Joulu, vihdoinkin

Myöhässähän tässä ei missään nimessä olla. ;) Onneksi vielä tammikuun puolella, joten vähän niin kuin ehdin vielä. Mulla jäi joulutunnelmat laittamatta blogiin, kun ensin oli niin vallan kivaa, ettei ollut aikaa, ja sitten yhtäkkiä ei ollutkaan enää yhtään kivaa. Tässä jouluiloa ennen tapaninpäivää. Halauksia asianosaisille.

Yllä oppilailta ja työkavereilta saamiani lahjoja ♥

Kokkolassa shoppailimme armaan ystävän kanssa livemusiikin säestyksellä Legerassa. 

Tuli myös kurkistettua yöelämään.

Ja ei kun Vaasaan. Huomaa iloinen matkalainen, 

riemukkaasta edellisillasta virkistyneenä. ;)

Veljen perheen koti otti vastaan jouluisena.

Spa:n jalkahoidossa lyötiin ekana drinkki käteen. Oikea meininki!

  Portsari oli paikalla pitämässä liian innokkaat ihailijat loitolla. ;)

 Simpsakka jalkahoitajani oli aikamoinen räpsyripsi. 

Onneksi kumminkin vain yhden illan ajan.

Toisaalla nuori herra taiteili herkkuja. Kyllä meidän isojen kelpasi. Hoitoja ja namia!

Aatonaattona pienet olivat yötä pois, ja isommat pääsivät hyppimään pöydällä. Siis leipomaan saaristolaislimppuja ja askartelemaan. Yhden pienen mustan tehtävänä oli ilmeisesti syödä kuusta. Hmm.

Myy-koiruuden rakas ystävä Kettunenkin 

paketoitiin yhdeksi yöksi. Rankkaa on Kettusen elämä.

Mummokerhon jouluaskartelut päätyivät tänne, ja lisääkin syntyi. 

Joululahjat ripustettiin huoneisiin valmiiksi.

Muut muistamiset hoidettiin yön tunteina kunnialla paketteihin. Aattoaamun saunassa soi jouluinen a cappella, ja ennen pukin tuloa lilluin lasten kanssa vielä paljussa. Äiti kuvasi pulikointia liikaakin. Harmi vain, että juuri ne kuvat menivät mystisesti pilalle... ;) 

Kuin ihmeen kaupalla perinteisen sukkahousupukkimme trikoot saatiin taas pysymää ylhäällä lahjojen jakamisen ajan. Kärsivällisen muorin ystävällisellä avustuksella tietenkin. Naapuriin muuten tuli jonkin toisen pukin seurana ihka oikea po... meinasin jo kirjoittaa poro, mutta se olikin poni. ;) Ymmärrettävää kateutta se herätti luonnollisesti kumminkin, siellä ulkona yksin väristessään.

Joulupäivä oli perhepäivällisen jälkeen yhtä hattaraa ja vanhaa Seiska-peliä. Apua. 

Onneksi turhaa tietoa ei ollut tarttunut päähän liikaa. Voitin silti...

Hieman mennään vielä surutalon puolellekin. Kun murhe ja shokki vuorottelivat ennen uuttavuotta, tuli se sama ihana Kokkolan-ystävä meidän kotikotiin muru-tyttärensä ja herkkukassin kanssa. Mukana oli kunnon ruuan  lisäksi pienen synttäreiltä Arne Alligator -kakkua ja cake popseja. Oi.