Kesken kaiken

 

Ja kaikki kesken. 

Ei ole viime aikoina juuri näkynyt kotikuvia. Okei, oli kesä, joten tapahtui enemmän huushollin ulkopuolella. Ja oli tämän kodin eka remontti, joka ehkä on vihdoin ensi viikolla valmis. Suurin syy hiljaisuuteen kotiesittelyrintamalla on mun pääni sisällä. Olette ehkä huomanneetkin, etten sitten tippaakaan tykkää esitellä puolitiessä haahuilevaa tilannetta. Siis sitä, joka omassa päässä on jo valmis, mutta jonka toteutus syystä tai toisesta seisoo. 

Sitä, jossa on vihdoin saatu television alle hienon kontrastin vaalealle ja mustalle tuova, kirkkaansininen taso, mutta jossa tv ja kaiuttimet ovat edelleen jossain muualla kuin seinälle kiinnitettyinä. 

Sitä, jossa av-johdot edellisen puutteen seurauksena roikkuvat lattialla pölyä keräämässä. 

Sitä, jossa ruokapöydän päihin on ilmestynyt kaksi kaunista Artekia, 

mutta jossa pöydän alla on edelleen vain yksi matto kahden samanlaisen sijaan. 

Sitä, jossa olohuoneeseen on tilattu kaunis sohva, joka ei saavu vielä viikkoihin.

Sitä, jossa suurta, valkeaa seinää koristaa kymmenen taulun sijaan vasta pienen pieni kello.

Sitä, jossa ei enää edes viitsisi mainita rakentamatonta seinää, 

jonka vuoksi esimerkiksi kirjat sijaitsevat siellä, jonne ne on tänne muutettua ensi kertaa laskettu.

 

Tiedättekö, mitä mä tarkoitan? Ymmärtääkö kukaan? Ei tääl mittä kohtalotovereit olis? Joo joo, ymmärrän. Täytyisi olla kärsivällinen. Ja vähemmän laiska. ;)

Vakavasti puhuen, olen aivan kamalan huono tässä. Haluaisin, että kaikki kotona olisi paikallaan heti muuttoauton perävalojen hävitessä horisonttiin. Aina näin ei tietenkään voi olla. Kuten nyt. Ja se ahdistaa. Jos tiedän jonkin tarpeellisen remontin olevan vasta kuukausien päässä muutosta, lamaannun. Jätän kaiken odottamaan sitä hetkeä, että remontti on valmis. Mitä sitä nyt liian aikaisin mitään laittamaan, vaikka muutaman jutun ihan hyvin jo voisi. Ja koko ajan on keskeneräinen olo. Eikä muuten mitenkään hyvällä, ihmistä kehittävällä tavalla. Välillä saan puuskassa useampia juttuja hoidettua, ja toki tehtävien asioiden listalta yliviivattujen kohtien määrä on todellisuudessa kuukausi toisensa jälkeen ihan hymyilyttävää katseltavaa. Tässä hetkessä kuitenkin tuntuu, ettei yksinkertaisesti mi-kään e-te-ne. Miten te kestätte kodin keskeneräisyyttä? Onko antaa tälle hätähousuiselle lamaantujalle vinkkejä?

Onneksi sentään on raameiltaan mallikas, rakas koti, ja torstai toivoa täynnä. Viinilasillinen ja kasa sisustuslehtiä. Kivoja viikonloppusuunnitelmia, jotka vievät ajatukset hetkeksi muualle. Hmm, jokohan tässä malttaisi lopettaa keskiluokkaisen hyvinvointivaltion asukkaan vikinänsä?

Todellisuudessa vapaa-aika on tällä viikolla kulunut itkeskellen ja miettien sitä pohjatonta surua, jota viikonloppuna lapsensa tapaturmassa menettänyt tuttu nyt tuntee. Käsittämään sitä ei pysty, mutta voipahan taas laittaa sisäisen vinkumaijansa huolenaiheet perspektiiviin. Noista asioista kun on kodin ulkonäön tärkeys kaukana.

 

Kaunista viikonloppua! Viettäkää se tärkeiden kanssa.