Se pakollinen messupostaus

Taisin jo ihka ekassa blogipäivityksessäni kertoa, kuinka paljon rakastan kaiken maailman messuja. Grr. :/ Vastasin kuitenkin yllättävään ehdotukseen joo ja lähdin kävelemään läpi Hyvinkään asuntomessut. Ja hengissähän siitä selvittiin. Hulvattomassa seurassa kaikki on mahdollista.

Oma koti ja hyvää oloa lisäävä sisustus ovat mulle henki ja elämä. Olen myös polvillani fiksun tilasuunnittelun edessä. Messut tapahtumana ovat kuitenkin alasta riippumatta mulle aina liikaa. Kaikki se sekavuus, loputon tietotulva ja vaihtoehtojen paljous jättää lopulta vain pään tyhjäksi ja olon rauhattomaksi. Lisäksi se ainainen, aiheeseen liittymätön messukrääsä saa niskakarvat pystyyn. (Teemaan sopivaa tavaraa toki tykkään katsella.) Lisätään siihen sitten vielä hurja määrä ihmisiä ja meteliä, niin jipii. Jos multa kysytään, täytyy messukäynnille suunnitella huolella täsmäisku ja toteuttaa se hyvin keskittyneesti, jos mielii jotain irti saada. Hih, tämä kertoo varmaan jotain stressinsietokyvystäni. ;)

Nämä olivat kolmannet asuntomessuni. Kävin lapsena Pietarsaaressa (kai?) messuilla mummon kanssa. Lapsi ja jaksaminen... :) Viime kerralla taas maltoimme sisustuksesta innostuneen kaverini kanssa kiertää reilun tunnin Espoon Kauklahden alueella. Onneksi nyt oli kamera mukana - pysyin kiinnostuneena pitempään, kun oli näpräämistä, ja jonkinlainen muistijälkikin jäi, kortille ainakin. Katselin taloissa lähinnä sisustusta, sillä tällä hetkellä ei ole ajankohtaista minkäänlainen ideoiden haku arkkitehtuuripuolella. Mutta jos joskus tulevaisuudessa vaikka satun taloprojektiin lähtemään, käyn varmasti ihan eri fiiliksellä etsimässä juttuja messuilta.

Tiedän. Näitä kuvia on ollut joka toinen sisustusblogi täynnä viime viikkoina. Mutta, velvollisuudentunne, tuo ketku, ajaa mut jakamaan nämä nyt kuitenkin. Kato, jos joku kiinnostunut ei sattumalta ookaan käynyt, nähnyt lomallaan blogin blogia tai lukenut lehtiä. ;) Jotta pysyisin kuvaurakan kanssa pinnalla, eikä teidänkään tarvitsisi hukkua tulvaan, taiteilin nämä hieman pienempään tilaan selaamisen nopeuttamiseksi. Tadaa!

Silmät kiinnittyivät välillä hieman epäolennaiseen, noin tapahtuman luonnetta ajatellen. Annoin itselleni anteeksi.

Kolmihenkisen testiryhmämme suosikkikohteet olivat varmaankin aika odotetusti Lammi-Kivitalo Maja sekä Passiivikivitalo Lumikki. Molemmissa minuun vetosivat toimiva ja monin paikoin hätkähdyttäväkin arkkitehtisuunnittelu sekä tyylikäs, skandinaavinen sisustus.

Tässä muutama kuva Majasta:

Se musta katto!

Tuon yllä olevan kuparinsävyisen pöydän googlasin innoissani heti, mutta öh, taitaa puolentoista tonnin hinta vähän jarrutella e15:n Habibin hankkimista.

Seuraavat räpsyt ovat Lumikista, jonka yläterassi sai huokaamaan.

Lopuksi vielä sekalaista seurakuntaa eri kohteiden hyvistä ratkaisuista ja silmääni ilahduttavista yksityiskohdista.

Tapettia

Kai sitä aikuinenkin voi tuollaisen Ferm Livingin teltan nurkkaansa pystyttää? Nimim. "Melkein varma asiasta"

Jaa-a, meillä olisi ehkä voinut olla varaa tuohon alla olevaan 11 + 4 neliön Piiri-House -kokonaisuuteen. :) Siitä saa tehdä tarjouksia messujen ajan. Kai sen siitä suvun mökkitontille saa siirtää, tuumittiin.

Tulipahan taivasteltua, ihasteltua, tilattua hyvillä tarjouksilla sisustus- ja naistenlehtiä plus osallistuttua arvontoihin. Nyt sitten vain niitä kaikkia hienoja voittoja odottelemaan. Kummasti siellä aika vierähti, melkein neljä tuntia hujahti. Hyvä kun ei jouduttu ulos heitetyiksi, sen verran hilkulle meni sulkemisajan kanssa. Seura ja sen kommentit olivat hauskuudessaan sitä luokkaa, että välillä oli vaikeaa pitää pokerinaamaa ulos asti. Paikalla olevat talojen suunnittelijat joutuvat kyllä varmaan kuulemaan ja kestämään aika suoraa kommentointia messukuukauden aikana... Mut hei! Kolmannet asuntomessuni, ja jaksoin ekaa kertaa olla reipas tyttö! :) 

Oikein pelottaa. Sehän on taas luonnollisesti Habitare tulossa seuraavana... Kuinka mun vielä käy, mitä jos joudun sinnekin ja muutun messuihmiseksi? No jaa, tuskin nyt vielä kumminkaan. ;)