Kierrätystä, ja voi ei, mitä siitä sitten tulikaan mieleen

Silja tunnustusten äärellä. Paatosvaroitus. ;)

Hmm! Onpa aikamoinen statement-kassi Tanskan Tigerilta, jonka ah, niin söpö, mutta oijoi, miten kuormittava tiimarihipe lienee tullut meidänkin maahamme pysyvästi...

Kyllä. Maailma menee pilalle ja tuhoutuu! Ajattele tulevaisuuden lapsia! Kierrätä, sinä kurja! 

Kilttinä ja kuuliaisena tyttönä lajittelen bion, pahvin, paperin ja lasin erilleen sekajätteestä. Metallinkin suhteen tuli hienoja uutisia, kun HSY ilmoitti alkavansa uusien jätehuoltomääräysten mukaisesti kerätä yli 20 huoneiston taloyhtiöistä lasin lisäksi metallijätteen. Enää ei tarvitse tapella laiskan itsensä kanssa liian kaukana olevan metallinkeräysastian vuoksi.

Juu, lajittelen jätteeni. Myyn myös pari kertaa vuodessa kirpputorilla ja nettihuutokaupassa ylimääräiset tavarani, ja täytän kiitettävästi tekstiilinkeräyslaatikoita. Tämä kaikki ei kuitenkaan poista syyllistä oloa, jonka saa aikaan into ostaa uutta, kaunista sisustusta. Ja vaatteita. Ja koruja. Ja harrastusvälineitä. Voi apua! Vuosien varrella on tullut kannettua kaupasta tuhat rättiä, ja useamman kodinkin olen jo sisustanut lähes alusta loppuun. Kun elintason kohotessa on aina pitänyt saada jotain vähän "parempaa". Miksi tämä ihminen ei voi olla tyytyväinen opiskeluaikoina ostettuun sohvaan tai kotoa mukaan otettuun hyllyyn? Miten jotkut tuon osaavat?

Kaverini mummu on kuulemma usein sanonut, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Mulla meni vuosia ymmärtää tuo lapsena kuultu suuri viisaus, ja edelleen kamppailen tämän ideaalin tavoittelun kanssa. Joka puolella on niin paljon kaikkea kaunista ja taatusti tarpeellista. Eikä niin kovin kallistakaan, noin per kappale... Jee. :/ Lisäksi olen maailman huonoimpia tavoitesäästäjiä. Hirmu hyvä kyllä makselemaan visalaskuja. ;) En malta odottaa ihania hankintoja (ellei kyseessä ole klassikko, jonka poistumista markkinoilta ei tarvitse pelätä), ja toisaalta olen huomannut kyllästyväni suhteellisen nopeasti impulssiostoksiini. 

Niinpä niin. Eihän tähän mitään rakettitiedettä tarvittaisi. Tiukka linja - suunnitelmallisuutta, harkintaa, budjetti, kielto mennä halpakrääsälöihin (koskee sekä vaatteita että kotijuttuja) ja lista pitkän aikavälin toivehankinnoista, joita saa toteuttaa merkkipäivinä ja jouluna, jos rahat on säästettynä etukäteen. Lisäksi tavoitteellisen mielen virkeänä pitämiseksi vaikka yksi pienempi tarvehankinta per palkkapäivä. As simple as that!

Toisilla tuo toimii. Tuosta noin vain, hymyn hyytymättä. Mutta minä olen erilainen nuori.

Tämä on vissiin niitä samoja juttuja kuin ikuisen painonvahtimiseni kanssa. Hyvää oloa ja tasapainoa ei tunnu millään löytyvän, ja kun tulee huono päivä, itsekuri lukittautuu komeroon ja antaa mun tehdä ihan mitä vain. Pahaa oloa helpotan muka syömällä. Ja ostamalla. Huoh. Ja tuloksena on tietysti helpotuksen sijaan syyllinen olo. Voitte uskoa, ettei ihan hirveästi auta, että ystävät, joiden kanssa useimmiten olen tekemisissä, eivät välitä materiasta juuri lainkaan. Heillä on kotonaan tarpeelliset huonekalut ja kodin esineet, jotka käytetään loppuun ennen uusien hankkimista. Vaatteita he ostavat vain silloin, kun jotain oikeasti puuttuu. Ole siinä sitten näiden järkiolentojen rinnalla se hulvaton, joka hukkuu aina vain uusiin toiveisiinsa ja heiluttaa tyhjällä kukkarollaan hyvästit, kun muut lentävät kaukomaille lomailemaan.

Onneksi totuus ei ole aivan noin musta kuin maalailen, mutta onhan tämä suuntana huolestuttava. Tai no siis, olisi, elleivät asiat jo hitaasti menisi parempaa kohti. Tällä hetkellä koen olevani monissa mainitsemissani jutuissa tiellä järjen suuntaan. Olen myöntänyt tosiasiat itselleni jo jokin aika sitten, ja yhä harvemmin enää syytän omasta toiminnastani ulkopuolisia seikkoja. Siinä rinnalla myös kuluttaminen vanhojen aikojen mittakaavassa on alkanut väistyä tietoisen harkinnan lisääntyessä. Kasvua ihmisenä, muutenkin kuin leveyssuunnassa? :) 

Silti on vielä reilusti tekemistä. Tahdon panostaa laatuun ja jättää krääsän. Tavaran lisäksi haluan tämän ulottuvan muuhunkin elämääni. Mutta suppea, ajaton ja toimiva vaatekaapin sisältö sekä minimalistisvaikutteinen, roinasta vapaa, harkituilla loppuelämän hankinnoilla sisustettu koti olkoot tulevaisuuteni suuntia materian osalta. Elämänhallinta, here I come. Uh mikä paatos/päätös. ;)

Tuijotuskilpailu tosiasioiden kanssa tuokoon edelleen tuloksia. Kukaan muu ei näitä asioita puolestani ratko. Ostoslistat kunniaan. Kaikille hankinnoille harkinta-aika. Olkoon se sitten vaikka vain yksi yö tai kaksi tuntia, mutta kuitenkin. Ja se pahin. Visaa saa käyttää matkojen lisäksi vain oikeissa hätätapauksissa. Ei Stockan Hulluilla päivillä.

Rankan aiheen jälkeen vielä tasapainon ja rohkaisun nimissä jotain toivoa herättävää. Vuosien ja muuttojen saatossa saavuttamani huikea ylpeydenaihe: 

Tyhjä varasto. 

Sekä kellarissa että ullakolla! En lopulta taida olla ihan kaikin puolin toivoton tapaus, sillä määrällisesti minulla ei ole hirmuista omaisuutta. Taidanpa paneutua hetkiseksi sen fiksun ostoslistan kirjoittamiseen. Kun työpäiväkin alkaa tänään poikkeuksellisesti myöhään, ja kahvia vielä jäi.

Design Market järjestetään tulevana viikonloppuna Kaapelitehtaalla. Onneksi ihaileminen ja unelmointi ovat ilmaisia iloja.