Haaste: Käytännön sisustamista

Haasteita satelee, mutta olen huippuvalmiudessa ja nappaan kopin kuin... öö... no kuin joku törkeän nopea ja ketterä olento. Gepardi, jolla on räpylä? ;D

Rakkaudella tehty -blogin Tiinan haaste käytännön sisustamisesta kotona tuli mulle Lauran (Sateenkaaria ja serpentiiniä) kautta. Tarkoituksena on esitellä kotoaan jotain esteettisesti kivaa, joka on samalla hyödyllistä. Tai oikeastaan toisin päin. Hyödyllistä, arkista ja tarpeellista, mutta samalla silmää ilahduttavaa.

Osuipas oikealle ihmiselle. Olen nimittäin todella huono pitämään esillä yhtään mitään tavaraa täysin ja ainoastaan sen ulkonäön vuoksi. Kaikella pitäisi mielestäni olla käyttötarkoitus. Toki olen tässä bloggaillessa ja muiden hienoja sisustuskuvia katsellessa alkanut nähdä uudenlaisessa valossa tavaroiden esillä pitämisen pelkästään niiden kauneuden vuoksi. Samalla esteettisyys on pikku hiljaa saanut omassakin kodissani toisenlaista arvoa kuin aiemmin. En kuitenkaan edelleenkään koe olevani mikään koristelijatyyppi. Saatan saada aikaiseksi jonkinlaisen asetelman esimerkiksi kynttilöistä tai purkeista, mutta onhan niillä samalla se alkuperäinenkin funktionsa. No, nuo taannoisen postauksen timantit nyt selvästi ovat koristeita, ja pelkästään niitä.

Mutta nyt siis niihin kauniisiin ja hyödyllisiin. Koska lähes kaikella tavaralla kotonani tuppaa olemaan se tärkeä, arkinen tehtävänsä, ratkaisuja saattaisi kuvata sieltä sun täältä. Esimerkiksi voisi mainita tuon alla olevan tornin, jota on kiva katsella silloinkin, kun ei ole teenkeittopuuhissa. Toisaalta vaikkapa jo pelkästään kylppärin laittautumisarmeija on kauniine purkkeineen ja siveltimineen aikamoista karkkia silmälle.

Päätin kuitenkin napata nämä varsinaiset kuvat haasteeseen hieman rosoisemmasta näkökulmasta. Nämä ratkaisut miellyttävät silmääni, vaikka ovat kotini pohjan vuoksi hyvinkin pakon sanelemia, ja vieläpä liittyvät konkreettisesti yök-puuhaani, puhtaanapitoon. Kas tässä:

Yksiön nurkat hyötykäyttöön

Pyykkinurkkaus vaatehuoneessa on kuvioitu maalaamalla sabluunan läpi. Teemana Peppi Pitkätossun heppa. Olen jo tämän kulman esitellytkin; sen verran ylpeä olin keksiessäni, etten tarvitse lainkaan pyykkikoria. Tilaa pyykeille on käytännössä vieressä olevan Billy-hyllyn korkeuden verran, mutta tähän mennessä olen tajunnut pitää pyykkipäivän viimeistään jossain reilun metrin hujakoilla. ;) Näin ollen ylempänä samassa nurkassa mahtuvat riippumaan ympäri vuoden reppu, luistimet ja pyöräilykypärä.

Toinen hyötykäytössä oleva "turha" nurkka tuli suunniteltua ihan ajatuksella keittiötä pähkäillessä pari vuotta sitten. Halusin rikkaimurille paikan seinälle, ja kun kuvassa oikealla oleva vanha keittiön oviaukko piti peittää jollakin, valitsin sen eteen työtason sijaan lisää säilytystilaa kaapin verran. Näin jäi sitten tuohon nurkkaan Ergorapidon mentävä aukko. Ajattelin oikeankin imurin, Dysonin pystymallin, mahtuvan samaan paikkaan, mutta lopulta en halunnutkaan katsella sitä oranssia hirviötä päivittäin. Pieni valkoinen sen sijaan sopii tuonne nurkkaansa oikein hyvin.

Tulipa tuosta kuvasta mieleen, että ylhäällä, jääkaapin ja pakastimen takana, on yli metrin syvyinen, käyttämätön yläkaappi. Tai on siellä säilössä kiilapuita tauluja varten, mutta järkevämpääkin käyttöä tilalle olisi. Muutenhan jääkaapin takana oleva kaappi toimii tehokkasti vaatehuoneen toisena puoliskona, mutta yläosaa ei ole puheista huolimatta puhkaistu käyttöön vaatekammarin puolelle. Sinne menisivät tosi kätevästi matkalaukut, mutta eipäs tullut tehtyä aukkoa ylös samalla, kun seinä kaadetiin aikanaan noiden kahden komeron välistä. Aina ei osaa ajatella kaikkea ykkösellä loppuun.

