lauantai 5. lokakuuta 2013

Kaalikääryleitä ja kameramietteitä

Hyvinhän nuo kaksi yhteen sopivat. ;D 

Taisin mainita äidin lukevan näitä mun tekstejäni. Olisihan se ollut ovelaa tätä kautta istuttaa sen päähän ajatuksia, mutta en mieti niin pitkälle. ;) Yllätyin mitä iloisimmin, kun äiti soitti ja ilmoitti, että eiköhän hoideta joululahjana se kamera-asia pois päiväjärjestyksestä, niin tytär pääsee harrastuksessaan eteenpäin. Kiitos, äiti ihana! <3

Äiti keitti mun lapsuudessa kaalia noin kerran vuodessa, ja sai kuulla siitä lapsiltaan ystävällisiä sanoja aina koko sen ajan, kun se kamala yök-haju kotona leijaili. Voi parkaa, ajattelen nyt, kun oon itse vihdoin ihastunut kaaliruokiin. Kasvissyöjänä äiti tekee varmasti nykyään useammin kaaliherkkuja, ja ovathan ne pahimmat nyrpistelijätkin jo kauan asuneet kotoa poissa. 

Tähän mennessä olen syönyt kaalini raakana. "Seteleinä", kuten päiväkodissa lehtiä kutsuimme. Aloin pikku hiljaa lämmetä kypsennetylle kaalille vuosi sitten. Se siirappi jotenkin houkutteli makean ja suolaisen pyhän liiton kannattajaa. Aloitin oman kokkailuni helpoista, eli pari kertaa olen tehnyt paistettua kaalia ja pekonia. On muuten hyvää.  Kaali ja pekoni pienenpieneksi, ja valkopippuria + suolaa maustamaan.

Kaalikääryleitä olen maistanut töissä. Kerran olen ostanut kaupasta, kun löytyi sipulittomia ("pieni" lapsuuden vamma, paranemisprosessi käynnissä). Eilen sitten koitti se päivä, kun Silja ihan itse tarttui kahteen kaaliin, keitti ne, irrotti lehdet sitä mukaa, kun ne kypsyivät, ohensi lehtiruodit ja valmisti täytteen sekä valeluliemen. Kaveri toi hallista karitsan jauhelihaa ja piti mulle rullauskurssin. Sitten muhitutettiin pötköjä uunissa, valeltiin siirappiliemellä muutaman kerran ja katseltiin herkkujen ruskistumista. Tai no, taidettiin kyllä pitää skumppatunti siinä odotellessa. ;) Ruuan tuoksu houkutteli vielä yhden kaverin paikalle, ja sitten syötiin. Puolukkahillon kanssa. Ruskeakastike ei himottanut eilen lainkaan, joten sitä ei valmistettu. Ai, miten hyviä! Ja pakkaseen meni vielä aikas monta herkkuateriaa.

Olenpa ylpeä. Näinä harvinaisina hetkinä mietin, minkä perheenemännän maailman onkaan minussa menettänyt. ;)

Tässä, sen kummemmin stailaamatta:















Mutta niin. Se kamera. Olisipa kiva, jos kertoisitte, millaisilla välineillä kuvailette. Mikä tahansa järkkäri oikein käytettynä lienee iPhonea parempi, mutta mitkä ovat hyviä ja helposti lähestyttäviä? :) Kaikkia vanhempieni rahoja en kyllä halua ensimmäiseen harjoittelukameraani syytää.  Varmasti tonnin yli mennessä saa jo aikamoisia laitteita, mutta jos nyt pitäydytään sen alapuolella. Kiitos avusta jo etukäteen. Vinkkejä saa laittaa myös meilitse (siljamaar@gmail.com) tai Facebookissa.

Hyvää mieltä ja rentoa viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Voi jestas ne näyttää hyvälle. Onneksi syön tässä samalla... muuten ois nälkäkiukku yllättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että olivatkin herkullisia. Noissa ei kai voi epäonnistua (meikäläinenkään), kun vain käyttää kaikki tarvittavat ainekset. :) Mut Laura, kerrohan sun kamerasta. :)

      Poista
    2. Mun täytyy kokeilla noita myös. Kuola valuu jo! Meillä on muuten tänään taas täällä Tyynelässä ihme kokeilut noiden reseptien kanssa. Löysin Sivumaku-blogista 10h haudutetun kasslerin ja juuressoton (juureksen leikattu/valmistettu kuin risotte, ei riisiä). Saas nähä.

      Mä kuvaan pokkarilla (Canon PowerShot S110). En ole innostunut vielä järkkärihommiin. Mulle paras kamera on se mikä on koko ajan mukana :)

      Poista
    3. Kerro sit, millaista tuli. Otin itsekin talteen viikolla tuon ohjeen, sotto niin kiinnosti. Testaamaan en oo vielä ehtinyt.

      Olipa huojentavaa kuulla, ettei kaikilla oo järkkäriä ja valokuvauskurssia käytynä. Tai siis, voihan sulla se kurssitodistus olla. :) Pitänee tässä kameraa harkitessa tutustua hieman lisää oman pokkarin ominaisuuksiin. Mullekin kun olis mieluista, että kamera mahtuisi helposti mukaan. Järkkärin kanssa lähteminen on aina hommansa. Mut minijärkkärit kuulostavat jotenkin feikeiltä. Tiedä häntä. Katsotaan. Herkullista iltaa!

      Poista
    4. Mä kävin Verkkokaupassa tuon ostamassa. Se kyseli mitä lähinnä kuvaan (yksityiskohtia, blogia varten) ja onko tärkeämpää zoomailu vai valovoima/värit. On kuulema eroa merkeillä, että mihin ominaisuuksiin on panostettu. Suositteli mulle tuota, eikä ollut ees kallis. Enkä tosiaan oo mitään diplomia suorittanut :D

      Mä kerron sit lopputuloksesta. Että juoduttiinko pakastimen tyhjennyspuuhiin vai lähtikö tuolla nälkä ;)
      Hauskaa viikonloppua!

      Poista
  2. Voi luoja että herahti vesi kielelle :). Noita mäkin olen ikävöinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun tiistaina satsi pakkasesta ja Floridan-matkaajille läksiäisdinner. ;) Äh, ovat kyllä varmasti parempia juuri uunista tulleina (ja sun, loistokokin, laittamina), joten ehkä mennään vain sinne ulos syömään. ;D

      Poista

Kiva saada postia. :)