Muutoksia

Heippa hei kotoa. Olen ollut nyt viikon pois töistä ihmettelemässä, osaanko reilun parin vuoden päästä mennä työpaikalle takaisin. Jotenkin tosi ihmeellinen olo näin ensi kertaa pidemmälle tauolle jäävänä, vaikka joutilaana en toki olekaan vielä ehtinyt olla. Päivät ovat kuluneet työn lopettamiseen liittyvissä paperihommissa, sijaisen briiffaamisessa, pienenpienten vaatteiden pesussa, nettikirppisten selaamisessa ja kauppojen teossa, terveyskeskuksessa ja labrassa pyörähdellessä sekä siinä sivussa vaihtelevan olon kiroamisessa. Viimeisimmän villityksen diagnosoin sukuvikojen joukosta issiasvaivoiksi. Jipii.

Mutta hei, aivan ihanaa olla kotona. Saa aamulla heräillä rauhassa sohvalla kahvikuppi kädessä katsoen uutisia. Kahvikin maistuu pitkän tauon jälkeen, jee. Voi suunnitella siinä silmiä availlessaan, painaisiko tänään perunalla vauvanharsoihin kuvioita vai tekisikö sen Viljan ihanan mobilen. Mihin aikaan menisi kokeilemaan pientä kävelyä, jos jalka sattuu pitämään, ja marittaisiko nyt vai huomenna papereita. Ehtii myös kaikessa rauhassa katsella ympärilleen kotona. Ajatelkaa, täällä alkaa olla kaikki kunnossa. Olen niin odottanut tätä, ja vihdoin, juuri ennen pieniä, koti alkaa näyttää siltä, kuin vuosi sitten suunnittelin. Hih, puhukaamme sitten vasta joskus myöhemmin siitä, kuinka kauan asuntomme pohja tarjoaa järkevästi tilaa neljälle. 

Pienen hetken vielä ehdin katsella kotia näin. Kun kaikki on paikoillaan. Seesteisessä tilassa ennen vaunuja, kaukaloita, kantoreppuja, ammeita, pumppuja ja pullonsteriloijia. Puhumattakaan sotkusta, jonka neljän hengen porukka saa väsyn päivinä aikaan, kun kaksikin on tähän asti aiheuttanut kaaoksen alta aikayksikön ja vieläpä vallan mallikkaasti. Olen kamppaillut asian kanssa, mutta vihdoin hyväksynyt tuon kaiken tavaran tulon meille.  Jokainen saa jäädä pieneksi hetkeksi. Hyvästä syystähän ♥ tuo kaikki tarvitaan, ja yritän reippaasti hankkiutua tarvikkeista eroon sitä mukaa, kun niitä jää käytöstä. Kyllä minä hieman liian tarkkasilmäinenkin selviän. Kuulemma ensimmäiset vuodet myös jotenkin huurustavat näkökykyä. ;)

Ja onneksi saa valita ne omaa silmää ilahduttavimmat tavarat. 

Huomenna päivällä hankkiudun Indiedays-tapahtumaan. Hitaasti hissutellen tai yhdellä jalalla hyppien, katsotaan nyt. Mukaan tulevat, nähdään siellä. Jospa löytäisin tilaisuudesta tulevien päiväkävelyjeni ja -unieni väliin myös hieman bloggausvoimia. Haluaisin vilauttaa muutamaa kodin kulmaa pitkästä aikaa ja valmiimpina kuin aiemmin. Ensimmäisen kuvan reunasta pilkotteleekin yksi uutuus, johon olen aivan rakastunut.

Iloista viikonloppua, voikaa hyvin!