Veriappelsiinin oveluudesta

On se epeli tuo herkullinen veriappelsiini. Pussista paljastuu suurimmaksi osaksi sisuksiltaan aivan tavallisen värisiä hedelmiä, mutta punaisten yksilöiden vinkeää väriä riittää lopulta kuitenkin koko mehuun. Tarvitsee vain sekoittaa.

Ostin tämän huipputeknisen puristimen Torin kautta, kun villiinnyimme viikonlopun aamumehuajatuksesta, mutta Juicy Salif vei juuri heränneiden spagettikäsien voimat nopeasti. Hauskaahan tällä uudella on tehdä kahdelle vitamiiniannokset, mutta isommalle porukalle saattaisi tulla näinkin vain sormustimelliset. Että tervetuloa vain kaverit brunssille sinne uuteen kotiin. Ostan tuoremehua. On se edelleen kovaa hommaa. Ja sotkuista nyt ainakin. Plus se hedelmävuoren raahaaminen! Mutta ei tässä kahdestaan kaupan mehuun olla palaamassa, tulos kun on ihan hirmuisen hyvää.

Tjaa, heräisiköhän tuo sankari tuossa kohta, meillä kun olisi appelsiineja jääkaapissa viilenemässä. Herkkuaamiaiseenhan kuuluu olennaisesti hyvä seura sitä valmistaessa. Tämä loman alkupuoli on kyllä ollut yhtä viikonloppuaamupalaa, kun takana on jo yksi hotelliyö, brunssi ja kaksi muuten vain kiireetöntä heräämistä pöydän ääressä. Nyt on siis taatusti treenattu röyh hyvin Tukholman-reissun aamupalapöytiä varten. ;)