Airin onnenpäivä

Tykkäisiköhän Airi tuosta Tallinnasta tuodusta tupsusta villatakkinsa piristyksenä? En oo vielä uskaltanut kysyä, sen verran oikukas rouva mulla tässä koodia ottaa vastaan. ;) Neuloin ensimmäisenä Mummokerho-työnäni tietokoneelleni lämpöisen, hieman fiinimmän villatakin matkoja varten. Noin niin kuin sen tylsän, virallisen suojapussin päälle. Ja kyllä se tykkää. Siis ainakin ilman tupsua. Kuten huomaatte, Airi ei suostunut poistumaan pussistaan kuvaamisen aikana lainkaan, niin oli kivaa.

Mun käsialani ei näin uusaloittelijana ole vielä kovin tasainen, mutta eipä tuo nyt haittaa niin kauan kuin ei tarvitse toisille tehdä. Heitin hieman hopealankaa oikeisiin kerroksiin, ja aika kivalta näyttää, eikös? Mullahan ei todellakaan kestänyt tämän ensimmäisen työn kanssa kuin noin neljä kuukautta. ;D Sen siitä saa, kun neuloo ainoastaan kerhossa, ja sielläkin väsää ainakin pari kertaa jotain aivan muuta projektia, jolla ei ole neulomisen kanssa mitään tekemistä. Ja viehän se viinilasin kahvikupin nostelukin aikaa, herttinen sentään.
 

Äidin tavaroita siivoillessa osui käsiin laatikollinen omia ja siskon vanhoja barbeja. Päättömätkin oli säilytetty. Kaikessa yhteisymmärryksessä itseni kanssa (sisko ei noista perusta) heitin barbit mäjelle ja otin mukaani vain niiden über-tyylikkäät kengät. Toistaiseksi ne majailevat puuhelmilaatikossa.

Jokohan sitä uskaltautuisi neulomaan sukat, ja oikein niin kuin ohjeella? Toistaiseksi mututuntuma on ollut näissä mun puikkohommissa se lähin ystävä. :)