sunnuntai 31. elokuuta 2014

Haaste: Syötyjä sanoja


En kyllä varmasti koskaan...! Ja kuinkas sitten käykään. Sain Koti Aurorassa -blogin Johannalta Syötyjä sanoja -haasteen, joka on lähtenyt matkaan Syvältä-blogin Sannalta. Kiitos, otan vastaan. Kyllähän mulla pyörrettyjä päätöksiä piisaa. Kuvituksena kesän random-kuvia, muun muassa Instagramista.




Lähdetäänpä vaikka siitä, etten ikinä aikonut opettajaksi. Vanhemmat opettivat työkseen, eikä homma vaikuttanut erityisen ruusuiselta. Mutta kun mulle jo yliopistoaikana hyvin konkreettisesti valkeni, miten yksinäistä tietokonehommaa opiskelemani kääntäminen olisi, alkoi ajatus opettamisesta tuntua vähemmän kamalalta. Olen tyytyväinen päätökseeni, sillä useimmiten työni on hauskaa. Eikä taatusti tarvitse katsoa kelloa kysellen, milloin ihmeessä nälkävuoden pituiselta tuntuva työpäivä oikein päättyy. Menen töihin, ja ennen kuin huomaankaan, on kotiinlähdön aika. :)




Monta asiaa luulin elämässäni voivan tapahtua, mutta ei koskaan muuttoa Helsinkiin. :D Kummasti mieli muuttuu, kun kärvistelee valmistuttuaan yhdeksän kuukautta työttömänä. Iskua pehmensi myös kolmen kuukauden pesti Helsingissä kaverin sohvalla asuen. Nykyään en tiedä, missä voisin viihtyä paremmin kuin täällä. Kumma juttu... 




Ensimmäinen asuntoni Helsingissä sijaitsi Kalliossa. Kun sieltä muutettuani tein epäonnisen vuoden hairahduksen Espoon puolelle, päätin palatessani asettua Ullanlinnaan ja pysyä siellä. Tai ainakaan en taatusti muuttaisi enää niin kauas kuin Kallioon saakka. Terveisiä Käpylästä! Eivätpä riittäneet tämän tytön rahat ostamiseen lähempää, kun toiveena oli yli 40 neliötä. Haaveenani on päästä takaisin lenkkeilemään kaupungin eteläisimmille rannoille, mutta silloin täytyy onnen todella potkaista, tai ainakin neliötoiveen pienentyä radikaalisti. Mutta joskus muutan takaisin Ullanlinnaan tai ihan sen lähelle. Piste.




En koskaan kuvitellut jättäväni vapaaehtoisesti tekstistäni pois siihen kuuluvia pilkkuja. Siis tekevän pilkkuvirheitä! Kääntäjä, opettaja, ei herranjestas! Minähän osaan pilkuttaa, vieläpä oikein mainiosti. Ensin pilkut alkoivat kadota tekstiviesteistä ja Facebookin chatista. Nyt jätän kauhukseni blogiteksteistänikin pilkkuja pois, kun ne eivät mielestäni näytä hyviltä, vaikka olisivat kieliopillisesti oikein. Jotenkin katkaisevat tyhmästi ajatuksen, katsos. Että anteeksi vain, kielenhuoltajat ja kaikki minua opettaneet. Osaan kyllä, mutta. Aina välillä sitä todella yllättää itsensä.



Ja loppuun sisustusaiheinen takinkääntö. Mun kotonani on aitiopaikalla kullan ja messingin sävyisiä esineitä. Laukkujen kullanväriset metalliosat eivät enää yökötä. Mitä ihmettä? Enhän mä ikimaailmassa aikonut käyttää sen sävyisiä koruja, saati sitten katsella mitään niin ortodoksikirkkomaista kotonani. No, nytpä katson, ja nautin näkymästä. Ennen rakastamastani hopean sävystä olen luopunut aika pitkälti kotona. Ei enää iske. Jarruttelen kuitenkin liioittelemasta tämän uuden rakkauteni kanssa. Liika on aina liikaa, ja onhan se mieli muuttunut ennenkin. ;)

 



Riittäisivätköhän nämä tältä erää? Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin suuntiin:



Kertokaahan, missä asiassa te olette syöneet sananne. 
Tapahtuiko se kenties pakon edessä, vahingossa vaiko vuosien vieriessä ja viisauden kasvaessa? ;) 


Jään tänne ihmettelemään tyhjältä näyttävää kotiani. Molemmat divaanit on nyt myyty ja haettu pois. O-ou.

12 kommenttia:

  1. Olipas hauskaa luettavaa! Enkä yhtään ihmettele, miksi haluat siellä Helsingissä olla!! Me muuten heiteltiin tyttöjen kanssa just ne saippuakaupan pallot paljuun ja mä filmasin kaikki poreilut. Täytyy työntää nekin blogiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, on täällä kyllä aikas kivaa. ;)

      Haa, odotan kuvia värivaahtopaljusta. Kerro sitten, kuka sotkun lopulta siivosi. :D

      Poista
  2. Voi että! Osa näistä sun kirjoittamista jutuista on kuin suoraan mun näppikseltä! Etenkin tuo ei-koskaan-Helsinkiin -kohta..... Ja vaikken mikään suomen kielen asiantuntija olekaan, niin kummasti sitä oon itsekin alkanut kirjoittamaan epävirallisempiin juttuihin (kuten vaikka ne fb-chatit) ihan kummallisesti, justiinsa ilman pilkkuja ja isoja alkukirjaimia. Hurjaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olis ikinä uskonut, että tuollainen "vääräkielisyys" voisi muhun tarttua, mutta little do you know... Odotan innolla sun postausta. :)

      Poista
  3. Hei mahtavaa, että haasteeni on tullut tännekkin. Näitä on mukava lukea :)

    VastaaPoista
  4. Super.

    Ja asuappa (vai asuapa - suomenkieli huoh!) Ullanlinnassa!

    Kiitos haasteesta. Ja anteeksi jo etukäteen siitä, että olen superhuono tarttumaan niihin. Jotenkin juttuja ei meinaa tulla ilman inspiraatiota. Ja inspiraatio ei tule käskemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nou hätä (kaunista suomea ;), ajattelin vain lykätä tän haasteen tasapuolisesti kaikille Lankamaailmassa mukana olleille rouville ja neideille. Luet sitten muiden mielenmuutoksista. Ehkä jopa saat inspiraation. ;)
      Terveisin,
      aika sikahidas haasteisiin vastaaja

      Poista
  5. O-ou. Mä oon miettinyt ja miettinyt, mutten keksi mitään muuta päätöstä mitä olisin pyörtänyt, kun naimisiin menemisen valkoisessa puvussa papin vihkimimänä.

    Hauska haaste, mutta mulla taitaa olla takana liikaa sairasteluja elämän muutoksia, että olisin sellainen ihminen joka sanoo usein : en koskaan. Oonpas mä nyt tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan senkin kertoa. Laittaa vain yhden. :)

      Poista
  6. Olipas hauskaa luettavaa. Tartun haasteeseen, vaikkakin ehkä vähän hitaanlaisesti… ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana. :)

      Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. ;)

      Poista

Kiva saada postia. :)