Tuliaisia Tukholmasta

Riemulla on hintansa, sanoi ystävä äsken, kun moikkasimme vain ovenraosta, ettei tauti tarttuisi. Täällä sitä siis maksellaan hintaa hienosta lomamatkasta naapurin pääkaupunkiin. Tukholma oli oma, kaunis itsensä. Ruotsinlaiva myös sama vanha. Siksi ensi kerralla kyllä taas lennetään. 

Ensimmäisenä päivänä kävin pakollista sisustuskauppalistaa läpi. Täytyyhän sitä, kun tuonne pääsee. Illalla uiskentelimme onnellisina hotellimme katolla span uima-altaassa, kuten Instagramista jo näkyikin. Kiitos hotellivinkistä, Homevialaura!

Toisena päivänä tutustuimme Fotografiskan Herb Ritts -näyttelyyn. Varsinkin nuo kuvat maailmantähdistä vuosien varrelta olivat kiinnostavia. Monet sieltä täältä tuttujakin.

Alimmaisen kuvan ostin mukaani julisteena. Uuteen kotiin.

Haa, tällä kertaa tuo Fotografiskan kahvilan tarjotin ei ollut tyhjä.

Loppupäivän kiertelimme hurmaavaa Södermalmia. Korkkasin myös perinteen tuo kukkia Tukholmasta ostamalla kirsikanoksia. Hyvin tulivat hytissä hammasmukissa.

Alimmaisissa, puhelimella näpätyissä kuvissa poseeraa allas, jossa nautimme Tukholman-illastamme. Aamulla molempia niiskutti ja karhisti kurkusta. Mutta paras oli vielä tulossa. Söin alkuillasta laivalla runsaasti katkarapuja sisältävän, kylmän annoksen. Toki nautin alkuruokapöydänkin herkkuja, mutta jotenkin mieleni tekee syyttää rapusia. Loppuilta kului nimittäin aktiivisesti yökkäillen. Mikään ei pysynyt sisällä ennen aamua, varsinkaan, kun puolilta öin alkoi maailmanlopun merenkäynti. En jaksanut miehen tavoin miettiä, kaatuuko laiva, sillä se oli totta vie sillä hetkellä pienimmästä päästä murheitani. Olo oli aivan hirveä. No, enpä taatusti ollut ainoa, joka vietti yön pää pytyssä, ilman ruokareaktiotakin.

Eilinen meni vielä lähes kirjaimellisesti pidätellen ruokaa sisällä, ja edelleen heikottaa. Kun tämä flunssakin nyt hyökkäsi molemmilla oikein toden teolla päälle, saa matkan antimista nauttia ihan koko rahalla. Selkä on jo ikävän kipeä makaamisesta, joten päätin särkylääkkeen voimin nousta hetkeksi istuvaan asentoon ja kirjoittaa tämän. Onneksi ei sentään enää yökötä. Mikähän herkkämaha musta muuten on tullut, kun tuntuu, että nykyään niin helposti oireilen? Vai oonko vain alkanut vetää puoleeni pahatapaisia mereneläviä?

No mut hei, terveiset reissusta! Jatkan täällä tehonesteytystä ja päiväunia. Jos kykenen, heitän väliin testiksi huomista työpäivää ajatellen pikaisen kauppareissun. Ensi kerralla tosiaan Tukholmaan lentokoneella. Paitsi että mites sitten käy sen juuri niin hienosti alkaneen kukkapuskaperinteeni?