Haastan leikkiin blogit 

Littlebigthings, Pastellimaja ja Pisaroita. 

Toivottavasti innostutte mukaan. Kaikki ajatuksen läheisiksi tuntevat, tervetuloa myös näyttämään kotinne käytännöllisen kauniita kulmia. :)

Tässä vielä Tiinan ohjeet haasteeseen:  

"Mitkä ovat sinun arkesi apurit?
Toivoisin, että esittelet vaikkapa kolmesta viiteen asiaa tai tavaraa sinun käytännön sisustuksestasi. Nappaa kuva tai pari, kerro vähän tarinaakin jos haluat. Voit ehkä haastaa yhden, kolme tai vaikka viisikin muut kertomaan omista arjen apureistaan. Toivoisin myös, että mainitset haasteen alkuperän (ja kuka juuri sinut tähän haastoi), jotta haastetut voivat käydä halutessaan myös minulle linkittämässä omia tarinoitaan. Säännöt eivät toki ole tässä haastessa pääasia, vaan se käytännön sisustaminen!"

Arvonnan voittaja

Hui, mikä sää tänään. Tuo tihkuinen harmaus oikein korosti pimeyttä, joka alkoi laskeutua hyvissä ajoin. Kun pääsin töistä, vedin jalkaan kotihousut ja villasukat. Sitten heitin kanakeiton tulelle. Soppa toimi hienosti lämmittäjänä, ja nyt tuntuu siltä, että taisin saada siirrettyä päiväunien tarpeen yölle. Nyt odottaisi vielä koepino, mutta jospa kuitekin arvotaan ensin. :)

Nimet purkkiin ja nosto. Noin. Voittaja on

Onnea Maruska! Laittaisitko sähköpostiini osoitteesi, niin saan palkinnon perille. Pistäisitkö mukaan myös mitan ranteenympäryksestäsi, niin voin tarvittaessa fiksata korujen pituuden kohdilleen.

Kiitos kaikille osallistujille, ja tervetuloa uusille lukijoille. Ilahduttaa kovasti mieltä, kun teitä on nyt enemmän. Uusia blogituttavuuksiakin tuli pari lukulistalle. Kivaa! Iloista viikkoa, ja postailemisiin. :)

Timanttia!

Toin Vaasasta timantteja. Niistähän mä tykkään. Pyysin veljen ihanaista vaimoa viemään mut johonkin mulle uuteen sisustuskauppaan, ja Sisustus In -liikkeessä tulivat vastaan nämä Umbran Prisma-kaunokaiset. Kevyet, eleettömät, mutta silti tiukasti katseen kiinnittävät. Ainakin mun silmä jää näihin koko ajan kiinni.

Sovitaanko, ettei kiinnitetä nyt huomiota sotkuiseen vitriiniin, johon oon tunkenut tavaraa Pohjanmaan-reissun jälkeen ihan vain odottamaan seuraavaa siivousta ja sijoituspaikkaa? Hyvä, kiitti. ;)

Umbran sivulla pääset kurkkaamaan timantit myös riippumassa katosta ja puolikkaina seinällä. Nämähän siis piti itse koota puolikkaista, ja kieltämättä jäi muutaman kerran kesken niinkin yksinkertaisten muovinipsujen kiinnittäminen. Mutta grr, lopulta voitin ne taistelussa. Ha!

 

Tulipahan taas mieleen tuota äskeistä kuvaa katsellessa: Tuskin maltan odottaa uutta kameraa ja treenien aloittamista sen kanssa. Automaatilla varmaan mennään näissä blogin kuvissa aika kauan, mutta suunta on ainakin oikea. Vielä pitäisi päättää, minkä laitteen lopulta hankin. Mutta viikonlopun pyhitän tänne junailevan ystävän seuralle. Tänään kilistelyä, huomenna brunssille, luulisin. ;)

P.S. Arvon Ylva Skarpit ja rannekorut maanantai-iltana. 

Osallistua voit täällä.

Perjantaista viikko paranee

Päätä on tänään särkenyt ikävästi. Eikä tietenkään ollut töissä lääkettä mukana. Kun kotinpääsy alkoi lopulta lähestyä, ei mielessä ollut rankan työviikon jälkeen juuri muuta kuin sohvalle rojahtaminen. Olin väsyineni ja tuskineni niin pihalla, että luulin pyhäinpäivänkin olevan jo huomenna, kun siitä A-kaupan ovella kyltissä ystävällisesti muistuteltiin. Kaupungille pyytävälle kaverille sanoin, etten jaksa mihinkään. Matkalla nappasin ruokakaupasta piristyksekseni kimpun krysanteemeja. Päätin, että eiköhän tämä ilta mennä hissun kissun viltin alla. Kynttilöitä, lasillinen viiniä ja aikaiset unet. 

