Ei siinä mitään, että eilen satoi. Tykkään ropinasta ja kumppareista. Olo vain oli aivan kamala. Väsyä ja innon puutetta olin vaikertanut jo päiviä. Nyt kylmä väristytti, jokainen kovempi ääni särähti korvaan, enkä millään meinannut jaksaa lapsosten eläväisyyttä. Työkaveri katsoi kerran päin ja tuli halaamaan. Näistä sen tietää. Että on aika vetää peitto korviin pariksi päiväksi ja nukkua kuume pois.
Joskus luovuttaminen on se juttu. Nukuin hieman katkonaiset, mutta pitkät unet. Kun heräsin, ulkona paistoi aurinko. Teki heti mieli tarttua kameraan. Kyllä minä tästä, pian taas jo värikuvina. :)
Toivottavasti olo alkaa pian helpottamaan <3
VastaaPoistaIhana, ihana kuva susta tuossa sivupalkissa. Ja toi sisustusriemastelee sana :D
Kiitos, kiitos Lauranen. :) Vähän piristystä tähän päivään.
PoistaMulla noita omia sanoja riittää, ihan kokonaankin itse keksittyjä. Auts. Substantiivit ja adjektiivit ovat niissä kyllä verbejä yleisempiä. Hassu lapsi. :D
Kyllä tää olo tästä. Huominen vielä sohvalla, niin luulis lämmön häipyvän.
:)
PoistaHaa. Sun pitäis niin puhua Jannen kanssa tästä. Se käytää niin kummallisia sanoja joskus, etten ymmärrä. Vielä väittää niitä oikeiksi. Yleinen naurunaihe tässä osoitteessa ;)
Mukavan lokoista huomista ja perjantaina sit täydessä iskussa!
Jess, meitä on siis muitakin "ihan oikeiden sanojen" mestareita. On se kumma, miten kaikki ei ymmärrä... :D
PoistaKiitti, otan rennosti, niin viikonloppua ei enää tartte potea. :)