Maistraattireissulla

Melkein kuulen hääkellojen soivan. Äh, my bad, sielunkellot ne taitavat edelleen olla. :/ Sitä haettiin maistraatista vain virkatodistusta perunkirjoitukseen ja vakuutusyhtiölle. Ja itkuhan siitä taas tuli, kun paperissa luki lähisukulaisen kohdalla sana kuollut. Tihrua silmästä pyyhkiessäni päätin ilostuttaa mieltä käväisemällä vastikään Fredalle avatussa Papershopissa. Saaliina paperipalloja, -timantteja ja kaunista lahjapaperia. Näytän myöhemmin. Jossain yhteydessä. Pitää yrittää keksiä noille jotain fiksua käyttöä. Ei ole lastenjuhlia just näillä hetkillä suunnitteilla, mutta niin sitä vain kunnon äitiä leikittiin, kun oli just niin sopivan kauniita juttuja, joita oli muualla käydessään kaivannut. Kauppa oli kuin karkki, suosittelen visiittiä Viiskulman lähistöllä liikkuessa. 

Siitä sitten ajattelin kurvata Iso-Robaa pitkin murhetta lieventävän karkkikaupan kautta kotia kohti, mutta matkalla mut pysäytti Smyygi. Urbaanin perinnerakentamisen ja sisustamisen erikoistarvikeliike, kuten he itseään kuvailevat. Karkkikauppa tämäkin. Tuomas Vimma, tai siis herra Miettinen, kertoi tiskin takaa, että olivat muuttaneet ennen joulua Roballe suurempiin liiketiloihin. Kiinnostavaa katseltavaa riitti tapeteista ja laatoista kauniisiin hakaneuloihin, ja mukaan oli pakko ottaa alla olevien kuvien lintusen lisäksi vaaleat, nahkaiset vetimet. Katsotaan ajan kanssa, mitä niillä kiskotaan. Eihän sitä heti voi tietää. ;)

Kotona odotti paketti. Ai, miten jännää, vaikka taisin itse olla tilauksen tehnyt. Ne mut kampanneet tyynyliinat Tanskasta. Tulevaisuuden kuvissa nuo verhonnevat kolmea vanhempaa tyynyä, sillä uusia ei nyt todellakaan kaivattaisi tähän residenssiin. Kröhm.

Sitten vielä tuo uusi kämppikseni. ♥ Ai että meille tulee kivaa yhdessä.

Sirkku