Marmoria

 

Kyllä nyt kelpaa. Vuoden päivät olen miettinyt pienessä päässäni, koska mua kävelee vastaan se ihana marmorilaatta, jonka päällä voin poltella syksyn tunnelmallisina iltoina kynttilöitä. Valkea marmori kiehtoo, mutta toistaiseksi mulla on ollut vain äidin jäämistöstä pikkuinen mortteli ja pari viirin kantaa. Kannat annoin aina niin tehokkaalle ja aikaansaavalle Johannalle, joka johdatti mut tämän uuden kaunokaiseni luo. Niin, visiitti rautakauppaan. Sieltähän niitä saa. Kuinka haasteellista. Maksoi neljä viisikymmentä. Naps, noin tehtiin nainen onnelliseksi. :)

Koska tapan kasveja tehokkaasti sekä talossa että puutarhassa, leikkokukkien lisäksi yrtit ovat tällä hetkellä ainoita mahdollisia kodin viherpiristäjiä. Tämän viikon lemmikkini, basilika, sai messutuliaisina kotimaisen Zinotin osastolta huikean pehmeän, mustan Mayn-nahkapussukan. Noita tekisi mieli lisää, useampaankin käyttötarkoitukseen.

Kotona on tänään maalattu, ja nyt on ikkunaremontti reunalistoja vaille valmis. Okei, siis firman osalta. Itsehän pitäisi tarttua sutiin vielä tällä viikolla. Jee. Näkispä vaan. En jaksa toisen perättäisen salipäivän jälkeen edes käydä tämänpäiväisten pölyjen kimppuun, raajat ovat niin spagettia. 

Mutta pari tuntia enää, niin tulee hämärä. Silloin sytytän marmorille tuoksukynttilän taistelemaan ärhäkkää maalin hajua vastaan. Toivottavasti en pyörry yhteisvaikutuksesta. ;)