

Voiko oikeasti olla niin, että taas löytyy kirpparikuormallinen lähtevää tavaraa?! Käsittämätöntä. Huudossa on mennyt valaisin, seinäkello, laatikoita ja koreja. Kamakasa on edelleen kukkuroillaan odottelemassa pöydän varaamista. En taatusti ole kantanut kotiin tuollaista määrää viime syksyn myyntikerran jälkeen. 

Ilmeisesti tähän raivausvimmaan vaikuttaa kevätauringon lisäksi menneen talven valtaisa perkuusirkus vanhemmilla. Tavara tuntuu kumman turhalta. Ja sitten taas toisaalta niin kauniilta ja tärkeältä. Ei ole paradoksia tuossa. Niinhän ne ovat viisaammat sanoneet, että kun turhan saa pois, jää tärkeimmille arvoisensa tila. Vähemmän on enemmän. Tätä ajatusta pyöritellen kävin eilen vaatehuoneen sisällön kimppuun. 

En omista kuin vajaan kolmasosan siitä vaatemäärästä, jonka äidiltä pakkasin keräykseen. Enhän kuulukaan "aika tavaran kaupihtee" -sukupolveen. Olen aina ollut suhteellisen hyvä tunnistamaan itselleni tarpeettoman ja luopumaan siitä. Jo tyhjät varastokopit sen todistavat. Kröhöm, ai ku mä oonkin hyvä. Kehumaan itseäni. ;) Tuossa sängyllä ovat vaatekasan alla hämäyksenä ne mun kuuluisat "pari" tyynyä. ;) Mietinkin jo, että voisin hienosti osallistua kuuluisaan 33:n vaatteen haasteeseen, sillä omistan nykyään vain suunnilleen sen määrän. No ehkä 60. ;) Mutta niinpä vain karsiutui niistäkin 15 vaatekappaletta kiertoon.

Tuo raukka (yllä) piti kirjaimellisesti raahata piilostaan 

arvioitavaksi. Pelottavaa toki olla karsintauhan alla. ;) 

Lattiaa pitkin paikalle hilattu rukka sai onnekseen jäädä. Pitäähän sitä yksi bilemekko olla. Vaikka vaatehuonetta läpi käydessä tulin tietoiseksi myös muutamista akuuteista puutteista etenevää kevättä ajatellen, kokeiltuani illalla 30 vaatetta en taida ihan heti lähteä tekemään täydennysostoksia. Voitto tämäkin. :)

Kunhan turhasta tavarasta pääsee, olisi edessä vaihteeksi remonttitarpeen kartoitus. Tai no, mikä kartoitus, kyllähän selvää on muun muassa, että tuon koukerotapetin tilalle tulee kalkkimaali, kylppäri täytyy vihdoin värittää valmiiksi ja ikkunaremontin myötä smyygit saanevat uuden sävyn. Patteritkin olisi kiva maalata. Tai siis ei ole kivaa hommaa se, mutta tehtävä silti. 

Vaivalla asennettuja valaisimia lähtee ja seinät vaihtavat pintaa. Reikiä tehdään ja kohta taas paklataan. Muutoshaluisen neidon reippaan remppareiskan lohdutukseksi: Ei, et tehnyt turhaa työtä. Voih, mä vain olen tämmöinen. ;D 

Että siinäpä juhlavaksi lopuksi kaiken omakehun jälkeen tämä ekologisuuden riemuvoitto. :/ Jipii... Lähdenpä tästä hakemaan postista uutta valaisinta. Harkittua helmeä. Perustelu hyväksytty? ;)

Eteisen kaunis

Flawless-julisteen lisäksi kotia kaunistaa toinenkin uutukainen, Paolo Roversin juliste Secrets-valokuvanäyttelystä. Mikä katse. Pimeällä liikuessani ohitan neidon silmät kiinni, ettei mene yöunet. ;) Olisin mielelläni nähnyt itse näyttelynkin Tukholman Fotografiskassa, mutta on juliste tyhjää parempi, kun ei tullut lähdettyä oikeaan aikaan reissuun. 

