Tuulista aamukahvia sängyssä

Hui, huomenta! Kylläpä tuuli tänä aamuna räimii hetkittäin täällä Helsingissäkin kunnolla viuhuen. Ikkunan ulkopuolella vaakavaijereissa olevat liikennemerkit heittävät melkein volttia. Meinasin lähteä käymään kirpputorilla viemässä vielä muutaman tavaran, mutta pitänee odotella hieman ja harkita vielä. Onneksi flunssa on edennyt kurkkukivun kautta nuhaan, ja nyt nielua enää kutittelee. Antakaa tulla vaikka täyslaidallinen niistämistä ja makuaistittomuutta, mutta kurkkukipu on minusta aivan kamalaa. Sitä en meinaa kestää. Mutta nyt on kaikki hyvin. Lämpöä piisaa, mutta sehän on mulla aivan normaalia näin talvisin... :/

Blogirukkakin kärsii tästä mun taudista, jäi parka viikolla melkein heitteille. Kyllä mä tätä murustani mietin paljonkin, mutta turha kai väkisin vääntää, jos ainoana toiveena kotiin tultua on päästä nukkumaan. On myös ollut menoa viikolla, kun on pitänyt hoitaa kaukana Mellunmäessä olevaa kirpputoripöytää, hinnoitella uutta tavaraa ja raahata sitä kassi kerrallaan myyntiin. Matka kolme varttia per suunta. 

Torstaina olimme kaverin kanssa Kannelmäessä Vero Modan asiakasillassa. Taivastelin kiittämättömyyttäni, kun hinnoittelin lahjakassin sisältöä kirpputorille saman tien. ;D Mutta parempihan ne meikit, korut ja sen sellaiset on myydä heti, kun ovat muoveissa ja koskemattomina. Kun en kuitenkaan niitä tule käyttämään. Muistattehan eilisestä, nirso mikä nirso. Ei lahjoja tuolle lapselle!

Terveisiä muuten sängystä. Näin valoisana aamuna voin esitellä lähemmin sängynpäädyn, jota varten ystävä pelasti mulle talonsa roskalavalta kaksi vanhaa kaapinovea. Maalasin ovet ajan tuomine kupruineen päivineen kiiltävällä mustalla. Hain Kasvihuoneilmiöstä nätit helat, jotka suhautin hopealla. Syntiäkin painavammat ovet pultattiin seinään järeällä määrällä rautaa, ja siinähän ovat. Hui, muisto siitä elämää paksummasta poranterästä rouhimassa seinää värisyttää vieläkin. (Ilmeisesti siis onni, etten ollut paikalla, kun keittiön seinä kaadettiin.)

Sänkyjä tavataan näillä foorumeilla kuvata kutsuvina ja muhkeasti pedattuina. Tässä hieno esimerkki jostain aivan muusta. ;) Yksinkertainen petaus ja taatusti mankeloimattomat lakanat. Ne tuhat sisustustyynyä sängyltä on kasattu reunaan, ja päiväpeitto on heitetty niiden päälle, vain puoliksi pois sängyltä. Siitä koko komeus sitten kiepautetaan aamulla takaisin paikoilleen, kun unityyny ja -peitto on pelastettu arkkuun muhkuroittamasta päivälookia. Ni. Mitä sitä turhia aloittaa petausta aatamista silloin, kun itsekseen nukkuu. Näppärän neidon niksi numero neljätuhattayksi.

Aika koruton muuten tuo sängyn päätyseinä, vaikka Taika-maalilla onkin kimallutettu. Toisaalta nuo kattokummitukset välkkyilevät sängyn yllä, joten ei oikein tunnu olevan mieltä laittaa seinälle mitään suurta. Mutta ajatus kehittyy. Ehkä kahden vuoden päästä nähdään muutos. ;)

Jospa vielä muki kahvia, ja sitten laittamaan muutama hintalappu. Jos muuten haluatte viikkokirpparilta mukavaa tuottoa pienellä hävikillä ja edullisella pöytävuokralla, suosittelen lämpimästi Mellukirppistä Mellunmäen metroaseman lähellä. Homma toimii, ja henkilökunta on mitä mukavinta.