Mutta oi! Eteisen matolla odotti ihana yllätys. Äiti oli lähettänyt lapasia! Voi sydän. Olo parani heti harppauksen. Siitä innostuneena otin muutaman kuvan, kun aurinkokin alkoi paistaa ja teki hassujaan huoneessa. Kahvia vielä, ja nyt ei enää niin paljon särjekään. :)

Vitsi tuota valoa, kun ei kukistakaan saa selvää. Mutta ei se mitään. Kohta sytytän nuo kynttilät ja siirrän siivouksen huomiselle. Armas ystävä tulee kyläilemään viikonlopuksi, joten ehkä sentään aamulla voisi pahimmat pölyt nurkista imaista. Mutta nyt vaikka Yle Areenaa pitkästä aikaa, ja jos oikein innostun, vaikkapa Lauran mulle kopauttaman haasteen miettimistä. 

Voikaa hyvin!

Tädin pieni neulahammas

Kuva on otettu veljen ja tämän vaimon luona keskellä kirkasta syyslomapäivää. Valo leikkii kauniisti sälekaihtimilla korostaen olohuoneen harmonista ja rauhallisen kodikasta sisustusta... Mutta hetkinen, mikäs pirpana se tuolla divaanin alla järsiikään onnellisena lahjanarua?

Pieni Myy painaa kolme kiloa. Iästä en ole varma. Aha, kuulemma kohta kymmenen viikkoa. Äiti on kääpiösnautseri ja isä englanninspringerspanieli (au, oikeestiko tuo kirjoitetaan noin?!). Kävi jokin mystinen, suunnittelematon hupsistakeikkaa-juttu koirain kesken, ja sen seurauksena olen nyt tämän ihanan, terävähampaisen pikkutytön täti. :)

Myy on hirveän etevä syömään varpaita, takkapuita, villasukkia, sanomalehtiä ja lelueläimiä. Pehmoketun retuuttaminen on sen lempipuuhaa. Kuvia kiitäjästä on miltei mahdotonta saada kamalan vauhdin ja mustan värin vuoksi. Uniaikaan voi yrittää hieman paremmalla onnella. Söpö se on kuin pieni possu. Oi... ja nyt kyllä loppuu tämä lässyttäminen. Hyvänen aika, iso ihminen! ;)

Koiratyyny :D

Tervetuloa osallistumaan arvontaan.  Sanaa siitä saa jakaa eteenpäin. Iloista viikon jatkoa!

Arvonta: Ylva Skarp -printtejä ja bling blingiä

Puoli vuotta Mintunmustaa. Sata postausta. Viisinumeroinen visiittimäärä. Jee! :)

Onpa kiva, kun olette käyneet ja lukeneet.

Tätähän täytyy juhlistaa arvonnalla. 

Palkintopaketissa on kaksi A5-kokoista Ylva Skarpin printtiä sekä viiden rannekorun setti allekirjoittaneen omista pikku kätösistä. Väsäilin korut eilen illalla tuleva juhlakausi mielessä. Toivottavasti tykkäätte. :)

Osallistua voit tämän postauksen kommenttiosassa. 

Voit osallistua arvontaan 

   

JOKO

• liittymällä blogini lukijaksi (tai olemalla sitä jo). "Liity tähän sivustoon" -linkki on oikeassa sivupalkissa.

TAI

• jakamalla tämän postauksen Facebookissa tai blogissasi. Laitathan ilokseni mukaan linkin blogiisi. 

Mikäli teet molemmat, saat kaksi arpaa. 

Ilmoitathan kommentissasi, millä tavoin osallistuit ja montako arpaa sait. Lisääthän vähintään nimimerkin, jos osallistut anonyymina. Olet myös lämpimästi tervetullut tykkäämään blogini Facebook-sivusta.

Arvon voittajan ensi maanantaina 28.10. klo 18.00.

Onnea kisaan, kivat! :)

Origami sentään!

Terkut Pohjanmaalta! 

Syyslomalla

• kävelin ensilumessa.
• paijasin pientä Myy-koiruutta ja pakoilin sen neulahampaita. Kuvia on tulossa. Ihan pakkohan mun tätinä on muutama tännekin laittaa.
• näin perheen ja muita ihania tuttuja.
• nauroin ja rentoilin huolella.
• ostin lämpimän talvitakin. Ja hirveän, mutta kauniin värisen nahkatakin, joka leikeltiin samoin tein palasiksi tulevia suunnitelmia silmälläpitäen.
• kävin äidin kanssa kirppareilla ja taidenäyttelyssä.   
• kolusin vanhempien kaapit ja vitriinit isovanhempien ja tädin jäämistön osalta (huoh).
• kannoin Ikea-kassillinen vanhaa (mutta ihanaa) tavaraa Helsinkiin.