Matka Ruotsiin kyllä kutittelee mielessä, ja kesälomalla voisin tänä vuonna matkailla hyvillä mielin pelkästään naapurimaissa. Ihania paikkoja täällä, ihan meidän lähellä. Mulla on menossa rakastan Pohjoismaita -kausi. ♥

Tervettä

Pitkät, tervehdyttävät unet. Melkein terve olo. Sunnuntain terveellinen brunssi ihanaisten työkavereiden kanssa. Kohta tervehenkinen lenkki. Mitäs tässä. Aika tervettä, sanoisin.

Tätä lisää tulevalla viikolla, kiitos. Ei croissantin croissantia, kuten ei ollut brunssillakaan. omg. Ei pullan pullaa, ei karkin karkkia. Pitkästä, pitkästä aikaa herkuton viikko. Tukea, kiitos. ;)

Apua ja voi ei, Mummokerho on torstaina! 

Siellähän me aina tavataan syödä niiiin terveellisesti ja maltillisesti... ;D

Minälauantai

Ei mulla suinkaan uutta timanttia ole... :D Wallstuffin Flawless oli vihdoin pakko saada Anna de Codorníun kanssa poseeraamaan. Hyvin ovat tulleet juttuun jo useamman päivän.

Toivun sohvalla rankasta niistäjän arjesta. Kunto on ollut kutakuinkin yhtä ärsyttävä jo pari viikkoa. Flunssassa makaamiseen kyllästyneenä palasin yli viikko sitten töihin pahimman yskävaiheen häivyttyä. Nyt olen päättänyt olla huomioimatta tautia enää. Josko se sillä lähtisi lopullisesti. Tuntuu, että se voisi kohta luovuttaakin, vaikka päässä vielä tänään hakkaa.

Korjasin viikolla kokeita parina iltana aivan liian myöhään. Yhden illan siivosin, että hurmaava Mummokerhon väki pääsi seuraavana päivänä visiitille. Ihanan Lauran blogissa siitä lisää. Eilen teki mieli kaatua töiden jälkeen suoraan sänkyyn, mutta onneksi lähdin hyvässä seurassa rannoille haahuilemaan. Aktiivisuusranneke huusi goal ensimmäisen kerran kahteen viikkoon, ja Caruselin voisilmäpulla oli täydellinen, kuten aina. Kuvia retkestä ja kotoakin Instagramissa, jota olen vihdoin alkanut päivittää. Jee! Tervetuloa seuraamaan sitäkin kautta. Yritän löytää pientä kauneutta sinne joka päivä.

Kokeet ovat tältä erää ohi. Huh. Sanoin lauantain puuhakutsulle ei. Ihan pakko. Väsyttää. Viikonlopun tavoitteina ovat nukkuminen, aurinkolenkkeily ja huomisaamun terveellinen kotibrunssi työkaverikerhon kanssa. Ja pikkuisen herkkupastaa tänään, päänsärkyä lievittämään. Häikäilemätöntä hyvän olon tavoittelua, jee!

Ikkunakoru

Taidan jälleen kerran olla rakastunut. Nämä vastavalo-otokset (raitiovaunuineen päivineen) ovat mun tämän päivän suosikkeja. Ovat just ja tasan niin rock, kuin tästä kohteesta hih voi saada.

Leikin eilen illalla paperinarulla ja -palloilla. Oli kivaa. Suunnitelmista poiketen helminauha ilmestyikin olohuoneen ikkunaan. Tänään sitten tuskissani kuvailin. Ensin oli liikaa valoa, sitten liian vähän, ja, no, lopulta luovutin ja räpsin hempeällä filtterillä. Siinä. Mulla on nyt kevät.

  

Se siitä siirapista. Tämä korua vartioiva Tigerin kumihippo on juuri näin räikeä. Tai jos mahdollista, ehkä vieläkin neompi. Tästä lähtien tuon sanan voi sitten taivuttaa noin, ettäs tiedätte. ;)

Karkinvärisiä puhelinräpsyjä

Jo yhden viikonlopun flunssalle luovuttaneena päätin mennä tämän viikonvaihteen kuin edelleen jatkuvaa, ärhäkkää räkätautia ei olisikaan. Nenäliinoja mukaan ja tapaamaan Tampereen ihanuutta kaupungille. Kunnon sisustuskauppakierros ja kuulumiset Kitchissä. Siitä sitten illalla tyttöjen kanssa syömään, katsomaan Scandinavian Music Groupia Tavastialle ja vielä ennen unta käväisemään Los Cojonesissa ja Coronassa. Tänä aamuna olo oli yllättäen parempi. Olisi varmaan kannattanut riekkua ulkona yötä myöten jo viime viikonloppuna. ;) 

