Tahdon pyörällä mustikkaan

Eilen se sitten alkoi. Se työ. Oon meinannut eilen ja tänään tipahtaa uneen saman tien kotiin tullessani, sen verran tämä alku väsyttää. Ja eka oikea aamuherätys (6.00) on vasta huomenna! Tulossa on entistäkin reippaammin hommaa, joten tarpeeksi aikaisen nukkumaanmenon voisi opetella tänä vuonna vaikka ihan jo näin alkuvaiheessa lukuvuotta. Ja eilisen kaltaisia kotiintuloaikoja en sitten muuten ala itseltäni katsella. Tulin töistä iltakuudelta! Ehei, tuollainen ylisuorittaminen karsittakoon välittömästi! ;)

Tahdon mustikkaan. Sunnuntaina saaressa näytti siltä, että vielä ehtisi jostain saada piirakkamarjat. Ei toki haittaisi, vaikka niitä jäisi syksyn aamupirtelöihinkin. Toisaalta saaliin ei tarvitse olla niin kovin suuri. Tärkeämpää mulle on päästä sinne metsään hakemaan hyvää mieltä. Jos olet ihannytjustkohtapuoliin menossa, tulen ilolla mukaan.

Tästäpä mieleeni tulikin taas polkupyörän ostaminen, jota olen jälleen menestyksekkäästi lykännyt yli kesän. Ei kai silloin kukaan pyörällä aja... ;) Huomenna meinasin mennä pyöräasiaa toimittamaan. Sitten voisi ajella sinne metsään ja töihin ja kaupungille ja ties minne. Joku katala vei pyöräni Turussa kesällä 2005, enkä ole sen jälkeen polkenut kuin crosstraineria. Ties mitä tästä tulee. Elämä muuttuu varmaan täysin. ;D 

Kokeilin juhannuksen jälkeen Kokkolassa festaripyöräilyä (pyöräilylaji, jossa matkan kohteena ovat iloiset musiikkijuhlat, välineenä mahdollisimman kamala rämä ja mukana ihana ystävä sekä tarpeeksi urheilujuomaa), ja siitä kyllä tykkäsin valtavasti. Sama vapauden tunne on tavoitteena nytkin. Saisi lähteä töistäkin silloin kun on valmis eikä silloin kun bussi menee. Aina joudun juoksemaan pysäkille. 

Kyllä tästä hyvä syksy tulee. Ei ehdi ainakaan paheen tielle, sanoo lukujärjestyksen tuntimäärä. ;) Nyt naapurin kanssa lenkille. Otan varalta meille pakastepussit mukaan. Jos sais narrattua jo ilman pyörääkin muutaman mustikan. :)