Paljon on kerrottavaa ja näytettävää muutaman päivän reissulta, mutta tässä nyt ensin nämä origami-ihanuudet Sirkka Huttusen hienosta näyttelystä (Kannus, Galleria Justus). Olen silloin tällöin kokeillut taitella paperia, mutta aika kömpelöähän se meno on ollut. Tällaisia taidonnäytteitä katselee suu auki. Niin kauniita.

 

Kädet syyhyävät, mutta tuskin riittäisi itsellä kärsivällisyys päästä lähellekään tällaisia taitoja. Äiti muuten osti tuon yllä olevan teoksen. Mullekin olisi ostanut, mutta mun suosikki oli jo myyty, enkä muista sitten osannut päättää. Otin tilalle näitä kuvia ja imin elämyksiä.

Tuo ylläoleva työ viehätti mua eniten, vaikka ihan kaikki valkoinen sykähdytti myös.

Galleriasta maan pinnalle kavutessani loin "taidetta" Siljan omiin kokoelmiin. :D 

Arvontoja tuntuu yhtäkkiä olevan meneillään joka toisessa blogissa. Liekö joku ihana piristystä syksyyn -spurtti menossa useammalla. :) Täältäkin pesee arvontaa tulevalla viikolla, kun tuo kymppitonni kävijöissä niin hienosti rikkoutui. Lisäsin jo näin teaser-mielessä sivupalkkiin Googlen lukijalistani, että voi siellä ruudun takana alkaa harkita liittymistä. ;) Näette siellä mun ensimmäiset, viralliset lukijanikin. Jippii! Ja muistattehan, että Facebookissa saa myös tykkäillä. Siellä teitä onkin jo mukava määrä. Pysykäähän kuulolla. :)

Ruhoryhmän herkut 2

Ruhoryhmä, tuttavallisemmin Ruhis, on jälleen kokoontunut. Palovaroittimet odottelevat pääsyä takaisin kattoon. Ettäs taas pitikin loihtia savua ilman tulta ja huudattaa pienempiä. ;)

Keräsimme voimia illan koitokseen Hakaniemen torin paisteessa. Sydämen tekemisessä on vielä harjoituksen varaa, mutta muuten tankkaus meni putkeen. Rakas ystävä oli tullut kauempaa  syyslomailemaan, ja torikahveilla oli täydellistä jutella hetken tärkeimmät. Sitten lihanhimon ajamina kauppahalliin. ;)

Menu herätti jo pelkästään luettuna kunnioitusta (ja pientä pelkoa).

Maa-artisokkakeitto

Tomaattibruschetta

 

Hirven osso buco ja gremolata

Peruna-bataattisose

Luumu-clafoutis ja konjakkikermavaahto

Jep. Ruuanlaittoviini oli parasta kaataa heti samoin tein.

Naudan potka oli ehtinyt loppua, mutta meitä ei ollut vaikea saada innostumaan hirvestä. Jee, sitähän ei olekaan tänä syksynä laitettu. Pääosa yrteistä oli jo ostettu, joten emme lähteneet muuttamaan hirven vuoksi mitään. Päätimme vain tarvittaessa lisätä jo olemassa olevien mausteiden määrää. Ihan hyvin meni. Pohjana oli Sikke Sumarin resepti.

Maa-artisokkakeitto herättää aina yhtä suurta ihastusta keskuudessamme. Joka kerta se enemmän tai vähemmän sävelletään eri ohjeista napsien, sillä hyvinkin erilaisia reseptejä näyttää olevan hurjan paljon. Mutta priimaa tuppaa tulemahan. Aijai!

Pöytään pääsi cavaholkeilla valjastettujen pellavalautasliinojen ja kynttilöiden lisäksi kuparimaalilla pöyhkeyttämäni pikkuinen maljakko. Kuusikulmainen Muumurun leikkuulauta-alunen on tuliainen syksyn Design Marketista.

Annoskuvat eivät juuri silmää hivelleet, joten niitä en julkaise. Luuydin oli kuitenkin sulanut pataan oikeaoppisesti, ja maku oli herkullinen. Kokit luonnollisesti kiittelivät kilvan suoritustaan.

Jälkkärinä "ranskalainen pannari". Enää ei sitten mahtunutkaan kuin lasi viiniä ennen kuin uni voitti. Ryhmä hajaantui todettuaan illan tälläkin kertaa ylittäneen odotukset ja ruuanlaittotaidon olleen lähes taiteeseen verrattavissa. ;D

 Vaatimattomuusko muka kaunistaa? Ei Ruhiksessa. :D