Vielä kerran, tytöt

Oli ollut puhetta sunnuntaibrunssista. Onneksi hoksasimme, että Hernesaaren Birgitta oli eilen viimeistä päivää auki tälle vuodelle. Brunssikin oli muuttunut buffet-pöydäksi valmiiden lautasellisten sijaan. Varastot tyhjiksi. Sopi meille. Syötyämme ja lorvittuamme armottoman ajan valtavien kahvikuppien takana tankkasimme vielä aurinkoa rantakävelyllä. Tuuli oli voimakas, mutta sää silti mahtavan lämmin. Takki auki mentiin, ja kirkkautta riitti.

Muistathan Birgitta palata taas ensi keväänä. 

Odottelemme innolla. Olit tämän kesän ihanin.

Jaskalaseja todella tarvittiin.

Kuvailin vanhoja Ullanlinnan-kulmiani matkalla asemalle. Pistäydyimme myös ohimennen Granitissa, jonne oli saapunut marmoria. Kiitos kysymästä, ulkoilu ja herkut kyllä parantavat tyhmänkin viikon loppusaldon plusmerkkiseksi. Hyvää huomenta, ja hienoa tätä viikkoa kaikille!

Ihanat Luona In + Saana ja Olli

Lattiaan voi rakastua. Tietenkin. 

Helsinki Design Weekin aikaan silmä jumittui niin moneen kauniiseen asiaan, että ähky alkaa vasta nyt laskea. Viikkoon en ole kirjoittanut mitään, kun on ollut tunne, ettei ole mitään sanottavaa. Niin paljon liikaa kaikkea. Tuota sisustusjutuista ja -toiveista täyttä päätä. Remppajuttuja, joita pitäisi. Ylimääräistä, jota myydä. Opiskelua ja töitä. Surun hyökkäyksiä. Flunssanpoikasta. Väsymystä. Ja se ärsyttävä tyyppi, joka otti ja käytti mun luottokorttia melkein kahdella tonnilla nettikaupoissa ympäri maailmaa. Että rikosilmoitustakin sitten. Jee.

Kehuin jo Habitaren yhteydessä Saanan ja Ollin osaston kauneutta. Entäs tämä Teurastamon pihalla nähty Lähimuoto-näyttelyn kontti, joka on toteutettu yhdessä Luona In -kalusteiden kanssa? Katselin ja katselin, kävelin pois ja palasin. Että voi olla kaunista, lautalattiasta alkaen. Nuo kalusteet olivat mulle uusia tuttavuuksia, ja rakastuminen tapahtui välittömästi. Laatikkosänky ja seinähyllyt. Ja olivatkos nuo toimistotarvikkeet Granitista? Mikäli näin on, tarvitsen juuri nyt ihan kohta uuden paperikorin. ;)

Yritän tänään hankkiutua vuoden viimeiselle brunssille Hernesaaren Birgittaan, jonka kausi päättyy tähän viikonloppuun. Täytyyhän tämän höntin viikon kurssi kääntää edes loppumetreillä positiiviseksi.

Kaunista sunnuntaita! :)

 

Ihana Söderskär

Missä voi vetäytyä hetkeksi omaan rauhaansa luodolle vaikka tanssimaan tai mietiskelemään? Söderskärin majakkasaarella nyt ainakin. Viime sunnuntaina aurinko paistoi niin lämpimästi, että veneessä tarvitsi vasta kotimatkalla lisäkerroksia. Ajoimme piknikpäivällinen mukanamme Porvoon ulkosaaristoon, Söderskärin majakalle. Viimeksi olin siellä äidin kanssa monen monta vuotta sitten turistimatkalla. Noita veneretkiä majakalle tehdään kesäkaudella, ja näimmekin sunnuntaina tämän kesän viimeisen laivan lähtevän saaresta. Jos kesän viimeisen veneajeluni yllätyskohde olisi ollut etukäteen tiedossa, kamera olisi ollut mukana. Mutta ei se mitään. Ehtipähän varmasti nauttia täysillä itse olemisesta.

