Viikonloppuaamuja

Jospa ei puhuta tästä aamusta. Tai no. Oli ihanaa nukkua ekana virallisena lomapäivänä kahteentoista, mutta ensimmäiset pusuajatukset vaihtuivat aika nopeasti itkutihruun. Jo ennen kahvia iski loman alkuun olennaisesti kuuluva kesähaikeus, ja mieleen tuli yksi maailman kauneimmista lauluista. Äiti ja isä lauloivat sitä paljon, kun olimme lapsia, ja siitähän se itku tietysti tuli. Googlaamalla ei tämä nykynuori kappaleen sanoja löytänyt, sen sijaan paljon muistokirjoitusvärssyjä. No niinpä niin. Oskar Merikanto on näköjään joskus ensirivin nimistä laulua laulanut. Olet onnekas, jos tunnet sävelen. Se on äärettömän kaunis.

Aamun tuuli purtta vie

meren ulapalle.

Sieltä sitten kulkee tie

kauas maailmalle.

Suurten valtamerten taa

kohti päivän rantaa.

Sadun suurta valkamaa

joka suojan antaa.

Siellä palmut huminoi

ilmain ääret laulaa.

Satakielten soitot soi

kukka kukkaa kaulaa.

Oi jos tuulet kuljettais

minne toiveet johtaa.

Siellä satu siivet sais

missä onni kohtaa.

Tämän verran muistin, tai kuvittelen muistavani. Lapsenahan aika usein kuulee, mitä haluaa, joten korjattavaa saattaa olla. :)

Mutta jos siis kuitenkin puhutaan muista aamuista. Ja aamiaisista. 

Minä ja varsinkin naapuri olemme jälleen aktivoituneet kokeilemaan viikonloppuisin tykönämme hyvältä kuulostavia reseptejä. Luonnollisesti olemme kutsuneet toisiamme makutuomareiksi näille aamiaisherkuille. Kuka sitä nyt vain itselleen viitsisi väsäillä. Ja kuinka raskasta ja harmittavaa onkaan saada kutsu aamiaispöytään naapurirappuun. ;D

Hartaudella ja rakkaudella tehty latte kuuluu tietysti aina asiaan, samoin yleensä jonkin sortin terveyssmoothie. Marjapommi. Siihen sitten rinnalle, monien kertojen ähkyvaarasta päätellen lähes jo brunssihengessä, olemme viime viikkoina tehneet seuraavia juttuja. Ekoissa kuvissa on naapurin ihana Kiitos hyvää -blogin ohjeella (alkuperäinen ohje: My New Roots) leipoma gluteeniton siemenleipä. Huikean hyvää! Suunnilleen pelkkää siementä ja pähkinää - tavaraa, jota syödessään voi huvitella ajatuksella siitä, miten terve elämä hujahtaa hetkessä välillä miten sattuu syövään pakanaan. ;)

Ugh. iPhone-laatu on tältä kerralta puhunut. ;)

Lauantai-iltana erotessamme uhosin laittavani aamuksi kuohuviiniaamiaisen (sillä jääkaapistani ei juuri mitään muuta löytynyt), mutta ihanan vierailevan tähtösen ehdittyä aamulla lähteä naapurista ennen kuin allekirjoittanut laiskiainen heräsi, jäi skumppa mulla ja naapurilla nauttimatta. Aika sillekin toki tulee, ei huolta. Sattoi vain nyt illanvirkkuus hieman painaa. ;)

Suhteellisen jännää, mitä voi ihmisen hyvin tyhjästä jääkaapista taikoa. Mä tein näitä. 

Voideltuja silikonivuokia, luomukananmuna per kuppi, ruususuolaa ja mustapippuria sekä kotimaista paprikaa ja hyvää kinkkua pienenä silppuna. Ai niin, olihan mulla hieman vuohenjuustoakin. Kaadoin munat kuppeihin rakennetta rikkomatta. Täytteet olisi ehkä voinut laittaa vuoan pohjalle, mutta laitoin päälle, ja toimi niinkin. Uuniin. En katsellut ohjeita, mutta asteita laitoin 175, ja puolisen tuntia meni. Olen kerran saanut tällaisia erään ihanaisen herkkubrunssilla Vaasassa, ja jostain aamupörröisen pään uumenista ajatuksen aamulla löysin. Vaikkei kaapissa oikein mitään ollutkaan, olipa kuitenkin tarpeeksi.

Hih, aamujuttuja kello kolmelta iltapäivällä. Taidan todellakin olla vapaalla. :D 

Jospa silti vielä toinen kuppi aamukahvia. Iloa päivään!