Tapahtuipa juhannuksena Riiassa

Varoituksen sananen: Muutama reissukuva tulossa taas. ;)

Vietimme juhannusaaton ja -päivän Latviassa. Juhannuspäivä kului lähes kokonaan Jūrmalassa. Aaton katselimme Riian menoa, mutta sateinen sää jarrutteli nähtävyyksien ihastelua. Kaatosade ajoi naisporukkamme kauppakeskukseen useammaksi tunniksi, ja siinä samalla menivät kattoterassisuunnitelmat, joihin matkaoppaassa kannustettiin. Onneksi aurinko innostui sentään pariin otteeseen hetkeksi mukaan menoon, että pääsimme ihailemaan kaupunkia myös ikkunoiden ulkopuolelle.

Kahvilan ikkunalaudalta voi napata luettavaa croissantin ja aamulatten kaveriksi. 

Iloksemme paikallisissa viinikaupoissa saa halutessaan myös nauttia lasillisen tai pullollisen. 
Tällä kertaa kohotimme maljat juhannukselle.

Muut naiset täydensivät sadepäivänä puvustoaan, mutta itselläni ostokset rajoittuivat Latvian ylpeyden, Mádaran, luomuhoitoaineeseen. Otin kyllä paluumatkalla lentokentällä muita hieman kiinni. ;) Unikkokimppu mun oli kuitenkin saatava. Vuokrasimme kauniin asunnon oleskelumme ajaksi, joten pitihän "kotona" sentään maljakko täyttää. :) Harmi, että asunto oli sisustettu vähemmän silmää hivelevästi, ettekä sen vuoksi näe niitä kauniita kattoparruja, korkeita huoneita ja suuria ullakkokerroksen ikkunoita. Mutta tilaa oli reippaasti, ja sängytkin olivat oikein kelvolliset.

Viimeiselle illalle olimme varanneet pöydän paljon kehutusta slow food -ravintola Vincentsistä ajatuksella "Suomessa ei ikinä tulisi mentyä noin hienoon paikkaan". Ravintola lunastikin suurimmalta osin odotuksemme. Kauniit ja herkulliset alku- ja jälkiruoat ovat tämän muun muassa molekyyligastronomiaan hurahtaneen lähiruokaravintolan parasta osaamista. Kolmen ruokalajin aterian aikana pöytään kannettiin talon leipävalikoiman lisäksi kolme keittiön tervehdystä, ja kotiinviemisiksi jokainen sai vielä pienen herkkurasian. Sisustuskuvat jäivät ottamatta, mutta niitä voi halutessaan kurkkia ravintolan nettisivuilta.

Haukipulla. Tonnikalatartar. Avokado-cannellonit raputäytteellä. Nam.

Alku- ja pääruokien välissä suuta neutraloivat hiilihappojäässä tekaistut mansikka-raparperisorbetit.

Muut söivät risottoa luuytimen kera, itse maistoin strutsia.

Jälkkärinä oli muun muassa tätä tiramisua. Lehtikultaa ei annoksissa säästelty.

Loppuun vielä kuvia kaupungin huikeasta arkkitehtuurista. Näiden toinen toistaan kauniimpien vanhojen talojen jono vain jatkui ja jatkui kilometrikaupalla joka suuntaan. Huokasimme useamman kerran toivoessamme, että Helsingissäkin olisi enemmän tätä. Pidän peukkuja sen puolesta, että latvialaiset korjaisivat ränsistyneen uuteen loistoonsa, eivätkä purkaisi vanhaa kauneutta pois, kuten valitettavan monesti näkee tapahtuvan.

Riian-matkaajan kannattaa käydä myös torilla, joka sijaitsee rautatieaseman vieressä olevissa vanhoissa zeppeliinihalleissa ja niiden ympärillä. Mikä ihmisvilinä, ja mitä kaikkea sieltä saakaan. Paitsi kuvia. Niitä en uskaltanut ottaa luettuani matkaoppaasta tarpeeksi pelotteluja kuvaajille kiukustuvista torimyyjistä. Mutta kyseessä on todellakin näkemisen arvoinen paikka, pelkästään jo upeiden vihannes- ja kukkakojujen vuoksi. Kihisin ja sihisin, kun en voinut kuvata. Ensi kerralla otan kyllä mukaan jonkun 007-salakameran. ;)

Menkää Riikaan, jos ette ole käyneet. Ja menkää, vaikka olisittekin jo olleet. Kertakaikkisen ihana paikka.

Jo pieni maisemanvaihdos lataa mieltä kummasti. Reissusta palasi hymyilevä ja hyvinvoiva porukka. Minä vaihdoin arjen aikana kassiin uudet tavarat ja suuntasin viikonlopuksi Lauran Tyynelään. Mutta siitä ensi kerralla. :)