Kaalikääryleitä ja kameramietteitä

Hyvinhän nuo kaksi yhteen sopivat. ;D 

Taisin mainita äidin lukevan näitä mun tekstejäni. Olisihan se ollut ovelaa tätä kautta istuttaa sen päähän ajatuksia, mutta en mieti niin pitkälle. ;) Yllätyin mitä iloisimmin, kun äiti soitti ja ilmoitti, että eiköhän hoideta joululahjana se kamera-asia pois päiväjärjestyksestä, niin tytär pääsee harrastuksessaan eteenpäin. Kiitos, äiti ihana! <3

Äiti keitti mun lapsuudessa kaalia noin kerran vuodessa, ja sai kuulla siitä lapsiltaan ystävällisiä sanoja aina koko sen ajan, kun se kamala yök-haju kotona leijaili. Voi parkaa, ajattelen nyt, kun oon itse vihdoin ihastunut kaaliruokiin. Kasvissyöjänä äiti tekee varmasti nykyään useammin kaaliherkkuja, ja ovathan ne pahimmat nyrpistelijätkin jo kauan asuneet kotoa poissa. 

Tähän mennessä olen syönyt kaalini raakana. "Seteleinä", kuten päiväkodissa lehtiä kutsuimme. Aloin pikku hiljaa lämmetä kypsennetylle kaalille vuosi sitten. Se siirappi jotenkin houkutteli makean ja suolaisen pyhän liiton kannattajaa. Aloitin oman kokkailuni helpoista, eli pari kertaa olen tehnyt paistettua kaalia ja pekonia. On muuten hyvää.  Kaali ja pekoni pienenpieneksi, ja valkopippuria + suolaa maustamaan.

Kaalikääryleitä olen maistanut töissä. Kerran olen ostanut kaupasta, kun löytyi sipulittomia ("pieni" lapsuuden vamma, paranemisprosessi käynnissä). Eilen sitten koitti se päivä, kun Silja ihan itse tarttui kahteen kaaliin, keitti ne, irrotti lehdet sitä mukaa, kun ne kypsyivät, ohensi lehtiruodit ja valmisti täytteen sekä valeluliemen. Kaveri toi hallista karitsan jauhelihaa ja piti mulle rullauskurssin. Sitten muhitutettiin pötköjä uunissa, valeltiin siirappiliemellä muutaman kerran ja katseltiin herkkujen ruskistumista. Tai no, taidettiin kyllä pitää skumppatunti siinä odotellessa. ;) Ruuan tuoksu houkutteli vielä yhden kaverin paikalle, ja sitten syötiin. Puolukkahillon kanssa. Ruskeakastike ei himottanut eilen lainkaan, joten sitä ei valmistettu. Ai, miten hyviä! Ja pakkaseen meni vielä aikas monta herkkuateriaa.

Olenpa ylpeä. Näinä harvinaisina hetkinä mietin, minkä perheenemännän maailman onkaan minussa menettänyt. ;)

Tässä, sen kummemmin stailaamatta:

Mutta niin. Se kamera. Olisipa kiva, jos kertoisitte, millaisilla välineillä kuvailette. Mikä tahansa järkkäri oikein käytettynä lienee iPhonea parempi, mutta mitkä ovat hyviä ja helposti lähestyttäviä? :) Kaikkia vanhempieni rahoja en kyllä halua ensimmäiseen harjoittelukameraani syytää.  Varmasti tonnin yli mennessä saa jo aikamoisia laitteita, mutta jos nyt pitäydytään sen alapuolella. Kiitos avusta jo etukäteen. Vinkkejä saa laittaa myös meilitse (siljamaar@gmail.com) tai Facebookissa.

Hyvää mieltä ja rentoa viikonloppua!