Mummon perjantai-ilta

Rauhallinen ilta kutimen seurassa. Yritän väsätä läppärilleni, Airi-rouvalle, villapaitaa. Pikkuisen irtskoja kaveriksi. Ja lepoa. Lämpö vielä hieman polttelee silmien takana. Kone pyörittää edelleen kotikotoa tuomiani kankaita, joten pesulatunnelmaa on kuivuvan pyykin osalta luvassa ainakin vielä huomiseksi. 

En nyt esittele kuvissa, mutta edessäni lattialla komeilee Tuurin kyläkaupan Miljoonapilkki-muovikassi vuodelta 1999. Täynnä kankaita. Tullessani ennen hautajaisia käymään Helsingissä levahti pussillinen käsityövärkkejä rautatieasemalla maahan. Paperikassin sanka katkesi. En kerennyt kuin järkyttyä ja laskea tuhannet nyssäkkäni maahan, kun joku enkelinainen tuli ja ojensi mulle tuon muovipussin. Kiitin ihanaista ja itkin tietysti tuon kauniin teon herkistämänä koko kotimatkan.

Kultaiset ystävät ovat pitäneet musta hurjan hyvää huolta tälläkin viikolla. Koskettaa tosi paljon, että toiset näinä murheen hetkinä kutsuvat luokseen syömään, tulevat kauppakassin kanssa ovelle ja laittavat ruokaa tai hakevat mukaansa lounaalle. Mummokerhon kotoisasta kutimen kilinästä, herkuista ja vertaistuesta puhumattakaan. Eipähän ehdi ainakaan kuihtua. ;) Oon saanut jutella paljon, mikä on auttanut hirmuisesti. Muistelu ja viimeiaikaisten tapahtumien läpikäyminen ovat sitä parasta terapiaa. Kiitos teille kaikille apuanne tarjonneille. Sydämiä.

Apua, kadotin yhden jelly beanin! Yritin laittaa karkin suuhun, ja ehdin just koskettaa sitä kielellä. Iyy, jossain valkean sohvan uumenissa on tahmea, punainen papu! Yksihenkisen etsintäpartion ei auta kuin käydä reippaasti toimeen. :D Kivaa iltaa!

P.S. Kiitos Laura kaiken muun lisäksi noista sisustuslehdistä. Kyllä mummosen nyt kelpaa. :)