Samppanjaa ja sukkahousuja

Terveisiä elämästä! Jopas on ollut kuumeisella juokseva viikko. Päätin, että tämä päälle jämähtänyt, normaalia korkeampi lämpötila ei häiritse mun elämääni tällä viikolla. Lääkärillä ja esimiehellä saattaisi olla asiaan sanottavaa, mutta mä vedin rankat työpäivät puolivaloilla ja Burana C:llä (kiitos ihanalle Pirjolle pillerivinkistä, tuo C-boost selvästi toimii). Vaikka pää on pumpulia, nyt ei ole mahdollisuutta jäädä makaamaan, kun koesuma puskee päälle. Kaksi viikkoa eteenpäin tämä tyttö tekee, pitää ja korjaa kokeita. Onneksi joululomaa on kaksi ja puoli viikkoa. Palkinto siis odottaa. Enkä millään jaksa uskoa, että viitsin viettää lomaa sairastaen, sen verran sitä on nyt harrastettu.

Tuli siis tällä viikolla iltaisin jopa tavattua ystäviä. Pitkästä aikaa, kun oon viime viikkoina lähes täysin linnoittautunut tautini kanssa kotiin. Pakolliset kirpparihiipparoinnit on hoidettu, samoin työ silloin, kun ei ole ollut pakko jäädä sänkyyn. Nyt löysin itseni jopa uuden blogiystävän luota mummoilemasta (käsite sisältää mm. neulomista, vaivojen päivittelyä, teetä, kahvia ja vehnästä - naurua unohtamatta). Eilen taas huitelin suoraan töistä - kampaajan kautta - suurin piirtein planeetan hauskimman Hannan kanssa samppanjakurssille ja siitä vielä hämärille sukkahoususynttäreille. Jee, ihmisiä!

Olimme Työväenopiston Juhlavat samppanjat -illassa sijaistamassa kahta ystävää, jotka olivat päässeet tälle supersuositulle kurssille, mutta eivät kumpikaan voineet lopulta osallistua. Päätimme hoitaa homman tyylillä kotiin ja leikkiä hetken todellisia asiantuntijoita. ;D Yeah, right! Meni mulla ainakin aika hösseliksi koko homma. Kyllä mä hyvin mielelläni käyn ystävän miehen osakkuus-viinikellarissa maistelemassa vuosikertasamppanjoja, ei siinä mitään. En vain siitä maistelusta vieläkään hirveästi ymmärrä, eikä tämä kurssi valottanut sitä puolta lainkaan.

Niin mielenkiintoinen kuin aihe olikin, kurssin tiedollinen anti oli jopa mulle aika tuttua, vaikka kurssivaatimuksissa suositeltiin aiempien viinikurssien käymistä ennen tätä. Ilmeisesti Otto ja vierailu Codorníun kuohuviinitilalla ovat minuun jotain istuttaneet, kun uutta oli oikeastaan ainoastaan Champagnen maakunnan kartta... Samppanjan perinteinen valmistusmenetelmä ei ollutkaan unohtunut mielestä, kun se vuosia sitten syvällä maanalaisissa viinikellareissa mulle selitettiin.

Itse maistelu sitten... En tunnista niitä makuja, joita asiantuntijat kutsuvat milloin miksikin. Nahkainen, tamminen, viipyvä, notkea, mitä näitä nyt on. Mutta vaikka olen viehtynyt kuivan cavan makuun, kyllä mulle samppanjakin maistuu. Valitsimme mielestämme parhaat viinit sokkomaistelussa, ja yritimme arvailla, mitä lasit sisälsivät. Huono oli mun menestys, en edes sitä yhtä kuohuviiniä joukosta tunnistanut. Mutta eipä moni muukaan. Kyseinen viini on kuulemma huijannut eksperttejäkin.

Huomaa asiantuntijan keskittynyt ilme. Otsaryppy on ilmeisen vakuuttava.

Kun laseissa oli enää tilkat jäljellä, pienen, mutta asiantuntevan viinitiimimme tilastonero pääsi vauhtiin. Tarkat olivat laskelmat. Tällä kertaa mielenkiinto kohdistui siihen, kummalla meistä oli kalliimpi maku. ;) No mulla.

Kun samppanja oli nautittu ja lasit tiskattu, jatkoimme matkaa kahden kaverimme hämärille sukkahoususynttäreille. Yllättäen viinikurssilla oli vielä kolmaskin samoihin juhliin tulossa oleva. Ja millaiset kemut ne olivatkaan. Teemana siis sukkahousut ja niiden moninaiset käyttötavat. Ohjelmanumerot olivat hyvin kilpailuhenkisiä: tietokilpailu, paras sukkisasu, paras niksi, nopein silmäpako ja paras sukkisposeeraus. Hauskaa oli, sillä niin tarpeelliset kuin sukkahousut ovatkin, kyllähän niiden hauskuusarvo on uusia käyttötapoja ajatellen aivan omaa luokkaansa.

Tulin juhliin sukkahousut päässä.

Neitsytmatka samppanjakurssille johti sukkahousuhämärän kautta myös ensikosketukseen yökerho Stadin Tähden kanssa Vallilassa. Kiitos elämyksestä. Risteilytunnelmaa löytyy lähempää kuin olin arvannutkaan. ;) Onnea vielä synttärisankareille, ja kiitos juhlista.

Jaksaisikohan tästä vielä ryhdistäytyä TOKYOn joulumyyjäisiin Arabiaan? Kun katselee kodin kaaosta ja miettii väistämätöntä siivouspakkoa, oven avaaminen ulkomaailmaan kyllä kiehtoo kummasti. ;)