Oikea valkoinen, ja valkoinenko ainoa oikea

Tällä päivällä näyttää olevan typerä teemaväri. Valkoinen. Olkoon siis kuvina lähinnä toukokuussa otettuja, tätä ennen käyttämättä jääneitä ruutuja, joissa kaikissa on ainakin ripaus valkoista. Löyhempää teeman kuljetusta saa hakea, mutta näillä mennään tänään. Vähän on kalpea olo.

Olen kiertänyt viime päivinä aika monta rautakauppaa kylmänvalkoisten, 15 x 15 cm:n kokoisten seinälaattojen perässä. Niitä ei ole. Tai jos tiedätte, että jossain on, huutakaa nyt hep ja kertokaa lisää, or forever hold your peace, koska huomenna mä jotkut laatat tilaan. Pakko, että ehtivät keittiön seinään remontin aikana. 

Seuraa marmatuskohtaus: Miksi remonttia pitäisi alkaa suunnitella puoli vuotta etukäteen, että jostain toiselta puolen maapalloa saisi ehkä löydettyä ne oikeanlaiset materiaalit tai ehtisi teettää sellaiset ihanan hinnakkaana mittatilauksena? Miten onnistun aina olemaan se vaikea asiakas? Tarjonnasta päätellen saisi tässä tapauksessa aika lailla palloa kiertää ja mallipalaa tilailla, jos mielisi sopivaa saada. Googlaushan ei tunnetusti auta valkean laatan suhteen kuin mittojen verran. Hihi, mietitäänpä hetki laattaliikkeen havainnekuvaa valkeasta laatasta. Jep, niinpä.

Mutta siis, miten voi olla, ettei paperinvalkoista valmisteta? Tai siis ei mitään lähellekään sitä. Ainakaan koossa 15 x 15. Ei ole tämän hetken hittikoko kai sitten. Suurin osa valmiista valkeista näyttää mun silmään keltaiselta. Ehkä se olen vain minä, mutta omassa pikku päässäni olen kyllä ihan varma, että joku muukin saattaisi tykätä vaihtoehtona viileämmästäkin sävystä. No, tuskin tätäkään myönnytystään enää puolen vuoden päästä seinässä huomaa, varsinkaan, kun muu keittiö on musta, eikä myöskään ovia tai katkaisijoita tasan tarkkaan saa viileässä sävyssä teettämättä mittatilauksena. Eli ei kun taas kerran kompromissi pöytään ja lallallaa. Marmatuskohtaus loppu. ;)

Rauhoitutaas hetki kuvien maailmassa, sillä ikävämpää on tulossa, kuin tämän naisen pinnallinen (no pun intended) tiistaimarina.

Mikä tänään kiukuttaa? Saattaa juu olla se aika kuukaudesta, mutta ei siinä mitään. Valahdin bussissa järkytyksestä valkoiseksi, kun lipuntarkastaja kutsui käsirysyn päätteeksi tummempi-ihoista asiakasta mutakuonoksi. Ei näin. Missään tapauksessa. Kaupungin työntekijä vielä. Tosin ihan sama, kuka rasistinen nimittelijä on. Raivostuttaa joka kerta ihan yhtä hulluna. Hyi olkoon. Tadaa, nyt näenkin sitten taas sujuvasti pelkkää punaista. Haha, jonkin teeman mukaan kai sekin, ks. kappaleen ensimmäinen rivi. 

Mur. Yritän kangeta inhon irvistyksen rennommaksi ilmeeksi ja vaihtaa loppupäivän väriksi rauhoittavan vihreän. Jos vaikka menisi kurkkaamaan, vieläkö Rodopuisto kukkii.