Himmelitalkoot Johannalla

Hyvää jouluaattoa! Hrr, mittari sanoo -19. Suoriuduin juuri kärpässieniyöpaidasta palleropyjamaan. Välissä oli pieni hetkinen farkuissa, kun kävimme äidin haudalla. Muuta ei sitten tänään tarvitsekaan. Paitsi rikastaa ja paistaa pakastepizzaa. Isä on ehtinyt syöttää puolessatoista vuorokaudessa mut niin täyteen possua, että pyysin jouluaattoillaksi Dr. Oetkerit. ;) Huomenna on sitten jouluateria, kun veli perheineen vihdoin saapuu.

Lupasin eilen näyttää kuvia vierailultani kauniissa kodissa. Vähäsen huvittaa, että kävin peräkkäin kylässä kahdessa pettämättömällä maulla sisustetussa ja yksityiskohtia täynnä olevassa talossa, mutta kuvasin vain toisessa. Ensi kerralla korjaan asian, jos Heidi antaa luvan. Kesävalolla mieluiten. Tämän jutun kuvat ovat Johannalta. 

Joulu oli tullut taloon. Suurin osa tunnelmasta syntyi kauniista valoista. 

 

Herkkuja oli valmistettu sen seitsemää sorttia. Heppatytöt olivat jopa tehneet keksejä hoitohevosille. Kuvissa eivät näy rocky roadit eivätkä tryffelit eivätkä voisilmäpullat. Melkein pääsi taas laihtumaan. ;)

Johanna tarjoutui laittamaan valoja päälle, mutta ei,  mun piti saada ottaa näitä hämäriä kuviani. Hih, laatukamaa. Onneksi kohteet ovat. Tässä talossa katselee aina ympärilleen yhtä hämmästyksissään. Mistä tuota kaikkea ihanaa riittääkin?

Yllä ostettu ja alla Johannan taiteilema himmeli. Se nainen sitten osaa.

Lempparihuoneeni Johannalla on aina vain tämä mustavalkoinen työhuone. Tänään sen olivat ottaneet valtaansa pieni, söpö joulutonttunen ja hyvä ystäväni, reipas sisustuskoira Helmi.

Helmin kanssa kävimme päivän viimeisten valoisien hetkien 

aikaan ulkona katselemassa lumen kumarrukseen taivuttamaa metsää.

Keittiössä ei tänään pelkästään juotu kahvia ja taivasteltu kauniita yksityiskohtia. Katsokaas, mitä teimme. Siis minäkin! Hyvän opettajan avulla toki. Eikä muuten mennyt kauaa. Mahdoimme väsätä noita yhteensä vajaan parin tunnin verran. Tai sitten mulla meni ajantaju.

Ihan pakko kyllä tehdä vielä mustakin, kunhan saan lisää noita mattapintaisia paperipillejä. Kaksi 20 kappaleen pakkausta ja rautalankaa, siinä kaikki, mitä tarvitaan. Olen aivan ihmeissäni. Ilmeisesti pitäisi tehdä useammin jotain itse. ;) Kiitos, Johanna. Taas kerran. Oot huippu!

Meille on luvassa enemmän hösseliä huomenna, joten loppuillan rentoudun viinilasin ja hyvän romaanin seurassa. Vai lukisiko Pariisin matkaopasta? Telkan laitan päälle kymmeneltä, kun Sunrise Avenue -dokkari alkaa. Se ja bändin konsertti nyt sentään täytyy katsoa, siis ihan tällai saksanopen ominaisuudessa...

Rauhallista aattoiltaa, murut ja puput! ♥