Brunssilla ei kuvata. Brunssilla syödään. :D Oli kuitenkin pakko ottaa muutama kuva Käpylän oman Dylan Kottbyn musta-punaisista yksityiskohdista. Oranssiakin siellä on, esimerkiksi tuolit.
Fiilistelijä täällä jälleen hei. Brunssiajatuksen (breakfast + lunch = brunch) ytimenä ovat vatsantäytteen ohella sen ihanat ominaisuudet vaivattomuus ja kiireettömyys. Just mulle, laiskahkolle herkkusuulle sopivaa. Kotona ei tarvitse sunnuntaina laittaa aamiaista eikä lounasta (eikä yleensä sitten kyllä päivällistäkään). Saa mennä ystävien kanssa heräämään rauhassa pariksi tunniksi toisten kattamaan pöytään, jossa on tarjolla perusjuttujen rinnalla aina sitä ihanaa "ylimääräistä", mitä ei olisi kotona millään ainakaan täksi aamuksi jaksanut väsätä. Suurin vaiva on nousta sängystä ja hankkiutua johonkin kymmenistä keskipäivän herkkuja tarjoavista paikoista. Itse ravintolassa haasteita tuokin sitten lähinnä vain liiallisesta harkitsemattomuudesta seuraava ulosvyörytyskunto. Hevosta on kävelytetty monet kerrat ahnehtimisen vuoksi. ;D
Välihuomautus: Helsinkiläinen onnensilja täällä tajuaa toki, ettei brunsseja ole jokaisessa maamme sopessa tarjolla. Mutta mielestäni pitäisi kyllä olla, ihan joka paikkakunnalla! :)
Olemme järjestäneet myös kavereiden kanssa koti- ja puistobrunsseja. Aikamoinen rupeama, mutta voi että ne sitten ovatkin iloisia ja pitkään muisteltuja kokoontumisia. :) Syksy saa toivottavasti aktivoitumaan taas tuossakin suhteessa, vaikka tulihan kuluneena kesänä sentään kerran syötyä hieman tavallista parempaa pitkän kaavan aamiaista pihalla. Ai niin, ja toisen kerran naapurilla. Nam.
Yllä jälkkärit Dylanin malliin. Paikan (ketjun) parasta antia ovat monipuoliset, ruokaisat salaatit, joita on noutopöydässä tarjolla yli kymmentä sorttia.
Seuraavaksi toiveissa olisi Sandron hehkutettu brunssi Kalliossa. Näitähän mun kupuun mahtuu. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva saada postia. :)