Joskus täytyy kyllä vielä tehdä niin kuin Laura: yöpyä saarella. Ehkä otan jopa sen itse majakassa sijaitsevan huoneen. Tällä kertaa emme kiivennet majakkaan, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi.

Siinä syödessä, ympäriinsä kävellessä ja maisemia katsellessa tuli mietittyä, millaista saarella olisi viettää talvikausi. Aikamoista varmasti. Sisäinen myrskyluodon maijani ei herännyt, vaikka paikka antoikin nyt parastaan. Kyllä tulisi talvella helppoa kaupunkielämää ikävä. Mutta kesällä tuolla lepuuttaisi mielellään kaupungin rasittamaa mieltä. Jos vain ne turistiveneet eivät tulisi.

 

 

Itse olin peloissani tosi nätisti riippusillalla. Eräät taas...

Paluumatkalla käväisimme vielä pikapysähdyksen Kaunissaaressa. Oli muuten hassua ajella Helsingin edustalla. Tankata vene Liuskaluodolla ja katsella Mattolaituria mereltä päin.  Kuivan maan eläjän extremeä. 

Kaunista oli. Kiitos taas murut.

Maalaria odotellessa

Ai tällaisiakin lauantaiaamuja on. Niitä, joina ei ole mitään aamulähtöä suunnitteilla. Ei kyllä tähän suhteellisen lamauttavaan flunssaoloon sopisikaan. Nukuin yhteentoista. Jee.

Eilen piti maalailla pattereita. Onneksi keksin zombie-työpäivän aikana paremman idean, ja meillä oli tyttöin kanssa pizzaperjantai. Kuulin sanan töissä ohimennen, enkä osannut enää kaupassa kuin pyöriä tomaattien, yrttien ja mozzarellan ympärillä. Mitä nyt vähän pepperonin, jalapenojen, peston ja vuohenjuuston. Ei kun kotona make your own pizza -baaria laittamaan. Ja pähkäilemään perjantaikukkien paikkaa. Tällä viikolla ostin kimpun harsokukkaa (onkohan sillä joku oikeakin nimi?) ja lumimarjan oksan.

Paikkadilemman kukkien kanssa aiheutti pöytä täynnä mattoja ja tauluja. Mitä jos onnistuisi syömään herkut leiriolosuhteissa, kun pölyä on vielä tulossa siitä patterien ja seinän hiekkapaperoinnista... Eikös sänkykin oo ihan kiva paikka kukille...? ;D

No, pitihän se pöytä kuitenkin kaivaa esiin. Ja esitellä teillekin kaikissa rasvaläiskissään. Kun nyt tälle polulle lähdettiin, näytän tämän aamun sekasorronkin. 

Tää mun rakas Hay-pöytäni nappaa kyllä saippuakäsittelystään huolimatta (tai sen vuoksi) rasvan sekunneissa syvyyksiinsä. Pitää tilata pian Hay:n suosittelema tahranpoistoaine ja suopaa vuotuiseen käsittelyyn. Remontin takia on lykkääntynyt sekin homma, mutta nyt alkaa jo näköjään olla hyvinkin aiheellista.

  

Salaattiin löytyi kaupasta yllättäen vielä makeita mansikoita, jotka pääsivät hunaja-basilikakylpyyn. Taikinaa boostasin ruisjauhoilla ja kauraleseillä. Taas kerran äidin jalanjäljissä, eli ilman ohjetta. Ohutta ja rapeaa tuli. Ja joo, kiitos kysymästä, katsoimme Vain elämää. ;)

Tämä aamupäivä on näyttäytynyt tämmöisenä. Kaikki huiskin haiskin, ja päällimmäisinä ajatuksina maalaamisen välttely ja puutteelliset valokuvaustaidot. En osaa noita valojuttuja. Sitä on aina liikaa tai liian vähän. Kurssi siis kai jälleen kerran harkinnassa. Mutta ei tänä syksynä, sillä maanantaina alkaa työhön liittyvä opintopisteiden metsästys. Kamerajalustan kuitenkin ostin eilen, ja remppavalon. Jotenkin täytyy tulevan pimeyden aikanakin yrittää saada kotikuvia. Mutta kuten näkyy, vielä ei ollut käytössä kumpikaan välineistä. Vastavalosuojakin jäi laatikkoon, tietty.

