perjantai 13. marraskuuta 2015

Vain hyvikset lähettävät mustajuurta






Mitä tapahtuu, kun kourallinen ruuasta ja viinistä innostuneita ja siitä kirjoittavia ihmisiä 
kutsutaan viini-iltaan, ja mukaan pääsee vahingossa livahtamaan myös yksi sisustusbloggaaja?

 







No, sisustusbloggaaja tietysti innostuu kauniista kattauksesta ja päätyy kuvaamaan annosten sijaan himoissaan ruokasalin tuolien puuta. Heippa hei, minä se täällä. Pullojen kuvaaminen onkin sitten sisustusihmiselle haastavampaa. Viini-illassa epätarkoista kuvista voi toki syyttää ainoastaan, niin no, kameraa.






Viinimaan ystävällisestä kutsusta pääsin viime viikolla maistelemaan Larochen viinejä ja Pekka Terävän valmistamaa menua Olo-ravintolan Creative Kitcheniin. Ammattikuvaajan ohella jokainen vieras kaivoi kassistaan järkkärin tai taskustaan puhelimen ja ahdisteli parhaansa mukaan kameralla seitsemän ruokalajin illallista taiteilevaa huippukokkia. Pisteet Pekalle - hän näytteli hienosti henkilöä, joka ei ole moksiskaan kymmenestä silmäparista, jotka seuraavat hänen jokaista pinsetin heilautustaan linssin läpi.







































Ruoka oli ihanaa. Aterian kantavana ajatuksena oli tarjota perinteisten kotiruokien ainekset hieman totutusta poikkeavassa muodossa. Tarjolla oli Pekan versiot vorschmackista, lohilaatikosta ja uuniomenista, ja lisäksi saimme ainakin mustajuurta juustoisella valkokastikkeella, possua, sieniä ja juureksia sekä grillattua maa-artisokkaa, rapeaa ohraa ja Kitkan muikun mätiä. Jos jokin tuolla listallani meni väärin, ei se mitään. Pääasia, että kaikki oli superhyvää. Kupit lähes nuoltiin. Ja kyllä, Larochen viiniasiantuntija Thibault de Lartigue oli valinnut varsin mainioita chablis'ta täydentämään makuja. 

Homma meni näin: Seurasimme terävinä haha, sori Pekkaa ja kuvasimme, kun hän valmisti yhden ruokalajin kerrallaan. Sen jälkeen kuuntelimme haarukat jo valmiina, kun Thibault kertoi ruualle valitun viinin ominaisuuksista. Lopuksi nautimme annoksen kyytipoikineen. Ja ei kun sama uusiksi vielä kuusi kertaa. Juomaa ei maisteltu pikkusormi pystyssä, ja kaltaiseni viiniamatöörikin sopi joukkoon. Aika meni tuosta noin vain, ja jotenkin porukkaa nauratti suht paljon siinä keskustelun lomassa. Ei ollut sattunut tosikkoja mukaan, ja onneksi ihan kaikkia juttuja ei käännetty ranskalaiselle.












Kyllä oli Pekalla kiitollinen yleisö. Kaikki kupit syötiin tyhjiksi, mitä nyt itse pääruokaa taisi hieman jäädä niiden viiden alkuruuan jälkeen. Pekka istahti töidensä päälle juttelemaan pöytään, ja #kokkibändäri t Nata ja Alisa saivat asiaankuuluvasti ikuistettua itsensä idolinsa seurassa. Olipa raukea ja pullea olo kävellessäni bändäreiden kanssa asemalle.
 





Eilen kotiin tultuani soi ovikello. Viime aikoina oven avaaminen on ollut hieman jännittävää, mutta uskaltauduin, ja kyllä kannatti. Pekkahan se oli lähettänyt viinimaalaisten kanssa samassa pussissa mustajuurta ja ohjeen viime viikolla syömäämme annokseen. Kiitokset vielä virkistävästä illasta Viinimaan väelle ja Ravintola Oloon!



torstai 12. marraskuuta 2015

Polterabend





Rakeiset puhelinkuvat puhukoot puolestaan. Lauantai oli ihana. Paitsi se puolituntinen, jonka vietin tuon mykän, pahaenteisen aurinkolasiheebon kanssa. Se tuli hakemaan mua kotoa mukanaan lappu, jossa sanoi ottavansa mut mukaansa. Melkein sain sen yhdessä kohtaa nauramaan, mutta yksinpuheluksi meni. Harmillisen ujo.
 




Drinkki sulhaselle. Ihan ite rakkaudella valmistin. 
Varmaan olisi rakastanut tätä kaikkine vihreine likööreineen. :D 







Mulle oli laitettu tyttöjen osakasviinikellariin drinkkibaari ja unelmalounas. Kaupungilla mua kiusattiin viemällä baariin laulamaan. Sain myös askarrella omat koristukseni. Menneet uroot käytiin läpi samalla sohvalla, jolla tapasin tulevan aviomieheni. Baarikierroksen kesken muistettiin käydä illallisella. Muuten, mistä lähtien fisu on ollut ruokajuoma? 