Tänään siivoilin hieman lipaston laatikoita ja kävin Ikeassa hakemassa kehyksiä uusille julisteille. Jospa loppuilta vaikkapa tuon alimmaisen kuvan mukaisessa puuhassa. Paitsi, että ei kyllä onnistu, sillä nyt on suuri into tehdä jotain muuta. Aion ihanjustnytheti lainata omaan ikkunaani tuon Papershopin mitä hienoimman paperipalloidean. Nythän mä vasta tajusin, että tietysti juuri tämän vuoksi oon hamstrannut viime aikoina noita palleroita kuin hulluksi tullut orava muovikäpyjä. Eihän kukaan jörö vain sano, ettei aikuisen asunnossa voi olla iloisia palloja ikkunassa? :)

Top 5

Sain Lauralta Sateenkaarien ja serpentiinin keskeltä haasteen vastata hänen tekemiinsä Top 5 -kysymyksiin. Thank you darling! Itse pitäisi vissiin sitten keksiä viisi seuraavaa. Kuka ottaa kopin? :)

Maistuvimmat arkiruuat?

Mun arkilemppari on ollut jo vuosia laittaa uuniin lohkoina punajuurta, bataattia, perunaa ja porkkanaa. Mukaan öljyä, rosmariinia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Kypsennyksen loppupuolella päälle vuohenjuustoa. Siihen sitten kaveriksi broileria tai kalaa. Tällä hetkellä tosin haen harva se päivä Mustanpekan salaattibaarista omavalintaisia herkkuja. Vihreät pavut ja ruusukaali rock!

Ilahduttavimmat kirjat?

Haluaisin lukea enemmän, mutta viime vuosina nuoruusiän lempiharrastus on jäänyt vähän taka-alalle. Ei muka ole aikaa. Oon täälläkin pohtinut lukuillan raivaamista kalenteriin. Joka ei muuten edes ole mitenkään täynnä. Tietokone, tuo kaiken turhan höpsöttelyn alku, syö mun aikaa ihan liikaa. 

Luen viihteekseni, joten juuri mitään asiapitoista ei mun hyllyssä ole. Sisustuskirjoja ostelin jossain vaiheessa, mutta nykyään tuntuu, että saan tarvitsemani inspiraation ja tiedon mukavammassa muodossa blogeista. Sisustuslehtiäkään en tällä hetkellä osta. Oon kerännyt itselleni aikanaan Patricia Cornwellin Scarpettat. Ja tietysti vuosituhannen alussa piti saada kaikki Potterit. :) Ihan pakko on tässä kohtaa tuoda esille kolmas ja viimeinen (kohta kokonaan) keräämäni sarja, Diana Gabaldonin villit 1700-luvun aikamatkakertomukset Skotlannin ylämailta aina Yhdysvaltoihin saakka. Hukuttauduin tuohon karskin romantiikan suloiseen suohon ollessani yksinäinen ja sydänsuruinen ensimmäisen Helsingin-vuoteni aikana. Kauan sitten. Noita lukiessaan unohti oman elämänsä aina illan ajaksi. Pitäisköhän muuten viettää ilta Gabaldonin seurassa? Olisi nimittäin viimeisin kirja kesken, kun tässä on ollut kiirettä... ;) Oi, Jamie! ♥

Parhaat kirppislöydöt?

Oon kuulkaas viime aikoina käynyt kirpputorilla jopa ilman, että mulla on siellä itsellä tavaraa myynnissä. Harvinaista, sillä yleensä en osta mitään. Mun kirppariostoksilla on näet taipumus osoittautua virhevalinnoiksi, jotka palautan seuraavalla myyntikerralla pöydälle. Viimeksi oon ostanut Karhu- ja Ilves-tölkkejä. Ja puuhelmet. Ja kaikki mulla on edelleen. Jei.