Nyt mä (en todellakaan vielä petaa, vaan) alan viuhtoa maalipesun kanssa. Jospa saisi jotain valmista tämän viikonlopun nimiin. Jos on reipas ja tehokas, ehtii vielä hakea palkkiokseen illaksi pikkuisen kuohujuomaa. Haha, aikuisen naisen porkkana.

P.S. Tuosta toiseksiviimeisestä virkkeestä tuli mieleen. Mua on alkanut toden teolla hirvittää töissä nuo virkeät ja nerokkaat some-lapset. Etsivät kuulemma iltapäivisin opea Instagramista. Kun ne hyväkkäät sinne jonkin hashtagin kautta löytävät, en enää ole turvassa niiltä blogin kanssa. Kävijämäärä varmaan hetkellisesti nousisi (vitsi, että niitä oikeasti kiinnostaakin tuossa iässä opettajien henkilökohtainen elämä), mutta omaa ilmaisutyyliä olisi varmaan pakko miettiä uudelleen. Mähän todellakin kirjoitan aikuisille, enkä pelkästään sisustuksesta. Ihanan ristiriitaista tämä mun blogielämä. Pitäisi pyrkiä esille ja samalla pysyä hyvin piilossa. Siellä toisen ja kolmannen nimensä takana. Jippii.

Sisustusbloggaajien kirppis ja muut lauantaimenot

Ei pysy blogi pienoinen elämän perässä, kun tapahtuu välillä niin paljon. Viime viikonloppuun sovitimme Habitaren lisäksi vaikka mitä, ja olisi varmaan aika niistä muistakin kertoa, jos meinaa. Nyt on vuorossa lauantai. Ihmeellinen päivä, jona heräsin vapaaehtoisesti seitsemän jälkeen ja menin nukkumaan puoli yksitoista. Villiä! Kameralla oli vapaapäivä, joten puhelin joutui töihin. Alla otoksia mun ja Koti Aurorassa -Johannan kuvavirrasta. Osa jo instattukin.

Sisustusbloggaajien kirpputorilla Pasilan vanhoilla veturitalleilla kannatti olla ajoissa. Tuossa näkymä ulkoa puolen tunnin kuluttua ovien aukeamisesta.

Saanko esitellä upean saaliini Parolan aseman pöydästä:

Kirppiksen ja myyjäisten jälkeen vierähti kaupungilla tovi jos toinenkin lemppariputiikeissa. Kurkkasimme myös sisään karkkikauppa Sweetheartiin. Kaunishan se oli tietysti kuin karkki. Selittelepä siellä olevasi namulakossa. Juu, eivät ymmärtäneet käsitettä. ;)

 Näimme niin ikään pahvisia henkareita ja sängyssä seisovan rouvan. Vai neitiköhän lie?

Lisää unelmapeilini kuvia tulevassa postauksessa aivan eri puolelta kaupunkia. Ihanuus loikkasi ketterästi joululahjalistalle, kun päädyin ostamaan Artekin liikkeestä toistaiseksi vain kassin.

 Oi voi kassiseni, en kyllä ole ihan varma, olenko asiasta samaa mieltä. ;)

Kun tuosta vielä ajelimme rautakauppaan marmorin kiilto silmissä, emme illalla enää jaksaneet kuin katsella ensimmäisen jakson We want morea. Neon 2, jee! Kun tytöt soittelivat puoli yksitoista kysyäkseen,  josko olisimme lähdössä rimpsalle, olimme jo sammuttaneet valot. :D Rankkaa tuo design-viikkoilu.