Merci, Paris

Mistäs niitä oikein saa, noita joka toisen turistin uusia onnen avaimia, omakuvatikkuja? Pariisin aktiivisesta katukepityksestä päätellen ihan joka kioskista. Anna mun kaikki kestää. Näyttipä jopa hurmaavan tyylikäs concept store Merci tarjoavan niitä. 

Ihana Merci. ♥ Kaikkeahan siellä oli, vaatteista korujen ja paperin kautta keittiötarvikkeisiin ja valaistukseen. Tarkoin valikoitu kolmen kerroksen kokoelma tavaraa, jonka esillepano on täysi kymppi. Kuten ensimmäisistä kuvista näette, ihan jo liikkeeseen saattelevan sisäpihan asetelmasta lähtien. Onneksi päädyimme paikalle vasta hämärän laskeuduttua. 

Ihastuin ikihyviksi korkean aulan kynttiläkruunuun. Voisikohan semmoisen saada kotiinsa? Jos siis, öö, sattuisi omistamaan asunnon, jossa huonekorkeus on kuusi metriä?

Maraisin alueella sijaitsevan Mercin kahvilassa voi tarvittaessa valita luettavaa muutamasta vaivaisesta hyllymetristä. Voih. Meillä oli kuitenkin hoppu muualle, joten päädyimme niin ikään tyylikkäästi stailatun kassikkoleipomo Paulin take away -kahviin ja pussilliseen herkullisia pikkupullia. Yksi jokaista, kiitos. Tuosta kuvan pussista taitaa kyllä olla jo syöty ainakin yksi pikkuinen. Ne jotenkin vain katosivat, kuin huomaamatta. Mystistä.

Ai ostinko jotain? Katsotaan, tuleeko tuosta kullanvärisestä pikku riipuksesta kaulakoru, ensi joulun kuusenkoriste vaiko molempia. Toistaiseksi se kimaltelee edesmenneessä jouluoksassa, nykyisessä talvirisussa. 

Kauniilla, kierrätyslasista tehdyllä sitruspuristimella olemme sen sijaan jo tehneet aamiaismehut. Suoraan siis sille tarkoitettuun käyttöön. Vaikka voisihan tuo olla vaikka ihan vain keittiön koristuskin. Kuin karkki.

Siirryn raskain mielin seuraamaan päivän kurjia terrorismiuutisia Pariisista. Voi ei. Eipä ole Mercikään kovin kaukana tapahtumapaikasta. Pitäkäähän huolta itsestänne ja rutistakaa vieruskaveria.