Nämä tein itse ja onnistuin:

En oo mikään huippuvärkkääjä enkä käsityöihme, mutta kyllä mä verhot ja tyynynpäälliset ompelen, vaatteeni korjaan ja sen semmoista pientä. Välillä näpertelen helmikoruja. Viime aikoina mun on nähty virkkaamisen lisäksi neulovankin!  Remppapuuhissa mulla on aika lailla peukalo keskellä kämmentä, mutta kyllä mä jotain pientä oon aikaiseksi saanut. Seinän saan maalattua, ja jotain muutakin, jos ei oo kauhean tarkkaa puuhaa.  Alla muutama linkki omien pikku kätösieni tekosiin.

Lisää räikeästä tyynystä täältä.

 

Lisää sängynpäädystä täältä.

Suuret silkkiset tyynynpäälliset tein itse.

Lisää tietokoneen villapaidasta täältä.

 

Lisää helmikoruista täältä ja täältä.

Minusta olisi voinut tulla isona:

Olisipa voinut tulla saksan ja englannin kääntäjä. Mutta tulikin opettaja. Hyvä niin. Minä ja tietokone koko päivän yhdessä ei olisi ollut paras match maailmassa. Onneksi huomasin tämän jo ikuisuus ennen näitä blogijuttuja. Enhän mä pääsisi ikinä irti koneesta, jos työpäivätkin sen ääressä viettäisin. Ihanaa, että nyt olen työelämässä se, mikä olen. Katunut en ole päivääkään.

Haastan mukaan kivat

Marjukan (Nuapurissa)

ja

Heidin (Vaaleansininen uni). 

Olisi kiva lukea näistä aiheista:

Unelmapäiväsi?

Mitä haluaisit oppia tekemään?

Mitkä pikkublogit haluaisit esitellä? 

Sisustusostoslistasi top 3 tällä hetkellä?

Kehaisehan vähän. Missä olet tosi hyvä?

Ja jos sinä siellä et ole vielä tätä haastetta päin käynyt, olepas hyvä myös. Linkkaathan blogitekstisi kommenttiboksiin, niin me muut varmasti löydämme lukemaan sen. Kysymyksiin saa toki vastata myös kommenttiboksissa. Odotan innolla. :)

 

Airin onnenpäivä

Tykkäisiköhän Airi tuosta Tallinnasta tuodusta tupsusta villatakkinsa piristyksenä? En oo vielä uskaltanut kysyä, sen verran oikukas rouva mulla tässä koodia ottaa vastaan. ;) Neuloin ensimmäisenä Mummokerho-työnäni tietokoneelleni lämpöisen, hieman fiinimmän villatakin matkoja varten. Noin niin kuin sen tylsän, virallisen suojapussin päälle. Ja kyllä se tykkää. Siis ainakin ilman tupsua. Kuten huomaatte, Airi ei suostunut poistumaan pussistaan kuvaamisen aikana lainkaan, niin oli kivaa.

Mun käsialani ei näin uusaloittelijana ole vielä kovin tasainen, mutta eipä tuo nyt haittaa niin kauan kuin ei tarvitse toisille tehdä. Heitin hieman hopealankaa oikeisiin kerroksiin, ja aika kivalta näyttää, eikös? Mullahan ei todellakaan kestänyt tämän ensimmäisen työn kanssa kuin noin neljä kuukautta. ;D Sen siitä saa, kun neuloo ainoastaan kerhossa, ja sielläkin väsää ainakin pari kertaa jotain aivan muuta projektia, jolla ei ole neulomisen kanssa mitään tekemistä. Ja viehän se viinilasin kahvikupin nostelukin aikaa, herttinen sentään.
 

Äidin tavaroita siivoillessa osui käsiin laatikollinen omia ja siskon vanhoja barbeja. Päättömätkin oli säilytetty. Kaikessa yhteisymmärryksessä itseni kanssa (sisko ei noista perusta) heitin barbit mäjelle ja otin mukaani vain niiden über-tyylikkäät kengät. Toistaiseksi ne majailevat puuhelmilaatikossa.

Jokohan sitä uskaltautuisi neulomaan sukat, ja oikein niin kuin ohjeella? Toistaiseksi mututuntuma on ollut näissä mun puikkohommissa se lähin ystävä. :)