Stand up nauratti, ja ketterimmät jatkoivat puolen yön jälkeen vielä muuuutamalle skumpalle. Kumma kyllä niitä jupisten mukaan pakattuja bikineitä ei tarvittu lainkaan. Osasivat härnätä täydellisellä tavalla huonoa saunojaa. Sunnuntaina aamupäivällä meillä yöpyneistä ystävistä toinen herätti muut kysymällä, vieläkö me ehditään. No, ei onneksi myöhästytty brunssilta mun armaasta Ullanlinnastani kuin kymmenellä minuutilla. 



Vaikka itse sanonkin, selvitin päivän aikana aikas onnistuneesti kaikki päättelytehtäväni koskien tulevien ohjelmanumeroiden arvaamista. Ylpein olen saksaksi ratkotusta, hääaiheisesta ristikosta. Luojan kiitos arvasin pystyrivin sanan ennen kuin kielitaito loppui.

Kiitos armaat! Ootte hurmaavia ja hullun tärkeitä. Ei jäänyt mietityttämään muu kuin se, että mun mielestä me kyllä sovittiin vain yhteisestä lauantai-illallisesta...

 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Unohtuneita kuvia kotoa















Tänään #männäviikot -haasteessa ovat vuorossa julkaisematta jääneet kotikuvat. Taidan todellakin ottaa kotona kameran esiin vain suuren tarpeen vaatiessa, sillä ainoastaan muutama kuva on jäänyt lojumaan kansioihin. Mikä mistäkin syystä, yleensä jostain valokuvausteknisestä. Kuitenkin tämä on mielestäni aika kiva kokoelma. Kuvista huomaa hyvin, miten sisustus on muuttunut puolen vuoden aikana. Muuton tuomien uudelleenjärjestelyjen seurauksena vaihtuivat matot, tv-kaluste ja sohva. Olohuoneen vanha tuoli muutti makuuhuoneeseen uuden tieltä. Vanhaa keittiötä en suostu enää tässä esittelemään, vaikka sekin on haasteen aikarajan sisällä muuttunut pinnoiltaan aivan toiseksi. 
 








Aika paljon on tullut kuvattua perjantaikukkia. Etteivät vain olisi tärkeitä mulle. Kun on tätä kaiken elävän tappavaa sorttia, hankkii mieluummin leikkokukkia kuin rahapuita. Kiitos suuresta luottamuksen osoituksesta ihanalle Viljalle, joka toi taannoin tuliaiseksi ruukkukasvin. ♥  Teen parhaani.


















Mun tyttökylppärini on aivan ihana, mutta kokonsa ja valaistuksensa vuoksi mulle yhtä horroria kuvaustilanteissa. Ehkä yritän vielä talven aikana tehdä siellä jonkin taikatempun, kesän valokaan kun ei auta tuollaisessa pikkuruisessa kopissa yhtään.


 


 








Alimmassa, Lyden ottamassa kuvassa näkyvät jo uusi sohva ja löhötilan yhteen sitova, suuri mattokin. Ne ansainnevat virallisen esittelyn tässä joku kerta. 

Oletteko napanneet kopin haasteestani, jossa menneen puolen vuoden aikana julkaisematta unohtuneet tarinat ja kuvat pääsevät päärooliin? Linkatkaa ihmeessä tuohon alle postauksenne. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Tänään heitän haasteen oikein nimellä blogeihin Projekti Verkaranta, Nuapurissa, Cirkus ja Vaaleanpunaisessa hirsitalossa. Ottakaahan koppi, jos rästejä on kertynyt. Iloista iltaa! Huomenna on jo torstai toivoa täynnä.



tiistai 10. marraskuuta 2015

Viimeiset Lissabonin-tuliaiset





























Tässä osoitteessa on näköjään hyvinkin selkeä tarve Männäviikoille. Löysin nämä otokset luonnoksista, ja olkoon tämä nyt se kuuluisa sateinen päivä, jona saatte tekin vihdoin nauttia näistä viimeisistä Lissabonin ja Cascaisin kuvatunnelmista. Valoa marraskuuhunne! Kylläpä tulikin juuri iso ikävä kesää.

Seuraavaksi keräilen haasteen nimissä koneen kuvatulvasta julkaisemattomia, sisustusaiheisia kuvia, mutta taitaa vielä ainakin yksi #männäviikot -juttu olla tulossa myös kesän Suomi-menoilla kuvitettuna. Kestättekö? Haastan tällä kertaa mukaan naiset blogeista Designed by SM, Beauty of Life ja Pastellimaja. Ei teillä sattuisi olemaan arkistoissanne puolen vuoden ajalta kuva- ja juttumateriaalia, joka on kadonnut albumeihin tai tekstiluonnosten poimuihin matkalla blogiin?

Kivaa loppupäivää! Mä uppoudun muistelemaan lauantaisia polttareitani ja selaamaan kuvista mahdollisesti julkaisukelpoiset. Voi osoittautua turhaksi tehtäväksi, mutta pitäkää silti peukkuja. Tai siis pitäkää, mikäli haluatte nähdä mun irvistyksiäni. ;)