Tehotyttöpäivä

UNICEF-polun varrella oli töpöhäntä!

Kun saa viettää päivänsä parinsadan lapsen kanssa metsänreunaa kävellen ja juosten, nauraen ja high five -läpsyjä lyöden, on kotiin tullessaan raitisilmamyrkytyksen partaalla, päikkäreiden tarpeessa ja kuitenkin mystisen täynnä energiaa. 

Oonkin tässä vienyt roskat ja pullokassit, tuonut kaupasta ostokset, tiskannut, pessyt käsin villasukat, pipot ja lapaset, värjännyt pellavaa ja puuvillaa, imuroinut, järkännyt nurkkia, kerännyt kirpparikuormaa ja saanut huisin hyviä ideoita. Osasyyllinen hyvään oloon saattaa kuitenkin olla hieman tingitty energiansaanti.

Katsoin vihdoin viikonloppuna Prisma-dokumentin Syö, paastoa ja elä pitempään (nähtävissä Areenassa vielä kolme päivää), joka käsitteli muun muassa niin kutsuttua 5:2 -dieettiä. Netistä löytyy aiheesta artikkeli poikineen (esim. tämä Helsingin Sanomista), mutta lyhykäisyydessään siinä valitaan viikosta kaksi päivää (ei perättäistä), joina syödään normaalin sijasta vain 500 kcal.  Kuulemma tällainen "paastoaminen" saattaa lisätä terveyttä muutenkin kuin kiloja karsimalla. 

No minähän tästä jumahtaneine kesäkiloineni riemastuin. Oonpas höttöpää, kun ei ole tullut mieleen, että kyllähän parikin kevyttä päivää viikossa voi jo saada aikaan hyviä asioita. Hampaat irvessä pingottaminen kun on niin tylsää, että jää tekemättä. Parhaalta tässä systeemissä tuntuu se, ettei mahdollista ruokamielitekoaan tarvitse odottaa päivää pitempään, ja silti hyvät tulokset ovat mahdollisia. Hmm. Taidan tykätä tästä. ;)

Olen tällä viikolla kokeillut kaksi niukempaa vuorokautta. Hyvää mieltä, jaksamista ja voimaa on ollut kuin pienessä kylässä. Aina siihen saakka, kun on tullut se aika, kun voi taas syödä tavallisen aterian. Siinä vaiheessa olen heti lysähtänyt reporankana sohvalle ruuan voimasta. Taisivat dokkari ja lukemani artikkelit olla oikeilla jäljillä: Kun on hieman energiavajetta, on olo virkeämpi ja pää toimii terävämmin.

Humpsahtipa tänään siihen vajeesta kirkkaaseen mieleeni, että itse asiassa moni ikihoikka ja paino-ongelmaton ystäväni taitaa elääkin suunnilleen tällaisessa rytmissä. Itse en ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka sanovat, että ei ole tänään nälkä, tai ei tee mieli syödä mitään. Joillekin tuollainen on kuitenkin ihan tavallista. Ja sitten ne vain menevät ja syövät toisina päivinä hyvin kevyesti. Yksinkertaista. Niin, ja joku sitten taas on tällainen "aina ruoka-aikaan kotona" -kind of girl. Räyh.

Toisin kuin jotkut hommaa kokeilleet, en itse ole kärsinyt kalorivajeesta nälässä. En tuskaa odottanutkaan - paastoavathan toiset oikeasti, ja mä saan sentään vetää "viisisataa ruokaa". Ehkä kuitenkin suurin syy nälättömyyteen on, että olen vääntänyt sääntöjä oman ruokailurytmini mukaan. Koska yritän muutenkin rajoittaa iltasyömistä, aloitan kevyen vuorokauden illalla kuudelta, eli en siis ole koskaan koko valveillaoloaikaani vain 500 kalorilla. Hih, katsotaan, tehoaako tämä näin lainkaan. ;) En kaipaa teetä ja vettä kummempaa ennen nukkumaanmenoa. Herätessä onkin puolet vuorokaudesta kulunut, ja on edelleen ne 500 kaloria käytettävänä. Aamun aluksi rahkapohjainen marjapirtelö ja maitokahvi, lounaaksi puuro, välipalaksi hedelmä ja muutama pähkinä, kotiin tultua vihanneksia ja jotain pientä, jos on vielä varaa. Niillä vetää kuuteen asti tosi hyvin. Silloin alkaakin taas tavallinen vuorokausi, ja saa syödä iltaruuan.

Jos tää näin helppoa on, herkullinen tie mun terveyteen ja pitkään ikään on löydetty. ;D Enää tästä puuttuu, etteivät housut lakkaakaan kiristämästä, koska on vääntänyt säännöt päin puuta tai syö niinä normaalin ruuan päivinä tuplasti. We shall see.  Viikonlopun Turun-reissu kaikkine terveellisyyksineen, here I come. ;)