Aivan kahvilla

Kai se alkaa olla terveen merkki, että kykenee edes jonkin sorttiseen aivotoimintaan. Viimeiset kolme päivää olen suurin piirtein vain nukkunut. Vielä on olo linnun annoksen syönninkin jälkeen ällö, ja pieni lämpö on on päällä, mutta päätä ei enää särje ja olo on pirteämpi. Hesarin luin, revin irti varsin mieltä ylentävän jutun, jossa neuvotaan, miten varautua fiksusti hyvissä ajoin omaan kuolemaansa, joka kuitenkin aina jotenkin yllättää, ja melkein tyhjensin matkalaukun. Kuten kuvista näkyy. Tämänpäiväistä huuhailuani taitaa silti kuvailla suht pätevästi tuo loman alun brunssikokemuksesta jäänyt kuitti. Että pienellä varauksella mun kanssa tänään, tyypit. Olipa muuten baarilla osuva nimi, sanoo asiakas, mutta tekee sen kaikella rakkaudella. :) 

Sohvan ovat vallanneet mun lukemisteni lisäksi loman kuitit, jotka voisi ihan vaikka tosi piankin käydä läpi. Vink. Ja hei, kirsikanoksat tulivat Söderin kojulta kotiin asti uuden emäntänsä paluukuntoon nähden hyvinkin ehjinä. Kukkia! ♡

Onneksi ostin laivatuliaiseni jo menomatkalla. Eipä olisi muuten mitään tuotukaan. 

Miosta löysin kolme tyynynpäällistä, yksi pinkki jo sohvalla. Älä sano mitään, Laura. ;)

Tämän keväisen kukkalähetyksen saattelemana toivotan onnellista tiistaita. 

Taidan alkaa harkita päiväunia. Onhan tää nyt kuitenkin raskasta, sohvalla pötköttely. Pus!