lauantai 9. elokuuta 2014

Tallinna-rakkaus syvenee vol. 2





Saatoin pari päivää sitten ohimennen hieman hehkutella Tallinnaa. ;) Vieläkään en saanut tarpeekseni siitä touhusta, joten tulossa on yhtä hurja määrä kuvia mun ja Päivin toisestakin Tallinna-päivästä. Jos mahdollista, vieläkin paremmasta kuin ensimmäinen. Vitsit, että meillä on lähellä mahtava paikka! Meinaan usein tikahtua onneeni siitä, että kaksi mun huipputyylikästä lempikaupunkiani sijaitsevat näin vieressä. Toinen on se länsinaapurin T:llä alkava pääkaupunki, josta on myöskin edelleen näkemättä aivan liian paljon.




Kulttuurikattilan taidekeskus näytti olevan kiinni.

Koska suunnitelmissamme oli käydä Virolaisen muotoilun talossa, Eesti Disaini Majassa, päätimme lähteä heti yöpaikasta päästyämme Kalamajan suuntaan aamiaisen kiilto silmissä. Vastaan ei tullut matkalla mitään kehuttavaa. Siinä meinasi jo usko loppua ja tyttökaksikko päätyä leipomoon vetämään pullaa, mutta onneksi maltoimme odottaa. Eesti Disaini Majan talossa saimme täydellisen aamupalan. Kiitos Klaus Kohvik! Vastapuristettua appelsiinimehua, täydellinen latte ja just hyvä English breakfast. Eipä olisi tyttö muuta voinut sillä hetkellä toivoa. Esillepanosta ja tarjoilustakaan ei voinut löytää harmin paikkaa. ;)






Seuraavat kuvat ovat Eesti Disaini Majasta. Sisustusjuttuja, pienhuonekaluja, koruja, käyttötavaraa twistillä. Paikka on taatusti sukelluksen arvoinen.






















Sinne jäi kesäkassi. Mahtava kuosi, mahtava hinta... Tässä talossa hinnat olivat taatusti Suomen luokkaa. Muutamien tuotteiden kohdalla mietin, että enemmänkin.










Kulttuurikilometri, parin kilometrin pituinen kevyen liikenteen väylä rannassa, syntyi Tallinnan ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Väylän varrella sijaitsee kulttuurikohteita, ja sen alueella järjestetään tapahtumia, mutta olimme hieman hämmentyneitä odotettuamme jotain katseltavaa ihan vain ohikulkijallekin. Reitillä ei pitkään aikaan tullut vastaan muuta mainitsemisen arvoista kuin kivannäköiset "matkamittarit" (alla) sekä innoissaan lentelevät perhoset. Myönnän, etten ollut lukenut Kulttuurikilometristä sen kummemmin, ajattelimme vain kipaista sen matkalla seuraavaan kohteeseemme.






Mutta sitten! Luin vasta myöhemmin, missä koin reissun ehkä upeimman elämyksen. Taas se houkutteleva sana kohvik vei mukanaan, muuten emme tuosta (alla kuvassa olevasta) portista olisi astuneet. 

Tsaari Nikolai II:n käskystä osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta rakennettua Patarein linnoitusta on käytetty kasarmina ja vankilana. Ilmoittautumalla ennakkoon olisi päässyt tutustumaan rakennusten sisäpuolellekin, mutta vitsit, sitä katseltavaa riitti kyllä jo seinissä ja maisemassa. Kulttuuriväki oli todellakin löytänyt paikan. Ja tulihan siellä vastaan lopulta, pitkän kävelyn jälkeen, myös se huippu rantakahvila.


































Aika kivat maisemat kahvilassa, eikös? Juomansa tai jätskinsä sai nauttia joko tällä pienellä hiekkarannalla tai varjossa terassilla. Päivä oli tosi kuuma, joten saatatte arvata, kumman valitsin.




Rantayllätyksen jälkeen kävelimme Kulttuurikilometrin loppuun ja jatkoimme kohti uimarantaa, joka oli yksi reissumme suunnitelluista kohteista. Matkalla tuli vastaan niin vanhaa kuin uutta rakennusta. Ja yksi leikkipuudeli kopissaan.








Oliko tuo ehdotus? ;)









Biksut päälle ja höyryävälle rannalle. Vesirajassa ranta todellakin höyrysi. Hassu ilmiö silmälle. Uin muuten ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran tänä kesänä.




Jännittävät biksupöksyt. Jotenkin vaarallisen oloiset, siveysvyömäiset jopa. :D Röyhelöt




Iltapäivän herkut tarjosi vegaaniravintola V. Lämpimät suositteluni. Huumorintajuiselle henkilökunnallekin paljon pisteitä. Jo sitä tämän jälkeen kelpasikin etsiytyä laivaan ja pyöritellä päätään hienolle reissulle. Seota tax free:ssä ja päätyä illalla kotikaupungissa hippaamaan. Kiitos Päivi, iloinen matkaseura. Kiitos Tallinna. I don't like you. I love you.








Ai niin, ja ne tuliaiset viime postauksessa esiintyneen pienen, vihaisen, drinkkejä laskevan pöllön lisäksi? :D Hurmaava Not to do -muistivihko on esiintynyt jo täällä. Chaneliin haksahtamiseni Kuka kehtaa suunnitella niin hyytävän hienoja pakkauksia? todisteita vilkkuu silloin tällöin blogissa, joten ei liene yllätys, että tälläkin kertaa pullollinen jotain kaunista ja tietty superhyvää ainetta löysi tiensä kylppäriin. Laittakaa muuten peukut pystyyn, että voin näyttää sen tilan uudet kasvot teille ennen kuin on kulunut kokonainen vuosi kylppärin facelift-projektin aloittamisesta... Ensin tuli kriisi ja sitten laiskuus. Tervetuloa elämääni. 

Niin ikään tuliaseksi itselleni ostamani juomapullo näkynee hyvin pian blogissa, sillä IIIK koulu alkaa aivan pian. Ja se tarkoittaa tälle opelle duunia. Ja uusia koulutarvikkeita, kuten juomapulloa.

Oonko mä muuten koskaan kertonut, että tykkään Tallinnasta... ;)

Ihanaa viikonloppua!



6 kommenttia:

  1. Jessus sentään ku oisin saanut olla mukana :) Näytäppä nyt se juomapullo. Sä oot saanut mutkin haksautettua noihin pulloihin, kun koko ajan pitää kaupasta etsiä hienoja vesipulloja :) ja ehkä sillä nestehukallakin on jotain tekemistä sen kanssa, ettei uskalla lähteä mihinkään ilman vesipulloa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, pitääpä ottaa pullostakin kuva, niin saat illalla nähdä. Joo, aina kannattaa olla pullo mukana ja juodakin siitä! Ei iske susihukkaset. :)

      Poista
  2. Upeet noi rakennukset. Niiden rosoisuus vetoaa muhun.

    Tais olla aika täydellinen reissu :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihailin niitä silmät suurina. Reissu oli todellakin aivan huippu. :)

      Poista
  3. Nii ja tsemppiä huomiselle. Siitä se sit taas lähtee rutinoitumaan :))
    Tulee syksy ja Mummikset myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru. Kyllä se siitä taas. Mummista sitten joo, vaikka joka viikko. :)

      Poista

Kiva saada postia. :)