Ihana Söderskär

Missä voi vetäytyä hetkeksi omaan rauhaansa luodolle vaikka tanssimaan tai mietiskelemään? Söderskärin majakkasaarella nyt ainakin. Viime sunnuntaina aurinko paistoi niin lämpimästi, että veneessä tarvitsi vasta kotimatkalla lisäkerroksia. Ajoimme piknikpäivällinen mukanamme Porvoon ulkosaaristoon, Söderskärin majakalle. Viimeksi olin siellä äidin kanssa monen monta vuotta sitten turistimatkalla. Noita veneretkiä majakalle tehdään kesäkaudella, ja näimmekin sunnuntaina tämän kesän viimeisen laivan lähtevän saaresta. Jos kesän viimeisen veneajeluni yllätyskohde olisi ollut etukäteen tiedossa, kamera olisi ollut mukana. Mutta ei se mitään. Ehtipähän varmasti nauttia täysillä itse olemisesta.

Joskus täytyy kyllä vielä tehdä niin kuin Laura: yöpyä saarella. Ehkä otan jopa sen itse majakassa sijaitsevan huoneen. Tällä kertaa emme kiivennet majakkaan, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi.

Siinä syödessä, ympäriinsä kävellessä ja maisemia katsellessa tuli mietittyä, millaista saarella olisi viettää talvikausi. Aikamoista varmasti. Sisäinen myrskyluodon maijani ei herännyt, vaikka paikka antoikin nyt parastaan. Kyllä tulisi talvella helppoa kaupunkielämää ikävä. Mutta kesällä tuolla lepuuttaisi mielellään kaupungin rasittamaa mieltä. Jos vain ne turistiveneet eivät tulisi.

 

 

Itse olin peloissani tosi nätisti riippusillalla. Eräät taas...

Paluumatkalla käväisimme vielä pikapysähdyksen Kaunissaaressa. Oli muuten hassua ajella Helsingin edustalla. Tankata vene Liuskaluodolla ja katsella Mattolaituria mereltä päin.  Kuivan maan eläjän extremeä. 

Kaunista oli. Kiitos taas murut.