Olen ollut kiinnostunut sisustuksesta pienestä saakka. Käytin lapsena kylässä ollessamme aikani talon tai asunnon huoneiden herkeämättömään tutkimiseen. Hurmaannuin etenkin remonttien keskellä ja tyhjissä huoneissa, ja aloin heti suunnitella niihin huonekalujen paikkoja. Parasta oli päästä uuteen kyläpaikkaan, tai siihen tuttavien ihanaan, vanhaan rintamamiestaloon, jonka yläkerta odotti pitkään laittamista ihan tyhjillään. Vatsaa kutitti, kun käveli niissä huoneissa. Ja voi sitä odotettua päivää, kun sain teininä oman huoneen!
Opiskelun loppuaikoina, jo useamman vuokra-asunnon (muun muassa huipulla klassikolla, sini-keltayhdistelmällä) sisustettuani, törmäsin ensimmäisen kerran sisustuslehteen. En ollut osannut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella, että sellaisia lehtiä olisi. Ja niitä paikkoja, joissa ne kaikki upeat kuvat oli otettu. Siitä asti olen kerännyt kotiin liittyviä ideoita ja kuvia kauniista tiloista kansioihin tulevia kodin muutoksia ajatellen. Pieniä lippulappuja olen liimaillut Marimekon paksuun kierrelehtiöön. Olen yrittänyt karsia sivuja kansioista sitä mukaa, kun mieltymykseni ovat muuttuneet, mutta ensimmäisen oman asunnon hankkimista seuranneen sisustusähkyn jälkeen on jäänyt säännöllinen harvennus tekemättä. Olen keskittynyt lähinnä keräämään kaapin hyllylle epämääräistä kasaa uutta paperia "sitten joskus" kansioon laitettavaksi. Juu ei, en todellakaan ole siirtynyt paperittomaan Pinterest-aikaan, vaikka pinnailustakin tykkään. Pinterest on tuntunut toistaiseksi niin upottavalta unelmakotien suolta, että olen jopa hieman vältellyt sitä. Etten katsokaas täysin höpsähtäisi, saati jämähtäisi istumaan enää nykyistä enempää koneella. Lehtien sivuilla ja lukulistan blogeilla sentään on jonkinlaiset määrät ja ääret. Rajat ovat rakkautta, joku roti, ja mitä näitä nyt on.
Blogien lukemisen aloitettuani sisustuslehtien ostaminen lähti pikku hiljaa tauolle, mutta olen viime aikoina muuttoajatusten myötä löytänyt ne uudelleen. Taas kuuluu iloinen repimisen ääni, kun lueskelen lehtiä, ja on ihan pakko ottaa talteen kauneimmat näkymät, parhaat vinkit ja tehokkaimmat inspiraation herättäjät. Olisi nyt sen kaappikasan kanssa yhteensä 30 cm:n korkuinen pino mapitettavaa. Jee.
Mutta mutta. Toissa iltana muuttolaatikoita purkaessani törmäsin paksuun leikelehtiööni, johon oli liimattu lähes joka sivulle jo useampi kerros paperia, viimeisimmät lisäykset nelisen vuotta sitten. Prosessissa lehtiön alkuperäinen paksuus oli kolminkertaistunut. Päätin fiilistellä hetken, käydä hankalasti käsiteltävän häkkyrän läpi ja irrottaa ne sivut, jotka vielä tuovat iloa. Hirvittävä karsimisvimma katsokaas päällä näin muuton jälkeen. Arvatkaas, mitä jäi käteen? Kymmenen irrotettua sivua, muttei lainkaan sitä fiilistä. No just: siivous- ja puhdistusvinkkejä, kaunis synttärikattaus, saippuakuplanesteen ohje, hädän hetkellä kotilehtiöön ylös kirjoitettu lista oman alan ammattikirjallisuutta, yksi meikkivinkki, remonttineuvoja ja kuva kirjahyllyseinästä.
Anteeksi mitä? Ei sitten ollut mitään muuta sisustukseen liittyvää noilla sadalla sivulla säästettäväksi kuin yksi kirjahylly? No just. Aika konkreettista kertomaa maun muuttumisesta. Pitääpä käydä läpi ne isommatkin kansiot. Jäljelle jää varmaan lopulta yksi. Tuskin myöskään mapitan enää puoliakaan siitä odottavasta pinosta. Hyvä tietysti niin, säilytystilaa kun ei ole koskaan liikaa, eikä ole montaa niin ärsyttävää asiaa kotona kuin turha sälä. Nostalgikkoa ja vanhan säästäjää minussa ei ole juuri nimeksikään, joten tuskin haluan palata lehtikuvien välityksellä vanhoihin sisustusintoiluihini. Onhan mulla sitä paitsi valokuvat vanhoista kodeistani. Siellä jossain ulkoisilla kovalevyillä. Kunhan löydän, näytän ne täälläkin. Varokaapa vain.
Voisikohan se alkaa tästä, matka kohti paperitonta sisustuskansiota? Pinterest, here I come. Sillai varovasti, ei hukkuen. Jospa muuten samalla karsimisvimmalla viimeinkin tuhoaisi loput opiskelupaperinsa. Kun niitä ei ole valmistumisen jälkeen katsonut kertaakaan muuten kuin aikeissa heittää pois. Käyttöohjekansiokin on kohta tarpeeton, sillä uudempien laitteiden käyttöohjeet ovat saatavilla netissä.
Ja mihinkäs suuntaan se sisustusmakuni sitten on viime vuosina kehittynyt? Koristeellisuuden koukerot ja maalaisromanttisuuden viimeisetkin rippeet ovat näköjään häipyneet tyystin selkeyden ja graafisuuden tieltä. Romanttisuus näkyy nykyään enemmän sävyissä kuin muodoissa. Kylmyyden valtaa ovat alkaneet murtaa luonnon sävyt. Musta ja viileä valkoinen kuitenkin ovat ja pysyvät.
Mites teillä muilla? Keräilettekö inspiraatiokuvia paperilla tai netissä? Millaiseen suuntaan sisustusmakunne on viime aikoina kehittynyt? Entäs se karsiminen...? ;)