Mustaa talouspaperia, très chic

Silja onnistuneiden valokuvien valtakunnasta hei. Ihan tässä vain tiistai-iltanne 

riemuksi riensin kertomaan, että ostin Pariisista talouspaperia. Mustaa! ★

Tuossapa ne, pienet tuliaiseni. Itseltä itselle, luonnollisesti. Muihin matkatuliaisiin en oikein uskokaan, koska kuka nyt mitään tarvitsee, ja jokaisella on se oma makunsa. Sama juttu siis kuin muidenkin lahjojen suhteen. Olen huono hankkimaan toisille mieleisiä, joten koska itselleni tarpeeton tavara saa ihokarvani pystyyn, päädyn yleensä antamaan muillekin esineiden sijaan lahjakortteja, herkkuja tai aineettomia paketteja. Ellei mulle siis anneta mukaan ostoslistaa, tuon kavereille reissusta kauniit suklaalevyt ja siinä se.

En voinut vastustaa noita Rifle Paperin vihkoja, vaikka mulla on jo varmaan loppuelämäni tarpeiksi tyhjiä kirjasia. Täytyy alkaa neuloa enemmän, sanoisivat mummokerhossa. Tulisi vihon tarve, kun laskee kerroksia ja piirtää kuvioita. Joo joo, ihan just kohta alan.

Viisi eurolla. Kultaiset turistikrääsä-Eiffelit päätyvät ensi jouluna kuuseen tai oksalle kimaltamaan. #olipakko Alennusteknisistä syistä myös ensi vuoden joulukortit on nyt hankittu. Siellä oli aivan upeita. Kaksi juttua Mercistä näittekin jo aiemmin. Muuten ostinkin perinteisten Sephoran ja Chanelin lisäksi oikeastaan vain syötävää. Kauniissa pakkauksissa tietenkin. Oikeastaan tarkoittaa, että ehkä kuitenkin myös nautimme seuraavan karkkipäivän herkut Miss Étoilen rusettikulhosta, ja ensi joulun enkelikellossa kilisevätkin yllättävät siivekkäät. 

Siis vain pari pientä tuliaista. Ei oikeastaan juuri mitään. Köh. No, ainakaan noissa ei voi olla mitään tarpeetonta tai turhaa. Ni.