Turha nurkista

Voiko oikeasti olla niin, että taas löytyy kirpparikuormallinen lähtevää tavaraa?! Käsittämätöntä. Huudossa on mennyt valaisin, seinäkello, laatikoita ja koreja. Kamakasa on edelleen kukkuroillaan odottelemassa pöydän varaamista. En taatusti ole kantanut kotiin tuollaista määrää viime syksyn myyntikerran jälkeen. 

Ilmeisesti tähän raivausvimmaan vaikuttaa kevätauringon lisäksi menneen talven valtaisa perkuusirkus vanhemmilla. Tavara tuntuu kumman turhalta. Ja sitten taas toisaalta niin kauniilta ja tärkeältä. Ei ole paradoksia tuossa. Niinhän ne ovat viisaammat sanoneet, että kun turhan saa pois, jää tärkeimmille arvoisensa tila. Vähemmän on enemmän. Tätä ajatusta pyöritellen kävin eilen vaatehuoneen sisällön kimppuun. 

En omista kuin vajaan kolmasosan siitä vaatemäärästä, jonka äidiltä pakkasin keräykseen. Enhän kuulukaan "aika tavaran kaupihtee" -sukupolveen. Olen aina ollut suhteellisen hyvä tunnistamaan itselleni tarpeettoman ja luopumaan siitä. Jo tyhjät varastokopit sen todistavat. Kröhöm, ai ku mä oonkin hyvä. Kehumaan itseäni. ;) Tuossa sängyllä ovat vaatekasan alla hämäyksenä ne mun kuuluisat "pari" tyynyä. ;) Mietinkin jo, että voisin hienosti osallistua kuuluisaan 33:n vaatteen haasteeseen, sillä omistan nykyään vain suunnilleen sen määrän. No ehkä 60. ;) Mutta niinpä vain karsiutui niistäkin 15 vaatekappaletta kiertoon.

Tuo raukka (yllä) piti kirjaimellisesti raahata piilostaan 

arvioitavaksi. Pelottavaa toki olla karsintauhan alla. ;) 

Lattiaa pitkin paikalle hilattu rukka sai onnekseen jäädä. Pitäähän sitä yksi bilemekko olla. Vaikka vaatehuonetta läpi käydessä tulin tietoiseksi myös muutamista akuuteista puutteista etenevää kevättä ajatellen, kokeiltuani illalla 30 vaatetta en taida ihan heti lähteä tekemään täydennysostoksia. Voitto tämäkin. :)

Kunhan turhasta tavarasta pääsee, olisi edessä vaihteeksi remonttitarpeen kartoitus. Tai no, mikä kartoitus, kyllähän selvää on muun muassa, että tuon koukerotapetin tilalle tulee kalkkimaali, kylppäri täytyy vihdoin värittää valmiiksi ja ikkunaremontin myötä smyygit saanevat uuden sävyn. Patteritkin olisi kiva maalata. Tai siis ei ole kivaa hommaa se, mutta tehtävä silti. 

Vaivalla asennettuja valaisimia lähtee ja seinät vaihtavat pintaa. Reikiä tehdään ja kohta taas paklataan. Muutoshaluisen neidon reippaan remppareiskan lohdutukseksi: Ei, et tehnyt turhaa työtä. Voih, mä vain olen tämmöinen. ;D 

Että siinäpä juhlavaksi lopuksi kaiken omakehun jälkeen tämä ekologisuuden riemuvoitto. :/ Jipii... Lähdenpä tästä hakemaan postista uutta valaisinta. Harkittua helmeä. Perustelu hyväksytty? ;)